Nykyään politiikka on muuttunut todella paljon 1990-luvusta ja varsinkin sosiaalinen media tekee siitä hyvin yksilökeskeisen toimintakentän, missä kannattaa varoa omia puheita

Kuvituskuvaa

Kun entinen presidentti Martti Ahtisaari kritisoi omaa puoluettaan siitä, että se on ikään kuin asettunut AY-liikkeen vietäväksi, niin se kertoo siitä, miten poliitikon rooli on muuttunut nykyisessä informaatioyhteiskunnassa melko yksilölliseksi toiminnaksi, missä ei puolueella ole enää väliä, ja puolueiden yhtenäiset sanomat hukkuvat sen edustajien yksilöllisiin suorituksiiin. Tämä näkyy erityisesti muutamien puolueiden saamassa negatiivisessa julkisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että maassamme on vallalla poliittinen konsensus, eli ihmisten on valittava melko paljon samanlaisia teemoja toistelevien poliittisten organisaatioiden välillä, ja tuossa tilanteessa yksittäisten ehdokkaiden kirjoittelu sekä heidän toimintansa korostuu erittäin paljon. Politiikka tarkoittaa siis valtion sekä sen viranomaisten harjoittamien toimitamallien sekä yleisten säädösten eli lakien määrittelemistä, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lakikirjaa tarkastetaan kaiken aikaa, jotta se olisi ajan- ja oikeudenmukainen.

Toimintamalli tarkoittaa sitä, että onko esimerkiksi liikenne- tai muun valvontakameran kuvan perusteella tapahtuva sakottaminen oikeutettua, jos ratin takana istuva henkilö ei ole kameran kuvasta tunnistettavissa. Eli kuka tahansa voi teoriassa toki ottaa toisen henkilön auton käyttöön hänen ollessaan ulkomailla, ja tehdä sillä rikoksen, eli tuon tiedon ulkomaanmatkasta toki voi poliisi tarkistaa, ennen kuin se lähettää sakkolapun kotiin, tai ryhtyy syyttämään auton omistajaa esimerkiksi liikennepaosta, eli tutkia onko autoa käyttänyt ehkä sen omistaja vai kukan kastelija. Tai oikeastaan tuota autoa voi lainata kuka vain, joka pääsee asuntoon. Ja siksi pitää esimerkiksi auton omistajan GSM:n sijaintia sekä soiton siirtoja koskevat tiedot katsoa, ennen kuin lähdetään sakottamaan, koska lakimies varmasti väittää että kyseinen henkilö on voinut jättää oman puhelimensa vaikka mökille sekä tilata siihen soitonsiirron prepaid-liittymään, ja lähtenyt sitten ajamaan kohti helsinkiä esimerkiksi tarkoituksenaan surmata liikekumppaninsa tai mustamaalata jotain henkilöä, kuten jossain dekkarissa tehdään

Se ei välttämättä tee hyvää poliittiselle päätöksenteolle, että esimerkiksi kansanedustajan henkilökohtaiset facebook-kirjoitukset nostetaan esiin hänen virallisten esiintymisten sijasta, ja tämä sosiaalinen media tekee myös mahdolliseksi sen, että joku toinen voi vaikkapa Facebookissa esiintyä tunnettuna poliitikkona, ja sylkeä sen täyteen rasistisia kommentteja ja vihapuheita, missä uhotaan fundamentalistista vihaa esimerkiksi Venäjää kohtaan.  Kun ajatellaan esimerkiksi Winston Churchillia, niin oletteko koskaan miettineet, mitä hän olisi kirjoittanut Facebookissa? Se että sosiaalinen media tekee tämän päivän politiikasta erittäin paljon yksilöllisyyttä korostavaa toimintaa on varmasti kaikille tuttua toimintaa.

Kuten olen sanonut, niin nykypoliitikko profiloituu paitsi puolueensa edustajana niin myös ihmisenä, ja se saattaa vaikuttaa vaalikampanjoihin yli koko maailman. Eli kuten aina olen todennut, niin 2000-luvun alku on ihmisten sekä yksilöiden vuosituhat, missä kuka tahansa voi tehdä itsestään tunnetun niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka puhutaan siitä, kuinka esimerkiksi puolueet ja niiden johto saavat harmaita hiuksia esimerkiksi edustajien sosiaalisen median käytöstä, niin tämä on kuitenkin avannut paljon positiivisia näkökantoja politiikkaan, eli nykyaikaisella poliitikolla voi olla bipolaarinen mielialahäiriö tai henkilökohtaisia ongelmia tiettyjen nautintoaineiden kanssa olematta kuitenkaan ns. "huono poliitikko".

Eli nykyään on ymmärretty sellainen asia, että myös poliitikko on ihminen, jolla on samanlaisia heikkouksia kuin meillä tavallisilla ihmisillä on. Samoin politiikan tekijät ovat heränneet siihen, että kukaan meistä ei voi kaikkia ihmisiä miellyttää, ja kun puhutaan poliitikon saamista vaalirahoista sekä kannattajista, niin voin sanoa, että myös poliittisten sekä muiden marginaaliryhmien äänet varmasti kelpaavat nykyaikaiselle poliittiselle toimijalle, vaikka hän itse ei heidän kanssaan muuten samaa mieltä olisikaan.

Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että nykyaikainen poliitikko on henkilö, jolta odotetaan tiettyjä kommentteja, kuten poliittisen väkivallan suoraa tuomitsemista ja rakentavaa keskustelun herättämistä sellaisista asioista, jotka ennen kuuluivat kabinetteihin, ja jotka oli tapana salata ihmisiltä. Eli tästä on hyvänä esimerkkinä esimerkiksi puolustusvoimia ja NATO-jäsenyyttä koskevat keskustelut, jotka ovat tuoneet nämä asiat myös tavallisten ihmisten tietoon. Politiikan muutoksesta kertoo sekin, että maassamme suvaitaan myös presidentin harjoittaman politiikan arvostelu, mikä on tietenkin uutta sekä tiedotusvälineille että viranomaisille. Kun puhutaan esimerkiksi EU:sta, niin sen tarpeellisuutta voidaan arvioida siltä kannalta, että Eurooppalaiset valtiot ovat erittäin pieniä, ja niistä on helppo matkustaa toiseen maahan.

Tämä tuo eteen sellaisen tilanteen, että joku voi esimerkiksi suunnitella tai toteuttaa rikoksia toisessa maassa, ja paeta toiseen valtioon tuon teon jälkeen. Samoin kuka vain voi nostaa suuria summia rahaa pankkiautomaatista, ja viedä ne matkalaukussa Sveitsiläiselle pankkitilille. Tuo veronkierto onnistuu siten, että asiakas nostaa rahat tililtään omaan käyttöön, ja sitten antaa ne yrittäjälle joka vain jättää kuitin kirjoittamatta, ja vie rahat ulkomaiselle pankkitilille, joka saattaa olla jonkun tuon yrittäjän itsensä omistaman virolaisen yhtiön nimissä. Tämän takia tarvitaan kansainvälistä viranomaisyhteistyötä, jotta tuollainen rahanpesu tai veronkierto olisi mahdotonta.

pseudotiedetta.blogspot.fi