Persialaissodista Peloponnessolaissotiin eli kirjoitelma siitä kuinka Sparta ja Ateena kokivat toisensa ideologisina vihollisina

Kuvituskuvaa

Persialaissotiin sekä sen jatkona olleiden Peloponnessolaissotiin johtaneiden asioiden takana oli siis tilanne, mikä syntyi, kun Persian joukot hyökkäsivät Kreikkaan. Ratkaiseva käänne tapahtui Salamiin meritaistelussa, missä Ateenan laivasto pysäytti Persian armeijan maihinnousuyrityksen. Tuo sota alkoi ensin niin, että sen jälkeen kun kreikkalaiset olivat saaneet Persilaisista helpohkon voiton Marathonissa, niin sitten Kreikka tai oikeammin Spartalaiset hävisivät kuuluisan taistelun Thermopylain solassa 480 eKr.

Tuossa solassa Spartan kuningas Leonidas johti kuuluisia 300 miestään viivyttääkseen persialaisia, jotta muut kreikkalaiset saisivat ryhmitettyä omat falanginsa.  Tuo Leonidaksen tappio johtui siitä, että eräs petturi oli sitten johtanut  persialaiset hänen linjansa taakse, mikä johti spartalaisten tuhoon. Kuitenkin tuolloin tuota tappiota käytettiin hyväksi persialaisten  propagandassa, eli vaikka kreikkalaiset voittivat Marathonin taistelun aikaisemmin 490 eKr. , ja heiltä meni siellä vain 192 miestä

Spartan kuninkaalla  Leonidaksella oli sitten ihan oikeus ajatella, että hänen huippukoulutetut ammattisotilaat olisivat selvinneet noista persialaisista ihan yksin, mutta kuten tiedämme, niin hän miehineen menehtyi tuossa taktisesti melko hyvässä paikassa, eikä heistä kukaan jäänyt henkiin kertomaan mitä siellä oli tapahtunut. Tuo tappio oli sitten sellainen, että se varmasti herätti joissakin ihmisissä epäilyksiä, ja Sparta oli silloin tietenkin maasodankäynnin taidossa Kreikan johtava valtio, ja tässä tilanteessa se sitten oli varmasti haluttu liittolainen. Kuitenkin Spartan mallia pelättiin, koska muut kreikan valtiot olivat sen huippukoulutetun armeijan edessä alakynnessä, ja koska Sparta oli oikeastaan neuvoston sekä kuninkaan hallitsema harvainvalta, niin se tietenkin teki tästä valtiosta Ateenan ideologisen vihollisen.

Kun noita valtioita verrataan keskenään, niin Spartassa on kuitenkin muutamia hyviäkin puolia, kuten se että siellä tuomioita luki ammattituomari, joka ainakin spartalaisten esittämässä versiossa olisi vapauttanut Sokrateen, joka sai Ateenassa kuolemantuomion puheidensa takia. Saattaa olla niin, että tuo filosofi olisi surmattu myös Spartassa, mutta kuitenkin tuosta ei voida koskaan olla varmoja. Spartalaisuutta ihannoidaan paljon, ja heidän "mustaa keittoaan" pidetään sotilaallisuuden vertauskuvana, ja spartalaiset tietenkin hakivat tuon keiton soppatykistä, jonka avulla neuvosto tietenkin heitä hallitsi. Eli kukaan sparalainen sotilas ei saanut osata valmistaa ruokaa, jotta heidät sitten voitiin surmata pärskäjuurella tai risiinin siemenillä, jota pantiin tuohon mustaan keittoon.

Ateenakaan ei ollut aivan niin demokraattinen kuin mitä se väitti olevansa, ja tuolloin äänioikeus oli vain täysi-ikäisillä syntyperäsillä ateenalaisilla miehillä. Ateenalaiseksi katsottiin siis vain henkilöt, joiden molemmat vanhemmat olivat ateenan kansalaisia, ja tuon kaupunkivaltion kansalaisia olivat vain hyvin harvat sen alueella asuvat henkilöt. Kuitenkin Ateena näytti paperilla paljon paremmalta kuin Sparta, jossa valta oli neuvostolla sekä kuninkaalla. Kun puhutaan Spartan erosta Ateenaan nähden, niin sen omaksuma malli oli kuitenkin melkein sama kuin Ateenan, paitsi että siellä ei sotapäällikköä valittu äänestämällä, kuten Ateenassa tehtiin. Ja kuten myöhemmin kävi selväksi, niin Ateena sortui Perikleen ja hänen poikansa jälkeen kansanhuudattajien valtakunnaksi. Kuten tiedämme niin Ateena oli tietenkin demokratia, mutta jostain syystä se käyttäytyi tyrannimaisesti omia valloittamiaan alueita kohtaan, ja se että Sparta hänvisi tuon kuuluisan Thermopylain taistelun, aiheutti sen, että Kreikasta tuli otollinen maaperä persialaisten propagandalle. Eli he saattoivat väittää että Ateenanlaiset olivat johtaneet nuo persian sotilaat Spartan linjojen taakse.

 Samoin he väittivät tietenkin, että syy sotaan oli se, että Ateena oli hyökännyt heidän kimppuunsa "ilman syytä". Ja kun tuota sotaa tarkastellaan hiukan lähemmin, niin se kyllä tuli Ateenalle melko hyvään aikaan, koska tuolloin Kreikka sai sitten ulkoisen vihollisen, joka varmasti sai aikaan sen, että Spartan miehet pysyivät työn touhussa, ja ilmeisesti joitakin oikeudenkäyntejä oli tuolloin jäänyt sitten pitämättä, kun Persian kuningas sitten onnellisesti hyökkäsi tuohon maahan. Se kuka hyökkäsi oli silloin tietenkin aivan sama, ja Sparta etsi syyllisiä siihen, että heidän kuninkaansa sekä parhaat miehensä sitten olivat kuolleet Thermopylaissa. Samoin Ateena koki Spartan olevan sen demokratialle uhka, mikä johti voimakkaaseen vastakkainasetteluun noiden valtioiden välillä, vaikka toki kumpikaan ei ollut nykymallin mukaan mikään aito demokratia. Samoin vammaisten asema oli molemmissa valtioissa huono, ja lasten hylkääminen oli myös Ateenassa tuttu toimenpide.

Tämä valtioiden  välinen asetelma, missä toinen esitti olevansa demokratia, ja varsinkin Perikleen puheet siitä, kuinka Ateenassa kaikki olivat oikeutettuja kaikkiin virkoihin saivat spartan neuvoston pelkäämään sitä, että sen kansa alkaisi kapinoida. Ja tämä johti sitten Peloponnesolaissotaan, jotka ovat oikeastaan melko sekava joukko taisteluita, ja vaikka Spartan katsotaan tuo sota voittaneen, niin se ei ole niin varmaa. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo sota oli erittäin tuskallinen, koska esimerkiksi Perikleen poika vaihtoi jopa puolta tämän sodan aikana, jolloin Ateenan sekä Spartan liittoumat taistelivat Kreikan herruudesta

charelesfort.blogspot.fi