Kaikkea ei tarvitse julkaista, eli maskottien kuvat voivat aiheuttaa todella vakavia tilanteita.

Yllä olevassa kuvassa on brittiläisen joukko-osaston upseereita sekä aliupseereita maskottikoiransa kanssa. Tuollaiset upseerien kotona ja kotirintamilta otetut kuvat olivat erittäin haluttuja ertyisesti vihollisen tiedusteluosastojen taholla, ja noihin eläinkuviin liittyy eräs erittäin mielenkiintoinen tarina, jonka todenperäisyydestä keskustellaan edelleen. Kaikki koirien ystävät varmaan ovat kuulleet tarinan "koirapommeista", joita Ensimmäisessä Maailmansodassa lähetettiin vihollisen juoksuhautoihin. Eli noihin koiriin kiinnitettiin räjähdyspanoksia narulla sitomalla, ja ne lähetettiin "ei kenenkään maan yli" vihollisen konekivääreitä kohti.

Kun ne saapuivat vihollisen asemiin, niin niiden laukuissa olevat panokset räjähtivät, tai niin ainakin operaatiosta vastaava upseeri ajatteli. Nykyään tuollainen toiminta varmasti saisi jokaisen eläintenystävän kadulle osoittamaan mieltään, mutta asenteet tuolloin 1914 olivat hiukan toisenlaiset, ja eläinten oikeuksia on aktiivisesti alettu puolustaa vasta 1990-luvulla. Kuitenkin eräs kertomus kertoo siitä, että erään marsalkan kotona otetussa kuvassa oli usein terrieri, jonka nimi oli tarinan mukaan "Patsy". Tuo terrieri kulki kaiken aikaa hänen mukanaan, ja vastapuolen tiedustelu sitten sai noita kuvia haltuunsa.

Kyseinen marsalkka on kertojasta riippuen Pétain, Haigh tai Von Moltke, ja tuo tarina kulkee yhä suusta suuhun eri armeijoissa. Eli se liittyy noihin kuvissa oleviin koiriin siten, että joku operaatiokeskuksessa palveleva upseeri sai silloin ajatuksen murhata kyseisen upseerin tuollaisella "koirapommilla" siten, että koira toimitettaisiin tarinan kertojasta riippuen joko Zeppelin-ilmalaivalla tai Avro Pikellä tuon upseerin kotitilan päälle, ja sitten se piti pudottaa laskuvarjolla tuonne tilalle, ja sitten kun tuo upseeri olisi sitä kutsunut, niin se piti räjäyttää hänen käsiinsä. Samoin maskottieläimen kopioita ajateltiin käyttää siten, että vihollisen esikunnan lähelle pudotettaisiin tuollainen fosgeenilaukkua kuljettava koira, jolla olisi sama nimi kuin maskotilla, ja kaulassa lekkeri, missä oli fogeenia tai klooria, ja kun joku olisi kyseisen lekkerin avannut, niin silloin hän olisi surmannut koko ryhmän johtavia upseereita.

Syy siihen että operaatiota ei suoritettu johtuu tuon ajan tekniikan puutteesta, eikä siitä että tahtoa ei olisi ollut, mutta nykyään radiolaukaismien sekä GPS-laitteiden avulla voidaan tuollainen operaatio suorittaa. Ja kylmän sodan aikaan ajateltiin soluttaa vastapuolelle kenraalien koirien "kopioita", joiden hengitysteihin tai vatsaan oli kirurgisesti asennettu VX-panoksia, jotka sitten laukaistiin niiden ollessa tukikohdassa. Eli jos koira olisi saanut atropiinia, niin silloin se ei olisi kärsinyt hermokaasusta, mutta koko esikunta olisi kuollut, jos tuo panos olisi lähetetty esimerkiksi SAC-OFFUTIIN.

Tuota operaatiota harkittiin myös rintama-olosuhteissa, mutta kuten varmaan tiedätte, niin nuo keisarit ja marsalkat eivät kuitenkaan koskaan ilmoittaneet vastapuolelle olevansa tulossa tarkastamaan asemia. Kuitenkin koiranohjaajiin suunnaattiin tuollaisia pommeja. Eli kun ohjaaja kutsuu koiraa koirapilliksi kutsutulla välineellä, niin silloin häntä kohti lähtee tulemaan tuollainen "pommikoira", ja kun koiranohjaaja toimi usein ryhmän osana, niin nuo taktikot sitten ajattelivat surmata kokonaisen ryhmän miehiä samalla. Vastaavaa ohjelmaa suunniteltiin Toisen Maailmansodan aikaan, ja siinä piti käyttää koiraa, joka olisi kuljettanut valokennolla laukaistavaa "laukkupommia", joka olisi naamioitu viestilaukuksi.

Kun vastapuolen upseeri olisi tuon laukun avannut, niin silloin olisi TNT-panos lauennut päin hänen naamaansa. Nykyään on aina välillä puhuttu tuollaisen koirapommin käyttöönotosta siten, että koirat opetetaan etsimään esimerkiksi ammusvarastoja. Tuollainen koira sitten kuljettaa esimerkiksi magnesuíumräjähdettä hampaissaan, ja kun se pääsee ammusvarastoon, niin koira jättää tuon räjähteen ammusten viereen, ja poistuu koirapillin kutsusta paikalta. Tällaista asetta voisivat esimerkiksi erikoisjoukkojen ryhmät käyttää hyödykseen. Ja etsiväthän koirat nykyään miinoja sekä ammuksia aivan joka päivä, aivan kuten ne hakevat huumeneuloja sekä aseita kaduilta sekä puutarhoista. Eli ne ensin haistavat tuota neulaa tai asetta, ja sitten etsivät sen käyttäjän kadulta, ja tuolloin voidaan häneltä kysyä, että miksi hän on heittänyt aseen pois, tai onko hän kuullut narkomaanien tukiohjelmista sekä metadonhoidoista.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi