Lajien erikoiset käytöstavat sekä niiden kehityksen suhde lajin säilymiseen

Linnun höyhenillä on muuten väliä, kuten varmaan tiedätte. Tiedättekö muuten mitä varten esimerkiksi papukaijoilla ja joillakin muilla linnuilla on päälaellaan pitkiä höyheniä, joita ne nostavat hauskasti pystyyn laskeutuessaan oksalle? Ne eivät varsinaisesti ole koiraiden hääseremonioita varten, koska noilla linnuilla on nämä höyhenet aina, ja pariutumis- eli erityinen hääpuku on lintukoiraalla vain pariutumisaikana, jolloin siitä on hyötyä. Kyseisten sulkien tehtävänä on nimittäin aistia lintua kohti tulevat paineaallot, joten niillä on samanlainen tehtävä kuin kalojen kylkiviiva-aistilla. Eli ne auttavat lintua havaitsemaan sitä kohti tulevat viholliset, jotka voivat yrittää syödä sen.

Mutta lajityypillinen käyttäytyminen on luonut maailmaan monenlaisia hyvin erikoisia versioita esimerkiksi juuri lintujen höyhenpuvuista, ja kuten tiedämme niin lintujen maailmassa koiras on erittäin korea juuri pariutumis- sekä pesimä-aikanaan. Tuon höyhenpuvun tarkoitus on muuten vetää saalistaja pois linnun pesältä, eli huomaamaton naaras istuu pesässään ja saattaa jatkaa munien hautomista, kun peto syöksyy koiraan perään. Tämä takaa naaraan sekä munien säilymisen, ja joillain linnuilla on myös sellainen käytösmalli, että koiras alkaa käyttäytyä erittäin huomiota herättävästi, jos joku lähestyy sen pesää. Oudot käytöstavat ovat osa lajien selviytymistä tuolla julmassa luonnossa, ja yksi erikoisimmista lienee ihmisen aamu-ärtyisyys. Tuo käytösmalli on varmaan peräisin jostain kaukaisesta menneisyydestä, jolloin ihminen vaelsi savanneilla tai suurissa metsissä ja vietti metsästäjä-kerälijän elämää.

Jos Homo Sapiens kohtasi aamulla aamu-unisen tai nukkumaan menossa olevan eläimen, niin hän saattoi silloin surmata sen, jolloin koko hänen ryhmänsä sai siitä ruokaa ehkä koko päiväksi tai jos kyseessä oli isompi eläin kuten karhu tai hirvi, niin silloin ruokaa riitti pidemmäksi aikaa, varsinkin jos ilma oli kylmä, jolloin liha ei pilaantunut. Samoin jos hän sitten sai tapettua susilauman alfa-naaraan, niin silloin lauman saalistuskyky laski, ja se ei kilpaillut ihmisen kanssa niin tehokkaasti samasta riistasta. Saalistus on erittäin tärkeä osa petojen vuorokausirytmiä, ja suurin osa lajeista hoitaa sen tyylikkäästi, eli saalis surmataan nopeasti sekä äänettömästi ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Kiduttaminen ei ole mitenkään saalistajaa hyödyttävää toimintaa, koska kivusta kiljuva saalis houkuttelee paikalle muita saalistajia. Mutta muutamissa tapauksissa saalistaja kiduttaa uhriaan erittäin pahasti.

Käärmeiden kohdalla tuo kiduttaminen johtuu usein siitä, että se puree jotain saalistajaa, ja vaikka esimerkiksi kalkkarokäärme tai jotkut valetarhakäärmeistä eivat tuolloin kehitä tarpeeksi myrkkyä kohteen välitöntä surmaamista varten, niin niiden maksaan sekä vereen vaikuttavat myrkyt aiheuttavat kammottavaa kipua sekä erittäin tuskallisen ja samalla varman kuoleman. Koska käärme haluaa tuolloin antaa uhrinsa kautta muille eläimille varoituksen, että sitä ei kannata haluta lounaaksi. Samoin eräillä koiraelämille on kehittynyt taipumus siihen, että saalista kidutetaan erittäin pahasti, ja se revitään elävältä kappaleiksi. Kyseiset eläimet ovat hyeenat sekä hyeenakoirat ja sudet, joiden saalistustapa on äärimmäisen raaka, ja sen tarkoitus on pelottaa muita eläimiä uhittelemasta noille koiraeläimille.

 Nuo koiraeläimet saalistavat usein paljon itseään suurempia saaliita, joten niiden metsästys on kaatamisen osalta hiukan tehotonta, mutta tuo säälimättömän repimisen tarkoitus on pelottaa esimerkiksi leijonia tai kissoja, ja kertoa niille, että noiden laumaeläinten poikaset kannattaa jättää rauhaan. Ja yleensä kissat sekä linnut tappavat uhrinsa äänettömästi, koska ne yksin elävinä tai verraten pienikokoisina tehokkaasti metsästävinä eläiminä eivät tarvitse kerrallaan niin paljoa ruokaa, että sitä ei voisi kantaa puuhun tai pesälle. Ja petolintu voi saalistaa valtavalla alueella, joten sen ei tarvitse kerralla ottaa niin suuria saaliita, että se ei niitä voisi pois voisi viedä, mutta hyeenoiden pitää saada ruokaa koko laumalle, jolloin ne kaatavat lauman suuria yksilöitä. Tämä johtaa sitten sellaiseen näytelmään, jota saamme kauhistella monissa luontofilmeissä.