Huonosti käyttäytyvät tiedemiehet sekä filosofit vievät valtiota ja koko maailmaa eteenpäin muokkaamalla ihmisten asenteita toisiaan kohtaan

Nykyään puhutaan paljon tieteen suhteesta yhteiskuntaan, mikä tarkoittaa erittäin ikävää seikkaa mikä kohdistuu tieteen tekijöiden käskyttämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa kaksi tapaa tehdä tiedettä, eli tiede joka palvelee ei tieteellisiä laitoksia sekä valtiota ja rahoituslaitoksia että liike-elämää koetaan paljon paremmin tai helpommin rahoitusta saavana tai sitä ansaitsevana kokonaisuutena kuin puhdas tiede, jonka tekeminen vaatii aikaa sekä vaivaa enemmän kuin muiden tuotosten työstäminen konkreettiseksi tuotteeksi. Ja tietenkin tuollainen asia ei ole mitenkään "hyvän näköistä" , kun sitä verrataan esimerkiksi siihen, kun joku tekee televisiossa laivaa, ja laivan tekeminen on erittäin helppoa perustella ihmisille sillä, että siitä valtio saa sitten verotuloja.

Perustutkimus on aikaa vievää toimintaa, joka kysyy tietenkin yhteiskunnalta kärsivällisyyttä, ja tekijältään uskomatonta jaksamista, että hän jaksaa viedä työnsä loppuun. Kun puhutaan esimerkiksi 10. tai 9. planeetan etsimisestä riippuen siitä pidetäänkö Plutoa ollenkaan planeettana, niin silloin teleskoopin pitää haroa taivasta todella pitkään, eli vaikka käytettävissä olisi maailman suurimmat optiset välineet, niin silloin tietenkin pitää joka kohta taivaasta kuvata erittäin suurella tarkkuudella ja pitkällä valotusajalla, mikä sitten tietenkin vie jopa vuosia tuon teleskoopin havaintoajasta.

Kuten kaikki tähtitiedettä tuntevat ihmiset tietävät, niin tuo kuvaus tapahtuu valottamalla valo-optista kennoa jopa tuntien ajan, jotta avaruuden yksityiskohtia saataisiin esiin, ja tuon planeetan pintalämpötila olisi vain muutamia asteita absoluuttisen nollapisteen yläpuolella, joten tuon teleskoopin pitäisi pystyä erottamaan kyseinen kappale taivaan pimeydestä. Ja syy miksi esimerkiksi Pluto on lämpimämpi kuin absoluuttinen nollapiste johtuu Kharonin aiheuttamista vuorovesivoimista. Tuollaisen kosmisen jääkaapin etsintää ei varmasti voida perustella esimerkiksi taloudellisilla tekijöillä, ja myöskään tuollainen astronominen tutkimus ei ole mitenkään mediaseksikästä.

Mutta kuitenkin tuo planeetta on ehkä olemassa, joten sitä etsitään "koska se on siellä jossain". Kun puhutaan siitä toisesta tavasta tehdä tiedettä, niin silloin voidaan tätä tapaa kuvailla siten, että kyseessä on tutkimus, jonka lopputulos on ennalta määrätty. Kun mietitään sitä, mitä tiede oikeastaan on, niin se on yllättävää mutta jotain sellaista mitä ei voida eikä saisi määräillä. Tiede luo näet mallit siitä, mitä ehkä tulevaisuudessa voimme toteuttaa omissa laboratorioissamme ja laboratoriosta on melko lyhyt matka kohti teollista valmistusta. Mutta kun puhutaan tieteen rahoituksesta sekä sen suhteesta valtioon, niin olemme tulleet siihen pisteeseen, että sanotaan tieteen harjoittajien "käyttäytyvän huonosti". Eli puhutaan siitä, että tieteen harjoittajat eivät kunnioita esivaltaa tarpeeksi, ja että meissä jotka olemme yliopistossa on jonkinlainen "herraviha" tai ikuinen "teinikapina", koska emme ikään kuin kumarra hallitusta tai eduskuntaa, kuten emme kumartaneet keisaria tai paavia. Me jotka olemme tieteen kanssa tekemisissä päivittäin tai ainakaan minä itse en usko että ihminen tarvitsee jatkuvaa käskyttämistä ylhäältä päin. Kerran joku henkilö kysyi minulta, että miksi meillä kaikilla pitää aina olla joku komentelija tai käskijä? Ja kuka tuollainen käskijä sitten oikeasti olisi, eli tiede on vapautta ajatella sekä käyttäytyä huonosti myös niitä kohtaan, jotka pitävät itseään muita parempina. Se että kapinoimme sanallisesti auktoriteetteja vastaan ei tarkoita sitä, että rikkoisimme mitenkään lakeja, jotka ovat osa yhteiskunnallista järjestystä.

Eli kukaan ei varmaan mene sitten heittelemään poliisia kivillä, se on rikollista. Sanallinen kapinointi tarkoittaa sitä, että olemme halukkaita herättämään ajatuksia ihmisten mielissä, ja vaikka tutkimuksia hiukan vähätellään, niin aina on sodan syttyessä tai uhatessa pyrittävä löytämään syy tuohon operaatioon, vaikka tästä asiasta ei ehkä Hollywoodissa kovin paljoa välitetä, kun tehdään Independence day-tyyppisiä elokuvia, jossa kaikki asiat ratkeavat asein, ja kuuluisa näyttelijä tai hänen esittämänsä presidentti työntää tiedemiehen sivuun sanomalla "siellä kuolee ihmisiä". Tuollainen on totalistaristin vastaus kaikkeen, ja tuolloin pitäisi kyllä kysyä, että miksi hän ei mitään muuta kuin Hornetteja kuitenkaan käytä. Eli kun puhutaan tuon filmin antamasta stereotypiasta, missä toiminnan mies työntää teoreetikon sivuun, niin siinä samalla esitetään malli, mitä totalitaristi esittää ihmisille. Hän käyttää erittäin yksinkertaista argumentaatiota, ja tarjoaa ihmisille yksinkertaista ratkaisumallia, missä ei kysytä että miksi marssilaiset hyökkäävät?

Tuo malli tietenkin on suoraan vietävissä oikeaan maailmaan, missä ei koskaan esitetä kysymystä siitä, että miksi toinen maa hyökkää naapuriaan vastaan? Mitä se tuosta naapuristaan sitten oikeastaan haluaa, ja tuo voi auttaa kohdentamaan puolustusta niin, että hyökkääjä ei voi toteuttaa täysin suunnitelmiaan. Ei ole kuitenkaan mitenkään huonoa käytöstä vertailla esimerkiksi elokuvien antamaa kuvaa siihen, mitä oikeassa elämässä pitäisi tehdä, kun joku uhkaa toista valtiota sotilaallisella toimenpiteellä, joka voi olla esimerkiksi ylilento tai suora hyökkäys naapurin aluetta vastaan. Eli vaikka elokuva on fiktiota, niin sen malli voi olla aivan toimiva kokonaisuus. Ja kun joku alkaa esimerkiksi kertoa edessä olevista suursotaharjoituksista, niin ei ole mitenkään huonoa käytöstä kysyä, että onko näihin harjoituksiin sitten joku syy? Ja kun puhutaan tieteestä ja filosofiasta, niin mielestäni tieteen tekijöiden tulee olla hiukan huonosti käyttäytyviä henkilöitä, kun keskustellaan esimerkiksi siitä, miten valtio tulee tiedettä ohjaamaan.

pseudotiedetta.blogspot.fi