Kun puhutaan siitä, että seinillä on korvat, niin yleensä luullaan sen tarkoittavan esimerkiksi diktatuureja, joissa ihmisiä valvotaan kaiken aikaa. Mutta näin ei kuitenkaan ole asia, vaan tietyissä museoissa sekä muissa vastaavissa paikoissa on valvontalaitteita, joilla valvotaan sitä, mitä henkilöt puhuvat esimerkiksi noissa näyttelyissä esitetyistä asioista. Kun etsitään yhteiskunnallisiin riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, niin silloin heidän asenteensa rikollisuuteen on oltava myönteinen.
Tämän takia vaikkapa "Tom of Finland"-näyttelyyn tai vastaavia asioita käsitteleviä elokuvia esittäviin teattereihin voidaan asentaa valonvahvistimella varustettuja kameroita sekä suuntamikrofoneja, joiden avulla saadaan selville, että rupeaako joku sitten siellä käymään kuumana, ja kertomaan asioita, joiden takia hänet sitten voidaan vaikka toimittaa psykiatriseen hoitoon tai ainakin aselupa laittaa uudelleen harkintaan. Näet vihapuheet varmasti voidaan tulkita kyvyttömyydeksi kantaa asetta, ja en usko että puolustusvoimat kovin myönteisesti suhtautuu ajatukseen siitä, että joku kaheli ampuu vaikka ohjuksen venäläistä tai jotain muuta Suomenlahdella kulkevaa alusta vastaan.
Jos puhutaan sellaisesta henkilöstä, joka hautoo väkivallan tekoja jotain ihmisryhmää kohtaan, niin toki hän varmasti osoittaa sen myös puheillaan, ja toki hän myös puolustaa omia ajatuksiaan esimerkiksi sillä, että kyseinen henkilö suhtautuu myönteisesti esimerkiksi holokaustiin tai muuten käyttäytyy sellaisella tavalla, mikä ei ole soveliasta henkilölle, jolta odotetaan aikuista asennetta elämään. Kun puhutaan esimerkiksi elokuvasta "Schindlerin lista", niin siinä kerrottiin asioista, jotka eivät välttämättä imartele yhtään ketään.
Eli vaikka pääasiallisesti juutalaisten murhaaminen oli saksalaisten SS-miesten tai heidän johdossaan olevien miehitetyistä maista värvättyjen apuosastojen työtä, niin kuitenkin on tapauksia, jotka eivät myöskään juutalaisia mairittele. Tällä viittaan muutamiin tapauksiin, joissa juutalaisyhteisön johtaja on pelastaakseen omiaan lähettänyt muita kaasukammioon. Tämä ei nyt varsinaisesti tule tuossa elokuvassa ilmi, mutta sitä on muutamissa tutkielmissa käsitelty.
Samoin ennen Toista Maailmansotaa ei kovin moni valtio tarjonnut juutalaisille pääsyä maahansa, koska nämä eivät täyttäneet poliittisen pakolaisen statusta. Samoin myös muita kuin juutalaisia tapettiin tuon mielettömän väkivallan yhteydessä, eli juutalaisiksi merkittiin myös pidätettyjä henkilöitä, joiden epäiltiin harjoittaneen tuotanto- tai muuta sabotaashia, ja esimerkiksi sosialistien surmaaminen oli helpompaa, kun heidät merkittiin kuolemaantuomittujen listoille juutalaisina.
Mutta kuten sanoin, niin noissa elokuvanäytännöissä oli joillakin henkilöillä kuulemma ollut sellainen asenne, että koko elokuva on asia, jota ei pitänyt esittää ollenkaan. Ja joidenkin tietojen mukaan jotkut noista huutajista esiintyivät virkamiehinä, ja tätä on ilmeisesti tapahtunut myös Suomessa. Muta kun puhutaan esimerkiksi noiden henkilöiden suhtautumisesta tuohon maailmanhistorian törkeimpiin kuuluvaan rikokseen, jossa natsivaltion totalitaristinen johto järjestelmällisesti surmasi vihollisinaan pitämiään henkilöitä, joiden ainoa rikos oli se, että he sattuivat puhumaan poliittisia johtajiaan vastaan on sinänsä totta.
Eli saksan viranomaiset surmasivat noilla kammottavilla leireillään noin kuusi miljoonaa aseetonta henkilöä ikään, uskontoon sekä sukupuoleen katsomatta. Tuon rikoksen kiistäminen tai ihannoiminen on sellainen teko, jota en aivan täysin ymmärrä. Sitä myös Suomen lehdistö aina on toistellut, mutta samaan aikaan esimerkiksi meidän kansallisen päivälehtemme eli Helsingin Sanomien sivuilla kirjoitteli tuolloin henkilö, jonka mielestä ihmisten surmaaminen siksi, että he eivät häntä miellytä oli oikein. Tuo kirjoitus julkaistiin useita kertoja, ja sama linja on välillä ilmaantunut joihinkin muihin sanomalehtikirjoituksiin.
Kyseinen kirjoitustyyli on siitä erittäin ikävää luettavaa, että siinä esimerkiksi esitetään joukko skinheadeja viranomaisen veroisina henkilöinä, ja myös osoitetaan sitä omaa harkintakykyä uhkailemalla muita henkilöitä väkivallalla, ja vihjattiin siitä, että esimerkiksi monilla virkamiehillä on sellainen tapa, että maamme putkissa sitten tehdään niille "toisin ajatteleville" henkilöille selväksi, että mikä on maamme poliisien todellinen kanta asioihin. Eli melkolailla tyylikästä on sanoa suoraan, että jokainen joka ei alistu ääriryhmien uhkailuun tullaan mukiloimaan. Ja vielä virtaviivaisempi malli tästä toiminnasta on tehdä se puolustusvoimien antaman esimiesaseman turvin. Siinä vasta tutkijan naama venähtää, kun eteen saapuu kaveri, jonka hampaat ovat irronneet ja jokainen sormi katkennut, kun hän on "kaatunut rapuissa". Siinä varmasti ei ole kovin helppoa päätellä ketä uskotaan, jos siinä joku rupeaa väittämään, että toinen on joutunut onnettomuuteen.
Tutkijan tehtävä poliisissa tai puolustusvoimissa on tutkia rikoksia eikä hänellä ole mahdollisuutta muuten kuin tutkimuksen kautta päättää, että viedäänkö juttu oikeuteen. Ja toisaalta tuon päätöksen tekee varsinaisesti syttäjäviranomainen, joka myös tutkii ainakin poliisin tekemiä rikoksia. Armeijassakaan ei varsinaisesti mitä hyvänsä saa tehdä, ja vaikka armeijassa tapahtuneet rikokset ovat puolustusvoimien tutkintapiiriin kuuluvia asioita, niin toki pääesikunnan valvontaosasto päättää näissä tapauksissa sen, että nostetaanko noista asioista syyte.
pseudotiedetta.blogspot.fi
Comments
Post a Comment