Maailmanpuu tai Elämänpuu on monissa mytologioissa oleva asia, joka on yleinen muinaisen Lähi-Idän uskonnoissa on innoittanut monia nykykirjailijoita

Maailmanpuu vapaamuurarien
symboliikassa

Maailmanpuu (Yggdrasil, Mirameir, Lerad) tai elämänpuu liittyy olennaisesti viikinkien uskontoon, ja se on puu johon liittyy paljon uskomuksia. Elämänpuu tai maailmanpuu on monissa muissakin uskonnoissa mainittu elämän keskus, joka muinaisessa skandinaavisessa mytologiassa on koonnut ympärilleen kaikki kosmologian yhdeksän maailmaa. Syy miksi tuo myytti on kiinnostanut anropologeja kautta maailman on se, että tuota samaa tarinaa tai puuta kuvataan monissa muissakin uskonnoissa, ja esimerkiksi Kalevalassa tuo ”maailmanpuun” mainitaan olevan ”suuri tammi”, ja Raamatussa siitä käytetään nimeä Hyvän ja pahantiedon puu". 

Tarinan mukaan maailmanpuu nitoo taivaan ja maan yhteen tai kannattaa taivasta. Elämänpuu taas on puu joka antaa ikuisen elämän, mutta koska nuo kaksi asiaa ovat erittäin läheisiä, niin käsittelen niitä nyt sitten yhdessä. Eli koska kyseessä on monissa uskonnoissa mainittu asia, niin silloin tuota tarinaa käytetään jäljittämään sitä, mistä skandinaavit ovat alunperin kotoisin. Yggdrasil on maailmanpuun viikinkikielinen nimi, ja esimerkiksi Odin hirttäytyi siihen tarinan mukaan yhdeksäksi päiväksi, jotta saisi oppia riimujen salaisuudet, ja antoi toisen silmistään, jotta saisi juoda tuon puun alla virtaavasta joesta saadakseen viisauden. Tuo viikinkien uskoon liittyvä tarina on melko sekava, ja sen voi jokainen lukea Wikipediasta.

Kun mietitään sitä, mitä tuo tarina merkitsee esimerkiksi nykyaikaiselle kosmologialle, niin on olemassa kirjoja sekä eräs teoria, missä puhutaan siitä, että kaikki planeetan älylliset oliot voisivat liittyä yhteen yhdeksi valtavaksi olennoksi, joka voisi muistuttaa valtavaa puuta. Tuollainen valtava ja älykäs organismi esitellään eräässä novellissa, missä avaruusalus tekee pakkolaskun vieraalle planeetalle, missä vallitseva äly on eräänlainen puu, joka on samalla valtavat aivot. Tuo organismi tekee kyseisessä kirjassa hedelmiä, joiden avulla se ottaa jonkun olennon haltuunsa. Eli tässä tapauksessa kyseinen olio syö tämän puun hedelmiä, ja sitten sen sisään kasvaa hermoverkko, jonka kanssa puu kykenee kommunikoimaan. Kyseinen tarina on varmasti saanut vaikutteita Raamatun luomiskertomuksesta, missä Aatami sekä Eeva syövät ”hyvän ja pahan tiedon puusta” otettua omenaa, jonka jälkeen he alkoivat hävetä alastomuuttaan.

Tästä puusta syöminen oli kiellettyä, ja tämän teon jälkeen Jumala hääti heidät paratiisista, ja koska käärme oli noita onnettomia tähän tekoon houkutellut, niin silloin sen piti tietenkin jäädä matelemaan maahan, mutta tuossa tarinassa merkillistä on se, että Jumala ei käärmettä tuhonnut. Tämä Vanhan Testamentin tarna on kuitenkin se, minkä takia ihminen vihaa kääremeitä. Tai ainakin ilmentää sitä, mitä ihminen tuntee käärmeitä kohtaan. Kuitenkin tuo Hyvän- ja Pahantiedon puu on oikeastaan sama asia, kun muutkin vastaavat ”elämän puut”, joita on monissa miuissakin mytologioissa. Kun puhutaan siitä, mitä tuo myytti on meille ihmisille antanut, niin sen pohjalta on tehty kuuluisa ”Gaia-malli”, missä planeetan elämänmuoto voisi olla homogeeninen, eli koko planeetan pintaa peittää tuossa maallissa vain yksi eliölaji, joka voisi olla esimerkiksi bakteerimainen.

Yggdrasil
Proosa-Eddan englanninkielisestä
käännöksestä vuodelta
1847

Kun puhutaan siitä, millainen tuo eliö voisi olla, niin ainakin yksi asia on erittäin hyvin tiedossa, eli se voisi olla täysin vailla vastustuskykyä muille organismeille, mutta se ei ehkä tarkoita aivan samaa kuin, että tuo olio olisi vaaraton. Isaac Asimovin kirjassa Nemesis, jossa kokonainen planeetta on yksi valtava eliö. Eli tuossa Asimovin kehittämässä mielikuvitustapauksessa on sellainen malli, että vaikka tuon planeettaa peittävän eliön yksi osa olisi hyvin lyhytikäinen, niin kollektiivisesti se kykenee toimimaan niin, että yhden osan kuolema ei siihen mitenkään vaikuta. Tuossa kirjassa tämä olio on muistaakseni pölymäinen, ja se sitten pytyi tuon olemuksensa takia kommunikoimaan ihmisen kanssa.

Nemesis on tuon suuren tieteiskirjailijan viimeinen työ, jonka hän kirjoitti ennen kuolemaansa. Kun tuota mielikuvituksen luomaa organismia tarkastellaan hyvin tarkasti, niin voidaan miettiä sitä, että mitä Asimov mietti, kun hän oli kuolemassa AIDS:iin, jonka hän oli saanut verensiirrosta? Teoksen yksinäisyyden ja lopullisuuden teema on erittäin kiehtova, ja se varmasti on saanut vaikutteita myös Raamatusta. Kun puhutaan tuosta viikinkien elämän puusta, niin tuo tarina Odinista ja sen rungolla sekä oksilla elävistä eläimistä on saanut jotkut UFO-intoilijat miettimään sellaista mahdollisuutta, että kyseessä olisi tarina avaruusaluksesta, joka laskeutui Maahan. Nuo peurat olisivat jotain maassa käveleviä robotteja ja tarinan linnut sitten erilaisia yhteysaluksia.

Mutta tämä tietenkin on vain sellaista pohdintaa asiasta, josta ei kukaan varmasti koskaan saa aikaan mitään lopullisia tutkimuksia, ja on olemassa ajatus siitä, että kun humanoidi olisi aikoinaan lähtenyt maasta pois, niin se olisi sitten räjäyttänyt oman keskuksensa ehkä syöksemällä niiden kohtiin meteoriitteja, tai muulla tavoin pommittamalla nuo keskukset olemattomiin. Tuosta sitten on kehittynyt sellainen lähes utopian rajoja tavoitteleva ajatus siitä, että tuo dinosaurukset tuhonnut meteoriitti on humanoidien oman keskuksensa tuhoamiseen käyttämä ammus, jolla he peittivät oleskelunsa jäljet maassa. Mutta kuten huomaatte, niin näihin asioihin kannattaa suhtautua melkoisella varauksella. Ja tämä kirjoitelma on tarkoitettu pelkästään pohdinnaksi sekä ajanvietteelliseksi lukemiseksi, eikä miksikään suureksi uuden humanoideja koskevan teorian esittelyksi, eikä tätä kirjoitelmaa tarvitse niin vakavasti ottaa. 

Maailmanpuu Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanpuu

Yggdrasil: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yggdrasil

charelesfort.blogspot.fi