Maailmanpuu tai Elämänpuu on monissa mytologioissa oleva asia, joka on yleinen muinaisen Lähi-Idän uskonnoissa on innoittanut monia nykykirjailijoita
 |
| Maailmanpuu vapaamuurarien symboliikassa |
Maailmanpuu (Yggdrasil, Mirameir,
Lerad) tai elämänpuu liittyy olennaisesti viikinkien uskontoon, ja
se on puu johon liittyy paljon uskomuksia. Elämänpuu tai
maailmanpuu on monissa muissakin uskonnoissa mainittu elämän
keskus, joka muinaisessa skandinaavisessa mytologiassa on koonnut
ympärilleen kaikki kosmologian yhdeksän maailmaa. Syy miksi tuo
myytti on kiinnostanut anropologeja kautta maailman on se, että
tuota samaa tarinaa tai puuta kuvataan monissa muissakin
uskonnoissa, ja
esimerkiksi Kalevalassa tuo ”maailmanpuun” mainitaan olevan
”suuri tammi”, ja Raamatussa siitä käytetään nimeä Hyvän ja pahantiedon puu".
Tarinan mukaan maailmanpuu nitoo taivaan ja maan yhteen tai kannattaa taivasta. Elämänpuu taas on puu joka antaa ikuisen elämän, mutta koska nuo kaksi asiaa ovat erittäin läheisiä, niin käsittelen niitä nyt sitten yhdessä. Eli koska kyseessä on monissa
uskonnoissa mainittu asia, niin silloin tuota tarinaa käytetään
jäljittämään sitä, mistä skandinaavit ovat alunperin kotoisin.
Yggdrasil on maailmanpuun viikinkikielinen nimi, ja esimerkiksi Odin
hirttäytyi siihen tarinan mukaan yhdeksäksi päiväksi, jotta saisi
oppia riimujen salaisuudet, ja antoi toisen silmistään, jotta saisi
juoda tuon puun alla virtaavasta joesta saadakseen viisauden. Tuo
viikinkien uskoon liittyvä tarina on melko sekava, ja sen voi
jokainen lukea Wikipediasta.
Kun mietitään sitä, mitä tuo tarina
merkitsee esimerkiksi nykyaikaiselle kosmologialle, niin on olemassa
kirjoja sekä eräs teoria, missä puhutaan siitä, että kaikki
planeetan älylliset oliot voisivat liittyä yhteen yhdeksi
valtavaksi olennoksi, joka voisi muistuttaa valtavaa puuta.
Tuollainen valtava ja älykäs organismi esitellään eräässä
novellissa, missä avaruusalus tekee pakkolaskun vieraalle
planeetalle, missä vallitseva äly on eräänlainen puu, joka on
samalla valtavat aivot. Tuo organismi tekee kyseisessä kirjassa
hedelmiä, joiden avulla se ottaa jonkun olennon haltuunsa. Eli tässä
tapauksessa kyseinen olio syö tämän puun hedelmiä, ja sitten sen
sisään kasvaa hermoverkko, jonka kanssa puu kykenee kommunikoimaan.
Kyseinen tarina on varmasti saanut vaikutteita Raamatun
luomiskertomuksesta, missä Aatami sekä Eeva syövät ”hyvän ja
pahan tiedon puusta” otettua omenaa, jonka jälkeen he alkoivat
hävetä alastomuuttaan.
Tästä puusta syöminen oli
kiellettyä, ja tämän teon jälkeen Jumala hääti heidät
paratiisista, ja koska käärme oli noita onnettomia tähän tekoon
houkutellut, niin silloin sen piti tietenkin jäädä matelemaan
maahan, mutta tuossa tarinassa merkillistä on se, että Jumala ei
käärmettä tuhonnut. Tämä Vanhan Testamentin tarna on kuitenkin
se, minkä takia ihminen vihaa kääremeitä. Tai ainakin ilmentää
sitä, mitä ihminen tuntee käärmeitä kohtaan. Kuitenkin tuo
Hyvän- ja Pahantiedon puu on oikeastaan sama asia, kun muutkin
vastaavat ”elämän puut”, joita on monissa miuissakin
mytologioissa. Kun puhutaan siitä, mitä tuo myytti on meille
ihmisille antanut, niin sen pohjalta on tehty kuuluisa ”Gaia-malli”,
missä planeetan elämänmuoto voisi olla homogeeninen, eli koko
planeetan pintaa peittää tuossa maallissa vain yksi eliölaji, joka
voisi olla esimerkiksi bakteerimainen.
 |
| Yggdrasil Proosa-Eddan englanninkielisestä käännöksestä vuodelta 1847 |
Kun puhutaan siitä, millainen tuo eliö
voisi olla, niin ainakin yksi asia on erittäin hyvin tiedossa, eli
se voisi olla täysin vailla vastustuskykyä muille organismeille,
mutta se ei ehkä tarkoita aivan samaa kuin, että tuo olio olisi
vaaraton. Isaac Asimovin kirjassa Nemesis, jossa kokonainen planeetta
on yksi valtava eliö. Eli tuossa Asimovin kehittämässä
mielikuvitustapauksessa on sellainen malli, että vaikka tuon
planeettaa peittävän eliön yksi osa olisi hyvin lyhytikäinen,
niin kollektiivisesti se kykenee toimimaan niin, että yhden osan
kuolema ei siihen mitenkään vaikuta. Tuossa kirjassa tämä olio on
muistaakseni pölymäinen, ja se sitten pytyi tuon olemuksensa takia
kommunikoimaan ihmisen kanssa.
Nemesis on tuon suuren
tieteiskirjailijan viimeinen työ, jonka hän kirjoitti ennen
kuolemaansa. Kun tuota mielikuvituksen luomaa organismia tarkastellaan hyvin
tarkasti, niin voidaan miettiä sitä, että mitä Asimov mietti, kun
hän oli kuolemassa AIDS:iin, jonka hän oli saanut verensiirrosta?
Teoksen yksinäisyyden ja lopullisuuden teema on erittäin kiehtova,
ja se varmasti on saanut vaikutteita myös Raamatusta. Kun puhutaan
tuosta viikinkien elämän puusta, niin tuo tarina Odinista ja sen
rungolla sekä oksilla elävistä eläimistä on saanut jotkut
UFO-intoilijat miettimään sellaista mahdollisuutta, että kyseessä
olisi tarina avaruusaluksesta, joka laskeutui Maahan. Nuo peurat
olisivat jotain maassa käveleviä robotteja ja tarinan linnut sitten
erilaisia yhteysaluksia.
Mutta tämä tietenkin on vain
sellaista pohdintaa asiasta, josta ei kukaan varmasti koskaan saa
aikaan mitään lopullisia tutkimuksia, ja on olemassa ajatus siitä,
että kun humanoidi olisi aikoinaan lähtenyt maasta pois, niin se
olisi sitten räjäyttänyt oman keskuksensa ehkä syöksemällä
niiden kohtiin meteoriitteja, tai muulla tavoin pommittamalla nuo
keskukset olemattomiin. Tuosta sitten on kehittynyt sellainen lähes
utopian rajoja tavoitteleva ajatus siitä, että tuo dinosaurukset
tuhonnut meteoriitti on humanoidien oman keskuksensa tuhoamiseen
käyttämä ammus, jolla he peittivät oleskelunsa jäljet maassa.
Mutta kuten huomaatte, niin näihin asioihin kannattaa suhtautua
melkoisella varauksella. Ja tämä kirjoitelma on tarkoitettu
pelkästään pohdinnaksi sekä ajanvietteelliseksi lukemiseksi, eikä
miksikään suureksi uuden humanoideja koskevan teorian esittelyksi, eikä tätä kirjoitelmaa tarvitse niin vakavasti ottaa.
Comments
Post a Comment