Aleksanteri Suuri Makedonian kuningas sekä Filippos II:n poika ei ehkä edes itseään tunnistaisi häntä ylistävistä teksteistä

Issuksen taistelua kuvaava ornamentti Pompeijissa
Aleksaterin miehiä on saatettu tahallaan häivyttää
kuvasta. 

Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri on yksi antiikin tunnetuimpia sotapäälliköitä, jonka nimi kuuluu oikeastaan yleissivistykseen. Hän sai aikoinaan loistavan kasvatuksen, sekä erittäin tärkeän psykologisen valmennuksen tehtäviinsä, ja niihin kuului mm. tarinoita kahdesta kotkasta, jotka laskeutuivat hänen syntymäkotinsa katolle, ja muut jumalaiset ennusmerkit. Samoin hänen koulutuksestaan vastasi suuri filosofi Aristoteles, joka valmensi tuota sotapäällikköä tuossa tehtävässä, mikä oli hänen elämäänsä varten varattu. Kuitenkin Aleksanterin elämää varjosti aina epäilys siitä, että hän oli surmannut isänsä, koska epäili tämän estävän hänen pääsynsä kuninkaaksi tuohon maahan, joka oli voittanut Kreikan, ja hallitsi sen kaupunkivaltioita rautaisella otteella korintin liiton kautta, jonka ainoa ulkopuolinen valtio oli Sparta, ja uskoisin että Makedonia teki tuon teon siksi, että saisi tuon sotilasvaltion muuttumaan vihatuksi kreikkalaisten silmissä.

Kuitenkin Aleksanteri oli ehkä osittain propagandan uhri, koska hän saattoi uskoa tarinaa siitä, että kreikkalaiset olivat varauksetta hänen puolellaan, vaikka Makedonia oli valloittanut tuon maan vasta vähän aikaisemmin, ja siksi hän teki erittäin pahoja virheitä, jotka johtivat hänen valtakuntansa tuhoon kyseisen miehen kuoltua. Kun Aleksanteri Suuri lähti sotaretkelle, niin hän samalla jätti oman valtionsa puhdistamatta sisäisistä vihollisista, ja seikkaillessaan Intiassa, pääsivät nuo voholliset kasvamaan turhan isoiksi. Eli he ryömivät tuon nuoren soturin lähelle kuin käärmeet, ja iskivät häneen kun hän vähiten sitä odotti. Kuten tiedämme, niin Makedonian kuningas Aleksanteri lähti suurelle valloitusretkelleen kohdatakseen vihollisensa, josta häntä oli ehkä tiedotettu. Mutta samalla hän automaattisesti oletti vihollisensa olevan valtion, eikä minkään joukon, joka oleskeli hänen valtionsa alueella.

Se kuka Filippos II:n murhasi olisi saattanut löytyä Kreikasta, jossa Filippoksella oli paljon vihollisia, ja huhu siitä, että hän surmasi isänsä teki hänestä vaarallisen monien ihmisten silmissä, ja koska Aleksanteri oli erittäin nuori, niin hän oli samalla myös vaikutuksille altis. Ja samalla kuitenkin tuo nuori mies ei käsittänyt sitä, että hän oli monien tuttaviensa silmissä uhkaava varsinkin humalassa, ja Aleksanterin mielipuuhaa olivat suuret juhlat, joissa viini virtasi. Kuitenkin tuo yletön ryyppääminen sai hänet tuntumaan ystävistään erittäin rasittavalta, koska hän saattoi juovuksissa olla väkivaltainen, ja hyökätä seurueen kimppuun. Ja monet hänen ystävistään kohtasivat loppunsa silloin, kun tuo kuningas juovuksissa heilui miekkojen sekä keihäiden kanssa.

Kun puhutaan siitä, että Aleksanteri surmasi Aristoteleen serkun erään kapinan päätteeksi, niin hän samalla katkaisi välinsä Kreikassa oleviin neuvonantajiin, koska saattaa olla niiin, että nuo kreikkalaiset eivät tienneet että he neuvoivat kuningasta, ja nuo ohjeet annettiin kyseisille miehille välikäsien kautta, jotta he eivät pääsisi kehumaan sillä, että neuvoivat kuningasta. Ja koska tuo ensimmäinen mies oli kuollut, niin samalla myös hänen yhteytensä filosofeihin katkesi. Elli hän ei saanut enää neuvoja siitä, miten olisi pitänyt toimia missäkin tilanteessa. Kuitenkin myös hänen käytöksensä esimerkiksi Gordianin solmua avattaessa herätti lähinnä hilpeyttä, ja osoitti muiden silmissä Aleksanterin kypsymättömyyden, kun hän tuon solmun sitten leikkasi miekallaan auki, eli hän kyllä osasi olla lapsellinen, mikä varmasti teki hänestä erittäin helposti johdateltavissa olevan henkilön.

Tuo teko saattaa monista ihmisistä olla erittäin järkevä tai kuninkaallinen teko, joka symboloi käytännöllisyyttä. Mutta kuitenkaan en aivan usko, että tuo tehtävä oli ratkaistu silti kuinka se olisi pitänyt. Aleksanterin toiminta sotaretkillään kuitenkin merkitsi hänen loppuaan. Kun hän ylitti Himalajan, niin yhteys kotimaahan katkesi, ja sitten hän ei saanut varoitusta tulevista attentaattiyrityksistä. Kun hän sitten palasi Babyloniin, oli hän sitten saanut ennusmerkin kuolemastaan. Eli oliko se ehkä hiukan epäkunnioittava puhe vai mikä, mutta saattaa olla niin, että Aleksanteri aavisti saavansa kuolemantuomion. Ja kuten tiedämme, niin Aleksanteri Suuri ei ehkä ole koskaan tehnyt sitä, mitä hänen väitetään tehneen.

Eli hänen maineensa saattaa olla melko paljon tekaistu, koska tuon nuoren miehen lähellä taistelleet miehet saivat näin myös kultaa ja mirhamia. Mutta kun puhutaan siitä, millainen loppu hänellä oli, niin saattaa olla niin, että tuo mies ei edes silloin kauan sitten olisi tunnistanut edes itseään noista mahtavista taisteluraporteista. Saattaa myös olla niin, että hän on ollut tavallinen ylimys, jonka henkilöä käytetään hyväksi, kun esitetään taktisilta taidoiltaan taitava, mutta liian nuori sotapäällikkö.Tuota hahmoa on käytetty koulutuksessa siten, että kun kouluttaja on kertonut hänestä jotain, niin alaisen on kerrottava se, että missä Aleksanteri teki sitten virheitä. Osa noista tarinoista saattaa olla peräisin melko lailla eri ajalta, kuin milloin tuo mies oli oikeasti elänyt. Eli en usko että tuo mies edes itseään niistä tarinoista tunnistaisi. Toki hän oli ehkä erittäin taitava johtaja, mutta myöhemmin hänen mainettaan on kasvatettu lähes myyttisiin mittoihin, ja kun ajatellaan tuon miehen toimintaa, niin voidaan hyvin sanoa, että hän lähti sotaan kaukaisia vihollsia vastaan, mutta unohti palatsissaan olevat vihollisensa täysin.

charelesfort.blogspot.fi