Presidentti Donald Trumpin tekemä FBI:n päällikköön kohdistama erottamispäätös sekä maamme lehdistön tapa uutisoida sitä on ikään kuin vastaavan päätöksen manaamista meidän maassamme

Yllä: Kuva elokuvasta "Manaaja" (The Exorcist, 1973)

Termi “manaaminen” on oikeastaan vanhaan kansanperinteeseen kuuluva tapa, jossa “paholaista” ikään kuin houkuteltiin astumaan esiin. Siinä ikään kuin tehtiin asioita, joissa paholaista pilkattiin, tai sitten toimittiin muuten väärin. Esimerkiksi paholaista houkuteltiin näyttämään se, “mitä löytyy sieltä housuista”, kuten vanha kansa tietää. Tässä juuri sitten katselin tuota maamme lehdistön tapaa käsitellä vallan käyttöä, ja siinä sitten taas ryhdyttiin vähän niin kuin pelottelemaan sillä, että jos maamme hallitusta tai poliittista johtoa arvostellaan, niin tuloksena on automaattisesti potkut.

Tuota asiaa ei tietenkään kukaan oikeasti mene sanomaan, vaan tuollaista sitten tietenkin vaaditaan sellaisten käsitteiden kautta, kuin että joku virasto on ikään kuin jäänyt “polkemaan paikoilleen” tai joutunut jotenkin “epäjärjestykseen”, kun sen päälliköt eivät muista, että presidentit ovat todellisuudessa koskemattomia. Ja tuon takia sitten täytyy ihmisiä välillä muistuttaa kuolevaisuudestaan, jotta sivistys palaa maahan suloiseen. Tässä sitten pitää muistaa sellainen asia, että samaan aikaan aletaan kilpailla siitä, kuka mahtaa olla maassa sivistynein, ja tietenkin sivistykseen kuuluu se, että henkilö muistaa, miten häntä voidaan palkita. Mutta usein palkinnot menevät vain sille, joka osaa olla kiltti.

Mikäli tuhma setä sitten arvostelee presidenttejä tai valtion johtajia, niin silloin tietenkin on hänen osansa oleva kammottava julkinen proskriptio, missä kaikille muille käydään näyttämässä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät muista kumartaa valtion johtoa, tai kaikkia niitä joita valtion johto on henkilön esimiehiksi määrännyt. Koko olemassaolonsa ajan lehdistö tai mediatalojen omistajat ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi lähes kaikessa, koska lehtimiesten kautta kulkivat kaikki poliittisen johdon lausunnot.

Maassamme on siksi ollut sellainen tapa, että lehdistön avulla voidaan henkilöä painostaa eroamaan. Tai sitten on hänen esimiehiään kannustettu erottamaan “ikävät alaisensa”, joiden toiminta ei miellytä heitä itseään tai lehdistöä. Tietenkin presidenttejä korotetaan kaikin mahdollisin tavoin, ja heistä tehdään kaiken mahdollisen osaajia, joita kukaan ihminen maailmassa ei kuitenkaan koskaan ole.

Presidenttien tehtäviin kuuluu valtion johtaminen, eikä se tee heistä esimerkiksi putkimiehiä tai muita vastaavia ammattilaisia, eikä myöskään poliittinen päätös mistään asiasta tee esimerkiksi toukokuussa olevaa lumisadetta olemattomaksi. Eli varmaan mikään sään herra ei edes maailman mahtavin mies ole, ellei hän sitten päätä sytyttää esimerkiksi Kanadan tai Venäjän metsiä tuleen, jolloin hiukkaspilvi sitten pimentää maan, jolloin syntyy ydintalveksi kutsuttu ilmiö. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten maamme lehdistö on käsitellyt sivistystä, niin tietenkin voidaan sanoa, että miljoonan euron antaminen vähävaraisten lasten jääkiekkoharrastukseen on todella hieno ele, mutta tietenkään sivistys ei sinällään mikään kilpailu ole. Ja muuten tuon lahjoituksen saa vähentää veroista, mutta hieno ele kyseessä kuitenkin on, kun ihminen omista rahoistaan tuollaisen lahjoituksen tekee.

Keskusteltaessa siitä, mitä jotkut henkilöt maassamme ovat tehneet, niin katson surullisena sitä asennetta, että heille on ainakin lehtien tai median mukaan ollut täysin sama, mistä asioista leikkauksia tehdään, kunhan se ei heitä itseään koske. Kunnes sitten on heidän itsensä työpaikkaa lähdetty viemään tai avustajien määrää vähentämään, tai heidän saamiaan määrärahoja on leikattu. Itse kyllä olen sitä mieltä, että voidaan kysyä kyllä, että mihin esimerkiksi valtiotietelijä tarvitsee määrärahoja, koska tuota tiedettä koskevaa tutkimusta tehdään lähinnä valtion arkistoissa ja julkisia lähteitä käyttäen. Eli missä ovat ne miljoonien eurojen määrärahat, joiden turvin esimerkiksi juuri valtiotieteiden tukija voisi matkustaa Washingtoniin tutkimaan Pentagonin arkistoja?

Kun puhutaan työpaikkojen vähentämisestä, niin silloin tietenkin asiaa perustellaan sillä, että jos henkilökuntaa on vähän, niin silloin syntyy säästöjä. Kuitenkin tuolloin käy usein niin, että samalla työuupumus sekä sairauspäivät lisääntyvät. Kun ihminen jää yksin työnsä kanssa, ja kukaan ei häntä arvosta työnsä kautta, niin silloin varmasti esimerkiksi alalta poistumisia tapahtuu. Keskusteltaessa kaiken maailman työläisistä, joilla ei mitään koulutusta ole, niin ennen esimerkiksi käsityöläisiä arvostettiin oikeasti. Heidän tekemiään töitä kehuttiin, mutta sitten tuli vallalle sellainen asenne, että tällaista henkilöä, jolla ei ollut mitään virallista ammattitaitoa osoittavaa paperia sai  simputtaa työelämässä miten esimiestä sattui huvittamaan. Joten siksi en ihmettele, miksi niin moni nuori käy ammattikoulun, vaikka tuo aika elämästä ei ehkä sitä kaikkein mukavinta kuitenkaan ole.

Mutta kuten tiedämme, niin varmasti ammattimies saa vähän toisenlaisia vastauksia työhakemuksiin kuin joku, jolla ei noita papereita ole. Ja vaikka kuinka puhutaan maksullisesta yliopistosta, niin kuitenkin joku sellaisia käy myös siellä suuren meren takana olevassa maassa nimeltään Amerikan yhdysvallat. Maamme julkisen sanan suhtautuminen tuohon valtioon on jotenkin erikoinen, koska vaikka me emme muka tunnusta heidän järjestelmäänsä, niin kuitenkin monia puolue-eliittiin kuuluvia poliitikkoja on kuitenkin käynyt kouluja tuossa maassa, jonka maaperällä tehtyihin tutkimuksiin vedotaan monissa tapauksissa. Eli yhteen aikaan erityisesti lääketiedettä kehitettiin erityisesti UCLA:ssa (University of California Los Angeles), joka näkyi monissa tiedelehtien artikkeleissa lähdeviitteenä .Tai ainakin monissa lehdissä esimerkiksi lääketieteellistä tutkimusta käsittelevissä artikkeleissa tekstin alussa olivat sanat “UCLA:ssa on tehty tutkimus, missä…”

Ja tietenkin se miten USA:n poliittinen sekä yhteiskunnallinen käsitys ihmisten arvosta sekä mahdollisuuksista jotenkin poikkeaa maamme näkemyksistä liittyy sellaiseen käsitteeseen kuin “self made man”. Tuo käsite tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat syntyneet maailmaan tasa-arvoisina, joten kaikki mitä ihminen tekee elämässään on hänestä itsestään kiinni. Eli syntyminen johonkin tiettyyn perheeseen ei takaa suoraan sitä, että hänestä tulee yhtään mitään. Siinä amerikkalainen ajattelutapa poikkeaa siitä, mihin kuninkaiden aikaan oli totuttu. Ja vaikka amerikassa on maksullisia yliopistoja, niin kuitenkin hekin niitä käyvät.

Eivätkä kaikki yliopistot ole siellä Yalen yliopistoja, vaan myös muut yliopistot tarjoavat palveluitaan opiskelijoille, jotka eivät aina ole mistään Houstonista kotoisin olevia miljonäärejä. Se miten amerikkalainen malli erosi kuninkaiden mallista, niin se antoi jokaiselle ihmiselle ainakin teoreettisen mahdollisuuden hakea virkoja sekä menestyä. Kuninkaan johtamassa vallassa sitten taas kaikki virat periytyivät, joten ihmiset sitten osasivat jo nuorina mielistellä johtajiaan, jotka sitten todellisessa elämässä osoittautuivat ehkä erittäin epäpäteviksi johtajiksi, jotka sitten haaskasivat oman armeijansa jossain taistelukentillä.

https://sites.google.com/view/trumpjamanaaja/etusivu

Täydellinen vihollinen

“Täydellinen vihollinen” on sotatieteellinen termi, mikä tarkoittaa sellaista ryhmää, jonka syyksi voidaan laittaa lähes mitä tahansa asioita. Tuo ryhmä voi olla joko etninen tai sosiaalinen joukko ihmisiä, jotka jotenkin poikkeavat valtavirrasta. Kyseistä ryhmää saatetaan jatkuvasti syrjiä työelämässä sekä virkoja täytettäessä, ja siihen kohdennetaan usein käsittämättömiä vihjauksia, kuten sellaista vihjauksia,missä esimerkiksi tuohon etniseen ryhmään kuuluvia henkilöitä syytetään rikoksista, tai heidän elämäntapaansa halvennetaan. Kuitenkin tuollainen vähemmistö toimii usein tekosyynä siihen, kun esimerkiksi lehdistön sekä julkaisemisen vapautta aletaan rajoittaa jossain valtiossa.

Kuitenkaan tuota vähemmistöä ei suoraan voida käyttää minkään poliisitoimen perusteluna, vaan tietenkin pitää olla joku konkreettinen syy siihen, että poliisivoimat voivat sitten perustella kovia otteitaan muulle maailmalle, koska mikään valtio ei varmasti palkkaa poliisivoimiin henkilöitä, joiden huvina on muiden ihmisten hakkaaminen. Tämän takia valtio tarvitsee tekosyyn väkivallan käyttöön, ja silloin yleensä järjestetään provokaatio,  jossa ammattimaiset provokaattorit eli “Agent provocateurin”, kuten tiedustelun ammattilaiset heitä kutsuvat esimerkiksi heittävät poliisia polttopulloilla. Tuon jälkeen tietenkin voidaan voimankäyttö perustella koko kansalle.

Tuota metodologiaa voidaan käyttää myös toisen valtion tekemän aggression perustelemiseen. Tuolloin toisen valtion kansalaisiin kohdennetaan kovaa propagandaa, jossa heitä syytetään esimerkiksi varkauksista, jonka jälkeen näihin henkilöihin kohdennetaan tietenkin myös ruumiintarkastuksia, minkä jälkeen sitten provokaattorit hyökkäävät näitä usein viattomia ihmisiä vastaa esimerkiksi pesäpallomailojen kanssa. Ja sitten hälinässä tehdään selväksi, että poliisi ei tehnyt mitään, ja jätti ehkä käsirautoihin laitetun henkilön noiden “järjestysmiesten armoille”. Siitä sitten tuo mielellään hiukan suurempi valtio lähtee sitten puolustamaan kansalaisiaan asevoimien avulla, ja seurauksena sitten on pahimmassa tapauksessa sota.

Kuitenkin myös valtion sisäistä tilannetta voidaan kiristää mukavasti sillä, että ensin jollekin etniselle ryhmälle myydään aseita, ja sitten muutamien laukausten jälkeen on seurauksena täydellinen sisällissota. Tuollainen selvästi näkyvä aseellinen suojajoukko sitten tietenkin jakaa oikeutta miten sitä sattuu huvittamaan, ja seurauksena on tietenkin se, että asevoimien puuttumista tilanteeseen vaaditaan. Eli voimaan vastataan tuolloin voimalla. Ja kun vastassa on rynnäkkökivääreitä kantava aseellinen ryhmä, niin tietenkin sen tuhoaminen vaatii kovia otteita sekä raskaita aseita .Mutta termi “täydellinen vihollinen” on paljon muutakin kuin pelkkää sissisotaa tai terrorismin kukistamiseen tähtääviä operaatioita.

Voidaan sanoa, että tätä termiä voidaan käyttää myös esimerkiksi juuri Jammu Siltavuoren kaltaisista rikollisista, jotka pitkien vankeustuomioiden jälkeen pääsevät jostain syystä vapaaksi. Nuo henkilöt sitten uusivat tekonsa, jolloin heitä voidaan käyttää “keppihevosena”, kun vankilaoloja halutaan koventaa sekä rangaistuksia siirtää laitoksiin suoritettaviksi. Tuolloin tietenkin perusteluna voidaan käyttää sitä, että tällaiset henkilöt ovat joka tapauksessa menetettyjä ihmisiä, joiden ainoa paikka tietenkin on hirsipuu. Samoin jos puhutaan täydellisestä vihollisesta sekä teosta, joka oikeastaan palvelee sitä, mitä emme halua sanoa, niin silloin mieleen tulevat kouluampumiset sekä Andreas Behring Breivikin kaltaiset ihmiset. Nämä henkilöt tekevät tekoja, jotka eivät palvele mitään aseharrastajia vaan lähinnä aseiden kieltoa vaativia tahoja.

Tai oikeastaan nuo ihmiset eivät vaadi aseiden myynnin täyskieltoa, vaan sitä, että ampuma-aseita voidaan myydä vain sellaisille henkilöille, joilla on viranomaisten antama etuoikeus omistaa aseita. Ja tietenkin esimerkiksi kouluampumiset sitten saavat aikaan sen, että esimerkiksi opettajia kehotetaan hankkimaan aseita omaksi turvakseen. Eli tuolloin tietenkin vedotaan siihen, että nuo aseita kantavat opettajat voivat estää tuollaisen kouluampumisen.

Tietenkin sitten helpotetaan myös muiden vastaavien ihmisten aseiden hankintaa, mutta sitten tietenkään ei muisteta mainita sitä, että esimerkiksi automaattiaseet ovat oikeasti erittäin tehokkaita turvallisuusvälineitä, mutta niitä pitää osata käyttää oikein ja samoin näiden välineiden säilytys sekä huolto ovat asioita, joita ei saa laiminlyödä. Kuitenkin pelkona on se, että joku opettaja sitten käyttää tai säilyttää tällaista välinettä väärin, jolloin se saattaa päätyä vääriin käsiin hyvinkin helposti.

Turva-aseissa on sellainen ongelma, että se sitten tietenkin päätyy kovin usein eräänlaiseksi “katujen auktoriteetti”, jolla sitten uhkaillaan ihmisiä, joiden naama ei miellytä. Ja kun puhutaan esimerkiksi turvamiesten koulutuksesta, niin se perustuu kokonaisvaltaiseen harjoitteluun, missä heidän fyysinen kuntonsa sekä aseiden käyttö sekä siihen liittyvät erikoistilanteet kuten panosten loppuminen sekä lataushäiriöt ja tilanteet missä aseeseen käydään käsiksi sekä sellaiset asiat, kuten miten aseen kanssa pitää liikkua, jos kohtaa aseellisen hyökkääjän. Jos näitä tilanteita ei ole käyty läpi, niin silloin ampuma-ase päätyy hyvin helposti vääriin käsiin.

Samoin elämäntapojen pitää olla sopivia aseen käyttöön, koska jos henkilö on päihderiippuvainen, niin silloin häneltä voidaan kiristää tuo ase pois. Joten väärissä käsissä turva-aseesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ja jos tuota välinettä käytetään väärin, niin silloin se voidaan helposti ottaa henkilöltä pois.  Kun puhutaan esimerkiksi Helvetin Enkeleistä, niin he ovat sellainen vähän niin kuin “yhteiskunnan ulkopuolelle” jättäytynyt ryhmä, jonka toiminta varmasti jossain määrin on oikeuttanut poliisia ehkä hyvinkin kovaan voimankäyttöön.

Tuo ryhmä kuten muutkin moottoripyöräkerhot on erittäin hyvä keppihevonen, kun haetaan rikoslakiin muutoksia, jotka sallivat esimerkiksi kovan poliisiväkivallan, mutta samalla tällaisia ryhmiä käytetään hyväksi silloin, kun kansalaisille myydään aseita. Samoin poliisiin kohdistuva väkivalta sitten tietenkin aiheuttaa sen, että joidenkin ihmisten mielestä tuolloin poliisilla on muka oikeus käyttää oman käden oikeutta jotain ryhmää tai yksityishenkilöä vastaan, mikä tietenkin sitten on varmasti lain sekä perustuslain vastaista.

Mutta aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi poliisiin kohdistunut hyökkäys oikeuttaa pidätettyjen rusikoimiseen, missä joskus mennään sitten niin pitkälle, että epäilty saattaa kuolla tuohon tekoon.. Ja tuollainen toiminta varmasti sitten on omiaan herättämään paitsi pelkoa niin myös vihaa virkavaltaa kohtaan. Kuitenkin kun puhutaan siitä, mitä poliisi kutsuu virkakielellä “liialliseksi voimankäytöksi”, niin silloin tällöin mieleeni tulee kysymys, että miten poliisimies on tuollaista uskaltanut tehdä.

Epäiltyjen hakkaaminen on kyllä kiellettyä, ja siitä tulee eteen oikeudenkäynti sekä vankeutta, mutta jos joku poliisi on tehnyt väkivaltaa, eikä asiaan olla puututtu, niin jollain tavoin hän sitten huolehtii siitä, että tämä pahoinpidelty ei haasta noita virkamiehiä oikeuteen. Joten tuolloin sitten voidaan olettaa, että tuo poliisimies olisi ehkä sitten saanut tietoja uhrinsa tekemisistä, jotka ovat niin noloja, että hakattu ei sitten ole uskaltanut hakea juristia tällaiseen tapaukseen, mutta mikä olisi niin nolo asia, että esimerkiksi jonkun jengin jäsen ei asiasta tee rikosilmoitusta vaan puree hammasta ja vaikenee tuosta teosta.  

Vaikka saattaa kuulostaa hienolta, että ihmiset pelkäävät poliisia, niin kuitenkin tuolloin saattaa käydä niin, että jotain tietoja jotka liittyvät esimerkiksi koviin väkivaltarikoksiin jätetään kertomatta, kun ihmiset pelkäävät joutuvansa hakatuiksi. Pelko sekä viha ovat saman mitalin kaksi puolta, ja jos henkilöä ensin alistetaan virkapuvussa, niin se saattaa sitten tietenkin aiheuttaa pelkoa, mutta myöhemmin pelko muuttuu vihaksi yhteiskuntaa kohtaan, ja varsinkin jos pahoinpitely kohdistuu avuttomaan ihmiseen, niin silloin kyseessä on sellainen teko, jota voidaan pitää helposti raukkamaisena tapana piileskellä virkapuvun takana.

http://taydellinenvihollinen.webnode.fi

Siitä sitten Jari Aarniolle tuli kymmenen vuotta vankeutta, ja hänen uransa poliisissa on loppu: (Lehdistön mukaan hän käytti asemaansa törkeästi hyväkseen)

Aarnio sai sitten kymmenen vuotta vankeutta törkeistä huumausainerikoksista, ja sen takia voidaan taas kerran todeta, että jotkut asiat eivät kerta kaikkiaan ole suotavia virantoimituksessa olevalle poliisimiehelle. Kun tässä alla liitteenä olevaaa uutista tutkitaan tarkemmin, niin esimerkiksi "malmin naisen" antaman todistuksen muuttaminen on varsin mielenkiintoista luettavaa, koska esimerkiksi KRP eli Keskusrikospoliisi oli käyttänyt häntä huumekätköjen näyttämiseen, niin silloin tietenkin on varsin mielenkiintoista ajatella, että tuota naista oli sitten lahjottu kertomaan mielikuvituksellisia asioita Aarniosta.

Tällä tarkoitan sitä, että nuo huumekätköt sitten oli kuitenkin ilmeisesti löydetty hänen avullaan, joten jos KRP hänelle osti skootterin, niin silloin kuitenkaan ei kyseessä ollut valehtelu siltä osin, että huumeita oli olemassa. Joten tietenkin olisi mukavaa tietää, että löytyikö näista huumepakkauksista sitten jotain raskauttavia sormenjälkiä, koska yleensä tämän kaltaiset todistajat luokitellaan epäluotettaviksi. Kuitenkin tällainen toiminta, mitä hän harjoitti toimiessaan huumeryhmän päällikkönä ei varmasti ollut hyvää mainosta viranomaisille, kun mietitään sitä miten paljon hän oli oikeudessa syytettynä. Moni muu poliisi olisi varmasti ollut tuollaisen julkisuuden jälkeen "valmis lähtemään" muihin töihin. Se mitä Aarnion tapaus on meille opettanut ei varmasti ole mukavaa luettavaa.

Vaikka kuinka voidaan huumepoliisin työn erikoislaatuisuuden takia esimerkiksi tiettyjä sääntörikkeitä ymmärtää, niin kuitenkin tuon poliisiryhmän "asiakaskunnan" epätavallisen aseman takia on tuossa virassa työskentelevällä poliisilla oltava korkea moraali. Tuolla tarkoitan sitä, että noita päihderiippuvaisia todistajia on helppo manipuloida esimerkiksi epäämällä heiltä subutex kuulusteluissa muuttamaan lausuntojaan. Samoin noita narkomaaneja on hyvin helppo nimetä esimerkiksi huumepoliisin "vasikoiksi", jolloin heillä ei ehkä kovin ylentävä kohtalo ole. Huumemaailma on kova paikka, ja osa päihderiippuvaisista tekee mitä hyvänsä saadakseen aineita, ja siksi tuo asia pitää tiedostaa, jos halutaan työskennellä heidän kanssaan. Huumekauppias on aina erittäin miellyttävä henkilö, joka vaikuttaa usein avoimelta "maailmanmieheltä", ja siksi hän saattaa olla hyvin vakuuttava ilmestys.

Ja juuri avoimuus sekä sosiaalisuus tekee noista ihmisistä niin uskottavia, että heiltä ostetaan huumeita. Ei kukaan osaa edes ajatella, että kalliilla autoilla ajavan, paljon ulkomailla aikaa viettävän supliikkimiehen tai -naisen paikalla on häikäilemätön rikollinen, joka elää kiristämällä kavereitaan sekä pakottamalla muita tekemään rikoksia puolestaan. Ja nuo kalliit autot sekä näennäisen upea elämäntyyli sitten houkuttelevat joitain ihmisiä aloittamaan uran tuollaisena ammattirikollisena, joka kauppaa huumeita pikkulapsille ja tuhoaa läheistensä elämän, mutta tuo glamour on asia, mistä myös huumevalvontaa suorittavia agentteja varoitetaan.

Kun DEA:n (Drug Enforcement Administration) työntekijä lähtee kentälle työskentelemään huumerikollisten parissa, eli soluttautumaan  sekä kartoittamaan huumejengejä, ja pudottelemaan GPS-paikantimia heidän lähettämiinsä kokaiinieriin, niin silloin tietenkin hän kohtaa tuon glamourin sekä huumemaailman houkutukset. Tuon takia nämä "deep covert action teamien"-teamien työntekijät valitaan äärimmäisen tarkasti, jotta he osaavat olla kovia sekä korrekteja noita rikollisia kohtaan, ja myös osaavat vastustaa mahdollisuutta saada ilmaista huumetta. Eli heidän koulutuksensa perustuu siihe, että nämä henkilöt opetetaan vihaamaan huumekauppiaita.

Osa noista agenteista valitaan esimerkiksi USA:n asevoimien DELTA sekä NAVY SEAL-osastoista, joiden jäsenet on koulutettu toimimaan kurinalaisesti, ja venäjä käyttää omissa toimintaryhmissään vastaavasti SPESNAZ:in sotilaita, joista koulutetaan soluttautujia, joiden tehtävänä on kartoittaa sekä tuhota noita huumejengejä. Mutta kun palataan Aarnioon, niin vaikka häntä massiivisesti puolustettiin median toimesta, niin tuo mies sai sitten tuon kympin, eli hänet sitten siirrettiin vankilaan, ja tärkeää on se, että missään nimessä tuo mies ei saanut jatkaa toimintaansa. Eli turvallisuusoperaatioihin kuuluvan virallisen kielenkäytön mukaan hänet eristettiin sekä hänen rikollisen toimintansa jatkaminen estettiin, jolloin hän ei enää päässyt käsiksi poliisin tietoihin, ja ei voinut enää tehdä tyhjäksi noita poliisin operaatioita.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikostoimittajan-analyysi-nama-seikat-ratkaisevat-aarnio-jutun-huumehaarassa-paatos-torstaina/6242016

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/aarniolle-10-vuotta-vankeutta/6244330


pimeakronikka.blogspot.fi

Nykyään politiikka on muuttunut todella paljon 1990-luvusta ja varsinkin sosiaalinen media tekee siitä hyvin yksilökeskeisen toimintakentän, missä kannattaa varoa omia puheita

Kuvituskuvaa

Kun entinen presidentti Martti Ahtisaari kritisoi omaa puoluettaan siitä, että se on ikään kuin asettunut AY-liikkeen vietäväksi, niin se kertoo siitä, miten poliitikon rooli on muuttunut nykyisessä informaatioyhteiskunnassa melko yksilölliseksi toiminnaksi, missä ei puolueella ole enää väliä, ja puolueiden yhtenäiset sanomat hukkuvat sen edustajien yksilöllisiin suorituksiiin. Tämä näkyy erityisesti muutamien puolueiden saamassa negatiivisessa julkisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että maassamme on vallalla poliittinen konsensus, eli ihmisten on valittava melko paljon samanlaisia teemoja toistelevien poliittisten organisaatioiden välillä, ja tuossa tilanteessa yksittäisten ehdokkaiden kirjoittelu sekä heidän toimintansa korostuu erittäin paljon. Politiikka tarkoittaa siis valtion sekä sen viranomaisten harjoittamien toimitamallien sekä yleisten säädösten eli lakien määrittelemistä, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lakikirjaa tarkastetaan kaiken aikaa, jotta se olisi ajan- ja oikeudenmukainen.

Toimintamalli tarkoittaa sitä, että onko esimerkiksi liikenne- tai muun valvontakameran kuvan perusteella tapahtuva sakottaminen oikeutettua, jos ratin takana istuva henkilö ei ole kameran kuvasta tunnistettavissa. Eli kuka tahansa voi teoriassa toki ottaa toisen henkilön auton käyttöön hänen ollessaan ulkomailla, ja tehdä sillä rikoksen, eli tuon tiedon ulkomaanmatkasta toki voi poliisi tarkistaa, ennen kuin se lähettää sakkolapun kotiin, tai ryhtyy syyttämään auton omistajaa esimerkiksi liikennepaosta, eli tutkia onko autoa käyttänyt ehkä sen omistaja vai kukan kastelija. Tai oikeastaan tuota autoa voi lainata kuka vain, joka pääsee asuntoon. Ja siksi pitää esimerkiksi auton omistajan GSM:n sijaintia sekä soiton siirtoja koskevat tiedot katsoa, ennen kuin lähdetään sakottamaan, koska lakimies varmasti väittää että kyseinen henkilö on voinut jättää oman puhelimensa vaikka mökille sekä tilata siihen soitonsiirron prepaid-liittymään, ja lähtenyt sitten ajamaan kohti helsinkiä esimerkiksi tarkoituksenaan surmata liikekumppaninsa tai mustamaalata jotain henkilöä, kuten jossain dekkarissa tehdään

Se ei välttämättä tee hyvää poliittiselle päätöksenteolle, että esimerkiksi kansanedustajan henkilökohtaiset facebook-kirjoitukset nostetaan esiin hänen virallisten esiintymisten sijasta, ja tämä sosiaalinen media tekee myös mahdolliseksi sen, että joku toinen voi vaikkapa Facebookissa esiintyä tunnettuna poliitikkona, ja sylkeä sen täyteen rasistisia kommentteja ja vihapuheita, missä uhotaan fundamentalistista vihaa esimerkiksi Venäjää kohtaan.  Kun ajatellaan esimerkiksi Winston Churchillia, niin oletteko koskaan miettineet, mitä hän olisi kirjoittanut Facebookissa? Se että sosiaalinen media tekee tämän päivän politiikasta erittäin paljon yksilöllisyyttä korostavaa toimintaa on varmasti kaikille tuttua toimintaa.

Kuten olen sanonut, niin nykypoliitikko profiloituu paitsi puolueensa edustajana niin myös ihmisenä, ja se saattaa vaikuttaa vaalikampanjoihin yli koko maailman. Eli kuten aina olen todennut, niin 2000-luvun alku on ihmisten sekä yksilöiden vuosituhat, missä kuka tahansa voi tehdä itsestään tunnetun niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka puhutaan siitä, kuinka esimerkiksi puolueet ja niiden johto saavat harmaita hiuksia esimerkiksi edustajien sosiaalisen median käytöstä, niin tämä on kuitenkin avannut paljon positiivisia näkökantoja politiikkaan, eli nykyaikaisella poliitikolla voi olla bipolaarinen mielialahäiriö tai henkilökohtaisia ongelmia tiettyjen nautintoaineiden kanssa olematta kuitenkaan ns. "huono poliitikko".

Eli nykyään on ymmärretty sellainen asia, että myös poliitikko on ihminen, jolla on samanlaisia heikkouksia kuin meillä tavallisilla ihmisillä on. Samoin politiikan tekijät ovat heränneet siihen, että kukaan meistä ei voi kaikkia ihmisiä miellyttää, ja kun puhutaan poliitikon saamista vaalirahoista sekä kannattajista, niin voin sanoa, että myös poliittisten sekä muiden marginaaliryhmien äänet varmasti kelpaavat nykyaikaiselle poliittiselle toimijalle, vaikka hän itse ei heidän kanssaan muuten samaa mieltä olisikaan.

Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että nykyaikainen poliitikko on henkilö, jolta odotetaan tiettyjä kommentteja, kuten poliittisen väkivallan suoraa tuomitsemista ja rakentavaa keskustelun herättämistä sellaisista asioista, jotka ennen kuuluivat kabinetteihin, ja jotka oli tapana salata ihmisiltä. Eli tästä on hyvänä esimerkkinä esimerkiksi puolustusvoimia ja NATO-jäsenyyttä koskevat keskustelut, jotka ovat tuoneet nämä asiat myös tavallisten ihmisten tietoon. Politiikan muutoksesta kertoo sekin, että maassamme suvaitaan myös presidentin harjoittaman politiikan arvostelu, mikä on tietenkin uutta sekä tiedotusvälineille että viranomaisille. Kun puhutaan esimerkiksi EU:sta, niin sen tarpeellisuutta voidaan arvioida siltä kannalta, että Eurooppalaiset valtiot ovat erittäin pieniä, ja niistä on helppo matkustaa toiseen maahan.

Tämä tuo eteen sellaisen tilanteen, että joku voi esimerkiksi suunnitella tai toteuttaa rikoksia toisessa maassa, ja paeta toiseen valtioon tuon teon jälkeen. Samoin kuka vain voi nostaa suuria summia rahaa pankkiautomaatista, ja viedä ne matkalaukussa Sveitsiläiselle pankkitilille. Tuo veronkierto onnistuu siten, että asiakas nostaa rahat tililtään omaan käyttöön, ja sitten antaa ne yrittäjälle joka vain jättää kuitin kirjoittamatta, ja vie rahat ulkomaiselle pankkitilille, joka saattaa olla jonkun tuon yrittäjän itsensä omistaman virolaisen yhtiön nimissä. Tämän takia tarvitaan kansainvälistä viranomaisyhteistyötä, jotta tuollainen rahanpesu tai veronkierto olisi mahdotonta.

pseudotiedetta.blogspot.fi