Se onko paikka jostain ihmisestä mukava, riippuu katsojasta sekä hänen asenteistaan.

Kun puhutaan huvipuistoista kuten Linnanmäestä, niin niihin uskotaan yleisesti liittyvän mieluisia muistoja. Mutta kuten kaikki tietävät, niin koskaan kaikki ihmiset eivät pidä kaikesta näkemästään sekä kokemastaan. Ja kun puhutaan esimerkiksi huvipuistoista, niin kaikki ihmiset eivät niistä koskaan pidä. Huvipuisto on monille ihmisille mukava sekä hieno paikka, johon on mukava tulla lasten kanssa käymään. Mutta joillekin ihmisille huvipuisto on paikka, missä heitä kiusattiin tai heitä pilkattiin siksi että nämä henkilöt ovat jotenkin erilaisia kuin me muut.

Se onko henkilöä kiusattu jossain paikassa näkyy nimenomaan hänen suhteessaaan tuohon ympäristöön. Mikäli henkilö on jotenkin kokenut huvipuiston ahdistavaksi paikaksi, niin silloin pitää tietenkin tutkia se, mitä tuosta miljööstä oikeastaan löytyy. Jos sieltä löytyy vaikka punaisia lyhtyjä, ja sitten keskustelu kääntyy siihen, mitä ne merkitsevät jossain Keski-Euroopassa, minkä yhteydessä toista on alettu alistaa tai jotenkin muuten kohdella kaltoin, niin silloin tuosta paikasta tulee sellainen, että henkilö ei sinne enää mene. Kun mietitään sitä, miten ihminen saadaan oikeasti tuntemaan antipatiaa, niin se on erittäin yksinkertaista.

Tarvitaan vain sellainen toimintatapa, että otetaan joku paikka tai henkilö, jonka kanssa toinen haluaisi ehkä viettää aikaa, ja sitten kun hän lähtee tämän luota pois, niin tuo onneton sitten voidaan palkita pilkkaamisella sekä muutenkin huutamalla hänelle, ja tuolla tavoin varmistetaan se, että henkilö ei koskaan tule tuohon paikkaan tai halua tavata tuota henkilöä. Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi joku muuttuu juutalaisia tai muita vähemmistöjä sairaasti vihaavaksi henkilöksi, niin siihen tarvitaan aivan tietynlainen kasvatusmetodologia, jossa henkilöä esineellistetään sekä häntä alistetaan jonkun ihmisryhmän nimissä. Tuon tempun avulla voidaan luoda todellinen ihmishirviö, jollaisia sitten nähdään välillä ikävien otsikoiden yhteydessä, ja toki yksi noista henkilöistä, joita on tällä tavoin kasvatettu oli aikoinaan Adolf Hitler.

Kun mietitään sitä, miksi maassamme varoitetaan antamasta lapsille remmiä, niin silloin tulee heti mieleen sellainen ajatus, että meidän yhteiskunnassamme ei lapsia saa kurittaa, koska jos lapsi sitten samaistaa saamansa kurituksen johonkin tiettyyn kansanryhmään tai ylipäätään ryhmään, niin hän voi silloin muuttua sarjamurhaajaksi. Kun puhutaan psykologiasta sekä profiloinnista, niin silloin voidaan siitä, millaisia paikkoja henkilö välttelee, voidaan  määritellä sellainen asia, että onko häntä kiusattu nuorena. Tai jos henkilö ei koskaan lähesty ketään aktiivisesti, niin silloin häntä on toveripiirissä kohdeltu huonosti tai syrjivästi. Eli hänen kanssaan ei olla tuolloin puhuttu juuri mitään tai sitten häntä on kohdeltu jotenkin alentuvasti, tai sitten esimerkiksi ystävyyssuhde on päättynyt petokseen, jolloin henkilö ei koskaan pysty sen jälkeen luottamaan yhtään kehenkään.

pseudotiedetta.blogspot.fi