H.C Andersenin kertomukset ovat alati ajankohtaisia, mutta kysymys on siitä, että kertooko hän niissä omasta elämästään?

H.C Andersen
(1805-1875)

Tanskan satusetä on Hans Christian Andersen (1805-1875), joka kirjoitti monia hyvin surullisia tarinoita, joista tunnetuimmat ovat "Ruma Ankanpoika" sekä " Pieni Tulitikkutyttö", joita voisi jokainen lukea oikein ajatuksella. Kun ajatellaan sitä, mitä esimerkiksi "Ruma Ankanpoika" on opettanut ihmisille kautta aikojen, niin silloin tietenkin voidaan huomauttaa siitä, että tarinan symboliikka on erittäin tärkeä, siinä on ankanpoika, joka ei varmasti ulkonäöllään koreile eikä myöskään näin ollen saa kavereita, ja tarinan lopussa se sitten tulee lammikolle juomaan, odottaen saavansa kuolemantuomion. Saattaa olla niin, että vaikutteita tuo legendaarinen tarina on saanut Andersenin omasta elämästä, ja ehkä häntä on koulussa sitten kiusattu.

Mutta tuosta ankanpojasta on sitten kasvanut joutsen, joka on todella komea ja kaunis lintu. Tuon tarinan voi jokainen itse käydä lukemassa, joten voimme siirtyä sen sisältämään symboliikkaan, eli onko tuo "ruma ankanpoika" tai sen esikuva itseasiassa eräs norjalainen matemaatikko Niels Henrik Abel (1802-1829), joka oli viidennen asteen yhtälön ratkaisija. Tuolloin koulumaailma oli oikeastaan samanlainen kuin nykyään, eli "siistit ja kalliit vaatteet" takasivat silloin henkilön suosion tuossa kasvatuslaitoksessa.

Tuo matemaatikko ei paljoa ulkonäöllään koreillut, ja hän eli köyhyydessä koko ikänsä,Mutta kuten varmasti hänen työstään näemme, niin tuollainen ihminen voi karusta ulkokuorestaan huolimatta olla erittäin lahjakas ihminen, ja tuohon tarinaan liittyy se opetus, että esimerkiksi kuka tahansa voi kirjoittaa pari satukirjaa tai ratkaista muutamia yhtälöitä, ja uskon että jos joku oli kiusannut Hansia tai Nielsiä koulussa tai haukkunut hänen harrastuksiaan ei varmasti ollut sen jälkeen kovin pidetty ihminen. Ja kuolemansa jälkeen tuo matemaatikko on saanut paljon tunnustusta työstään, mutta siitä ei valitettavasti hänelle omana elinaikanaan ollut mitään iloa. Kuitenkin Norja on muistanut poikaansa esimerkiksi Abel palkinnolla, ja matematiikassa on olemassa Abel-ryhmä.

 Tai ehkä tuon tarinan "ruma ankanpoikanen" on oikeastaan Andersen itse. En usko että suuri kirjoittaja sekä lahjakas tarinankertoja kovin paljoa vaatteilla koreili, koska monet runoilijat sekä kirjailijat pitävät melko vaatimattomia vaatteita. Mutta mieleeni tulee se, että tunsiko Andersen Abelin? Se voisi pitää paikkansa, koska heillä oli kolme vuotta ikäeroa, ja tuo kuuluisa matemaatikko on oikeastaan sellainen tarinoiden "surullisen hahmon ritari", jonka elämää varjostivat erilaiset tragediat, ja eräänä päivänä vuonna 1829 hän kuoli tuberkuloosiin vierellään morsiamensa sekä eräs tuttavaperheen tyttö. Siinä sitten tiede menetti suuren miehen, ja hänen tarinansa traagisuutta kuvaa se, että nykyään tuon nuoren neron kuva komeilee monissa Norjan postimerkeissä.

Niels Henrik Abel
(1802-1829)

Traaginen hänen tarinansa on siksi, että tuo mies syntyi hyvään papin perheeseen, mutta sattui vain elämään väärässä maassa, eli Ruotsin takamailla elävä matemaatikko jäi varmasti muiden jalkoihin. Samoin hänen isänsä oli edustajana Norjan valtiopäivillä, mutta joutui siellä sitten parjatuksi erään puheenvuoron takia, ja ajautui ryyppäämään ja kuoli maksakirroosiin. Mutta kuten kaikki tietävät, niin Andersenin saduista ei tragiikkaa puutu, ja ihmisille tulitikkuja jouluna kauppaava Pieni Tulitikkutyttö varmasti on sellainen kertomus, minkä esikuva voi löytyä mistä vain Kööpenhaminan tai minkä tahansa muun kaupungin kadulta. Se on tarinana aivan yhtä ajankohtainen nykyään kuin silloinkin. Monissa maissa on sosiaalisesti eristettyjä ihmisiä, joiden elämää hallitsee alkoholismi sekä väkivalta. Tuo tarina voisi kertoa jostain Kööpenhaminan narkomaanin lapsesta, joka joutuu pakenemaan väkivaltaisia vanhempiaan tai isäänsä. Tarinan lopussa tyttö sitten kuolee kylmyyteen jäätyään lumihankeen makaamaan.

Kun Andersen puhuu tuossa tarinassa isästä sekä tuon tytön äidin kuolemasta, niin se saattaa tarkoittaa sitä, että tuon tytön äiti ei muuta tee kuin palvo väkivaltaista miestään. Nykyversio tuosta tarinasta voisi olla pieni lehdenjakaja, joka käy tienaamassa taskurahaa jakamalla lehtiä, mutta sitten vanhemmat ottavat nuo rahat itselleen, kun heillä ei ole työtä. Adersenin saduissa on todella synkkä pohjavire, ja niissä kerrotaan paljon sosiaalisista ongelmista, joita moni ihminen kokee vielä nykyäänkin. Joten itse mietin joskus, että onko Andersen itse kokenut tällaista omassa elämässään? Mikään tarina ei pohjimmiltaan ole vaaraton eikä synny itsestään. Ja Andersenin kaltaiset ihmiset kokevat usein halveksuntaa sekä vähättelyä siksi, että he ovat muiden mielestä "jotenkin epämiehekkäitä".

"Eihän millään tekstillä ole merkitystä" sanotaan monissa ohjelmissa, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että Andersenin tekstit ovat tehneet moniin lapsiin hyvin syvän vaikutuksen, ja varsinkin nämä kaksi mainitsemaani kertomusta voivat olla varoituksia. Kun tuo tyttö sitten löytyi, niin seuraukset vanhemmille olivat varmasti erittäin kovat, eli tuo isä varmasti koki sitten yhteisön vihat sekä samalla sai kohdata pyövelin silmästä silmään, mikä oli tuollaisen miehen kohdella aivan oikein. Ei kukaan tuohonkaan aikaan tuollaista toimintaa voinut hyväksyä, missä miehen ryyppäämisen takia lapsi jäätyy ulkona kuoliaaksi. Mutta kun puhutaan siitä, mitä tuo "Ruma Ankanpoika" opettaa, niin se voi tarkoittaa sitä, että hiukan huolimattomasti pukeutuvasta ihmisestä voidaan tehdä myöhemmin esimerkiksi yliopiston professori tai Tanskan valtakunnan runoilija, eli ei varmasti ollut mitenkään mukavaa olla sellainen mies, joka oli Andersenia kiusannut koulussa.

pseudotiedetta.blogspot.fi