Miten datan kerääminen vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään tässä maailmassa, ja kysymys siitä, miksi kaikki data ei voi olla avointa?

Data jota kerätään turhaan on kuollutta eli tarpeetonta dataa. Turha data kuluttaa kerääjän aikaa, mutta samalla se myös syö säilytystilaa, ja jos tarpeetonta dataa kerätään liikaa, niin se sitten lopulta täyttää massamuistit. Eli tutkimusten yhteydessä  kerättävällä tiedolla täytyy olla joku tarkoitus, jotta sen kerääminen kannattaa. Samoin datan kerääjä voi käyttää tuon turhan datan keräämiseen kuluvan ajan muuhun, jos hän välttää turhien turhien kyselyjen tekemisen. Termeillä ”big data” sekä ”small data” kuvataan tietoa sen lähteiden perusteella. Eli ”big data” tarkoittaa ryhmästä hankittua tietoa ja ”small data” tarkoittaa yksilöitä käsittelevää tietoa.

Kun puhutaan siitä, miksi Facebookin käyttäjät pitää Facebookia loistavana kommunikaatio- sekä kohtaamispaikkana, missä voi kohdata asiakkaita tai omia äänestäjiä, ja Twitterin käyttäjät ovat tuon asian kanssa paljon skeptisempiä, niin pitää selvittää ensin se millainen ero Facebookilla sekä Twitterillä on. Tuon eron kautta voidaan lähteä purkamaan sitä, minkälainen ihminen on Facebookin kaltaiseen mediaan skeptisesti suhtautuva henkilö?

Eli jos median käyttäjien ero on niin huima, että valtaosa Twitterin käyttäjistä ikään kuin vieroksuu sosiaalista mediaa yhteydenpitovälineenä, niin silloin tuota mediaa voidaan käyttää profiloinnin pohjana. Eli Twitterissä on rajoitetumpi viestinpituus kuin Facebookissa, joten Twitterin käyttäjä ei varmaan kovin suuria tai ainakaan pitkiä kirjoituksia esitä, joten tuolloin voidaan ilkeästi todeta, että henkilöt, joilla ei ole kovin pitkiä repliikkejä vierastavat Facebookia sekä sosiaalista mediaa.

Tuo saattaa merkitä sitä, että henkilö sanoo asiansa kovin lyhyesti, tai sitten hänellä on jotain muuta tuota sosiaalista mediaa vastaan. Eli se että jokin asia sosiaalisessa mediassa riepoo tiettyjä ihmisiä merkitsee sitä, että se koetaan ikään kuin uhkaavana asiana tiettyjen julkisuutta hyödyntävien tahojen kannalta. Facebookia on jatkuvasti esitetty ”mustalle listalle”, ja joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi nettisensuuri on sosiaalisen median kohdalla ainoa oikea tapa toimia. Kuitenkin sensuuri saattaa koitua ihmisen kohtaloksi hyvin nopeasti, koska noista rikollisten tietokoneista tehdään käyttäjäprofiili, mitä verrataan muihin vastaaviin tietokoneisiin kautta koko maailman.

Eli rikospoliisia kiinnostaa varmasti se, millaisia kotisivuja esimerkiksi ihmiskauppaan syyllistynyt henkilö on estänyt, tai miltä näyttää huumekauppiaan netinkäyttö ylipäätään. Samoin sellaiset asiat kiinnostavat profiloijia, että mitä esimerkiksi skinheadit sekä erinäiset rikolliset keskustelevat sosiaalisessa mediassa, joten he etsivät noiden henkilöiden digitaalisia jälkiä, ja sitten vertaavat niitä muiden ihmisten jättämiin jälkiin. Noin saadaan selville se, millainen asenne heillä on sitten esimerkiksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Mutta ongelma on sitten se, että sosiaalisesta mediasta saatu tieto on yhteiskunnallisesti merkittävää, ja samalla se on noiden data- tai mediatalojen omaisuutta. Kyseistä tietoa kaupataan mainostajille, jotta nämä voivat sitten kohdentaa markkinointiaan ihmisille.

Kuitenkin tuota tietoa voidaan käyttää myös esimerkiksi poliittisten ääriainesten seulontaan, ja myös hyvin yksityiskohtaisten psykologisten profiilien rakentamiseen. Eli sieltä näkyy sellaisia asioita, mitä henkilö ei edes itse tiedä levittävänsä ympärilleen. Hänen jakamansa musiikki sekä valokuvat ja kirjoitelmat auttavat profiloijia selvittämään sekä henkilön poliittisen, sekä muun yhteiskunnallisen suuntautumisen, ja suhtautumisen kaikkiin vähemmistöihin. Eli tuo tieto sitten on mielestäni sellaista, mikä kuuluu viranomaisille, ja sen avulla voidaan ihmistä haavoittaa erittäin syvällisesti. Mutta kuitenkin tuo data auttaa esimerkiksi etsimään potentiaalisia ”höyrypäitä” Internetistä.

Eli tuota ”urkintatietoa” voidaan hyödyntää myös aselupia myönnettäessä, tai muuten seulottaessa esimerkiksi riskiryhmiin kuuluvia kuljettajia ratin takaa. Tuo tarkoittaa sitä, että esimerkiksi henkilön asenne rattijuoppoihin sekä vastuuttomaan liikennekäyttäytymiseen varmasti näkyy jotenkin myös hänen nettikirjoittelussaan. Samoin rikokselle myönteinen asenne auttaa poliisia seulomaan tuollaisia henkilöitä pois omista riveistään. Mutta kun puhutaan siitä, että joku teettää omat Facebook-kirjoittelunsa toisilla, niin silloin varmasti se kertoo jotain kyseisen henkilön osaamisesta ja kyvykkyydestä itsenäiseen ajatteluun.  Mutta samalla voidaan kysyä, että miksi kaikki tieto ei ole vapaata? Eli omasta mielestäni esimerkiksi terveystietoja voisi ihan hyvin julkistaa, jos näin saadaan huhuilta katkaistua siivet.

Ja samoin kysyisin että miksi naapureilla ei ole oikeutta saada tietää, jos rapussa asuu vaarallinen henkilö? Tietenkin tuo loukkaisi yksityisyyttä, mutta jos sillä sitten saadaan "jossittelut" sekä huhut loppumaan, niin silloin se voisi parantaa ilmapiiriä, ja auttaa esimerkiksi rikollista palaamaan tuomionsa jälkeen yhteiskunnan jäseneksi. Eli tuolloin voitaisiin kertoa tapahtumat sekä niihin johtaneet seikat esimerkiksi kotisivulla, koska silloin ei kenenkään tarvitse sitten takana mitään kuiskia eikä asioita levitellä. Tuolloin ei myöskään kenenkään tarvitse pelätä kiristäjiä, jotka sitten saattavat lähetellä uhkauskirjeitä pitkin kaupunkia. Eli kaikki saisivat toistensa tietoja käyttöönsä, ja tietenkin tuohon katseluun pitäisi ehkä olla henkilön itsensä lupa, mutta se oikeuttaisi samalla katsomaan tuon luvan pyytäjän omia papereita siltä osin, kuin hänen esittämänsä pyyntö koskee, jolloin toiminta on tasapuolista sekä myös asiallista. Tai miksi niitä ei voisi pitää kaikille avoimina, kun näitä asioita muutenkin levitellään tarpeettomasti.

pseudotiedetta.blogspot.fi