Valta turmelee myös kapakassa istuvia viiksekkäitä miehiä, vaikka heidän nimensä ei olisikaan Josif Stalin

Valta turmelee ja rajaton valta turmelee rajattomasti on joku suuri filosofi sanonut aikoinaan. Se tietenkin näkyy myös esimerkiksi euroopan kuninkaallisissa sekä diktaattoreissa siinä, että kun kukaan ei heille sano koskaan mitään vastaan, niin silloin he tekevät lopulta sellaisia asioita, joista ei varmasti koskaan normaaleille ihmisille mitään hyvää seuraa. Rajaton yksinvaltias voi vaikuttaa todella upealta olennolta sekä tavoiteltavalta asemalta, mutta siihen sisältyy todella inhottavia yksityiskohtia, kuten se että heidän lähipiirinsä on varmasti peloissaan, jos tuollainen yksinvaltias sitten suuttuu jostakin.

Jos ajatellaan sellaista tilannetta, missä tuollainen rajaton yksinvaltias on väkivaltainen esimerkiksi perhettään kohtaan, niin se ei varmasti mitenkään mukava asia ole, koska jos tuollainen henkilö sitten vaikka surmaa lapsensa, tai nöyryyttää jotain sukulaistaan, niin hän ei siitä koskaan tulisi saamaan rangaistusta. Kun puhutaan esimerkiksi Josif Stalinista, jota pidetään paholaisena ihmisen hahmossa, niin tuon miehen julmuutta ei voi päältä nähdä. Ainakaan jos hän seisoo pidemmän matkan päässä havainnoitsijasta. Kuka uskoisi esimerkiksi sitä, että tuo piippua poltteleva viiksekäs mies voisi antaa sanoinkuvaamattoman julmia tappokäskyjä, ja määrätä kokonaisia kansoja murhattaviksi. Ulkoapäin katsottuna Stalin vaikuttaa siltä usein mianitulta ”mukavalta sedältä”, mikä on hänen virallinen imagonsa, sekä varmasti tuon miehen itsensä näkemys siitä, miltä aito lasten ystävä näyttää.

Kun puhutaan siitä, miltä näyttää ärjyvä työnjohtaja, joka säälittä merkitsee alaisen työn tekemättömäksi ja käy sitten repimässä esimerkiksi tavaroita roskiksesta maahan, niin silloin tietenkin eteemme tulee juuri tämä pahamaineinen ”viiksimies”, joka ei varmasti koskaan sano alaiselle mitään. Miksi hän sen tekisi, kun tuo henkilö voi sen alueen hylätä takana päin, ja tietenkään hänen imagonsa ei saa kärsiä siitä, että tuo alue hylätään. Tuollainen ”Isä aurinkoinen” on kavereilleen sellainen mukava kaljaveikko, joka tietenkin kuuntelee kaikki mahdolliset jutut, mutta sitten hän yhtenä päivänä kuulee itsestään kerrottavan asioita, joita hän peittelee, ja sitten seurauksena on potkut jollekin työntekijälle.

Eli hän harrastaa työpaikkaurkintaa. Toisin sanoen hän saattaa kysellä kavereiltaan jatkuvasti, että mitä eräästä työnjohtajasta oikeastaan puhutaan, ja sitten hän epämääräisesti viittaa kyseessä olevan serkkunsa. Tuolloin pitää sitten tietenkin hälytyskellojen pirahtaa ja epäilyksen herätä, että yrittääkö tuo mies sitten salata jotain, mitä tuolla työpaikalla on tapahtunut. Se että työpaikalla simputetaan näkyy siinä, että kyseinen henkilö vaatii kaikessa tiettyjen kaavojen noudattamista, jotta kukaan ei saa nähdä mitään, mitä hän ei halua näyttää kavereilleen. Ja se näkyy kaikessa, mitä tuossa paikassa tehdään, kuten esimerkiksi siinä, että työnhaku pitää suorittaa tietyllä tavalla, jotta tuo johtaja pääsee sitten valitsemaan parhaat kaverinsa joukosta. Tuolloin on saattanut käydä niin, että hän on antanut hakemustekstin kaverilleen, ja sitten hän vain siitä etsii omat kirjoituksensa hakemusten joukosta.

Kyseinen ”johtaja aurinkoinen” unohtaa usein mainita kavereilleen, että hän sattuu olemaan joku työnjohtaja, ja muutenkin työpaikalla tuollainen ihminen käyttää usein taitelijanimeä eli toista nimeään. Ja sitten tietenkin hän on erittäin tarkka siitä, että mitään asioita työpaikalta ei sitten päädy tuon miehen tai naisen korviin, tai sitten alaiselle kolahtaa irtisanomisilmoitus. Se miten tuollainen ”mukava setä” tai ”mukava täti” sitten hoitaa noita vapaa-ajan suhteitaan on se, että hänellä on ikään kuin sellainen lähipiiri, eli ryhmä henkilöitä, joiden kanssa hän haluaa esiintyä, ja joille tuo johtaja sitten on mukava.

Hän saattaa antaa ihmisille hyvin avoimen sekä miellyttävän vaikutuksen itsestään, mutta takana päin hän on julma tyranni, joka ei muuta tee kuin käy takanapäin hylkäämässä noita paikkoja. Se miksi tuollainen ihminen on pomona vähän inhottava, on se että hän on ikään kuin mukava melko hiljainen henkilö, joka osaa mielistellä alaisiaan sekä tovereitaan. Mutta muutamissa asioissa kyseinen ihminen tekee etikettivirheitä, joiden ansiosta saattavat muutamat ihmiset muuttaa hänen kohdallaan näkemystään esimerkiksi viiksekkäistä ihmisistä radikaalisti. Yksi niistä on se, että missään nimessä sylivauvat eivät ole syy siihen, että ihmisen pitäisi sammuttaa savuke tuossa huoneessa tai siirtyä ulos tupakoimaan.

Samoin nämä etikettivirheitä tekevät henkilöt usein kysyvät vieraisilla ollessaan sitä, että ”saako sisällä tupakoida”, vaikka isäntäperheessä ei kukaan polta tupakkaa. Samoin he saattavat sitten käväistä lastenkutsuilla ja tuoda isännälle pullon viinaa, mutta lapsia hän ei varmasti mitenkään huomioi. Tuota pulloa kannattaa joskus hiukan varoa, koska se saattaa sisältää glygolia, ja siksi mitään tuntemattomien tarjoamaa alkoholia ei kannata lähteä juomaan, koska noilla ihmisillä on sellainen ajatus, että he voivat hankkiutua eroon itselleen epämiellyttävistä henkilöistä glygolin avulla. Siinä vasta loistava ajatus sanoisi Stalin, mutta kuten tiedämme, niin narsisteilla on sellainen ajatusmaailma, että kaikki ihmiset ovat heidän kaltaisiaan, eikä kukaan tietenkään pulloon sylkäise, jos sitä muille tarjotaan.

pimeakronikka.blogspot.fi