Kasvimaailman eliöiden mutkikkaista keskinäisistä suhteista sekä esimerkiksi havupuiden leviämisestä maailmassa, ja kasvien siementen lepovaiheiden sälymisestä

Kasvit ovat mestareita luomaan lajien välisiä suhteita. Kun ajatellaan että esimerkiksi puut keräävät ympärilleen tiettyjä aluskasveja, niin niillä on tietenkin oma syynsä tällaiseen toimintaan. Kaikki kasvit hyötyvät siitä, että olla lajitovereidensa parissa. Mutta kuitenkin esimerkiksi kilpailevia puita ei kuitenkaan kaivata, joten jotkut puut ikään kuin kutsuvat ympärilleen tiettyjä ruohoja, jotka peittävät muiden puiden taimia, jotta ne eivät pääsisi kasvamaan. Kun isokokoinen havupuu alkaa kasvaa, niin silloin se tietenkin haluaa, että tuon puun havuja tai siemeniä ei syödä lintujen tai oravien toimesta. 

Tällöin kannattaa lyöttäytyä yhteen esimerkiksi pihlajan kanssa, jotta sen marjat vetäisivät lintuja pois havupuiden ympäriltä, ja tuota kutsutaan nimellä "decoy-metodi". Eli pihlajien houkuttelevat punaiset marjat vetävät tilhet ja muut linnut pois havupuiden siementen kimpusta, joten ne "sallivat" nuo puut ympärillään tietyn aikaa. Mutta lopulta havupuista tulee suuria ja voimakkaita, jolloin ne alkavat sitten "töniä" muita puita pois tieltään. Ja ne kasvattavat lopulta läpitunkemattoman latvuston, joka sitten varjostaa maata. Toki aluskasveja sitten on edelleen, mutta ne ovat mustikan kaltaisia tiheitä varpuja, jotka tehokkaasti estävät sirkkataimia nousemasta maan pinnalle, ja muuten havupuut sitten kasvattavat tuuhean oksiston, mikä ei päästä valoa metsän pohjalle. 

Tuolloin ne ovat niin isoja, että mitkään tilhiparvet eivät niiden siemeniä pystyi syömään, ja mitäpä tuolla olisi muutenkaan väliä, koska esimerkiksi kuusimetsä on niin tiheää, että myöskään havupuiden omat taimet eivät siellä muutenkaan kasvaisi. Lajien välinen  yhteistyö merkitsee sitä, että puut ja ruohot etsivät itselleen sopivia pölyttäjiä sekä siementen levittäjiä, ja tietenkin se tarkoittaa sitä, että noiden eläinten suoliston pitää olla sellainen, että tuo siemen kulkeutuu sen läpi, ilman että se menettää kykyään itää. Mutta toki puiden pitää "miettiä" sitä, että mitä jos niiden päälle purkautuu tulivuori, joka tuhoaa koko metsän. Sen takia noiden puiden siementen pitää olla sellaisia, että ne alkavat itää vasta jopa tuhansien vuosien päästä katastrofeista.

 Se että käytän sanaa "miettiä", ei tarkoita sitä, että kasvit oikeasti miettisivät mitään. Mutta kun niiden siemenet putoavat maahan, ja mikään eläin ei niitä syö, niin silloin ne saattavat olla maan sisällä erittäin pitkään, jolloin ne voivat itää erittäin pitkän ajan kuluttua. Näet varsinkin havupuiden siemenet ovat erittäin kovia, mutta ne ovat myös vahakerroksen peittämiä, ja tuon takia ne kestävät itämiskykyisinä erittäin kauan, eivätkä ne edes voi itää ennen kuin bakteerit ovat hajottaneet noita siemeniä ympäröivän vahan, mihin saattaa mennä erittäin pitkä aika. Syy miksi tätä on tutkittu, johtuu siitä että joillakin bakteereilla kuten kammottavalla pernaruttobakteerilla sekä liskoilla ja sammakoilla on vastaavalla tavalla käyttäytyvä lepoitiö tai muna, joka saattaa pysyä elossa jopa tuhansia vuosia. 

Ja tuo saattaa aiheuttaa ei toivottuja vaikutuksia ravintoketjuun, jos jostain saarelta karanneet pernaruttoitiöt sitten pääsevät kosketukseen ihmsten kanssa. Tai joku dinosauruksen muna alkaa yllättäen kuoríutua,  ja T-rex alkaa kävellä metsikössä. Mutta ongelma kuitenkin on enemmän siinä, että pernaruttokokeita on tehty lukuisissa paikoissa maailmaa, ja saattaa olla niin, että joku veneilijä ei huomaa rannalla olevaa varoituskylttiä, ja seurauksena on sitten pernaruttotartunta. Tai sitten noita itiöitä varastetaan tahallaan tuollaiselta kokeissa saastuneilta saarelta, ja käytetään kotitekoisissa bioaseissa, joita jotkut terroristit havittelevat omiin arsenaalaihinsa.

kimmonsivu.blogspot.fi