Historiankirjoitus palvelee aina jotain ihmisryhmää, ja siksi käsitykset historiallisista tapahtumista muuttuvat ajan myötä ehkä hyvinkin radikaalisti
Maamme historioitsijat arvioisivat monia asioita eri tavalla nyt kun silloin aikoinaan. Koskaan ei kuitenkaan historiankirjoitus ole täysin valmista, ja kuten tiedämme niin historia on sellainen asia, jota kirjoitetaan siten, kuin valtaapitävät sitä haluavat kirjoittaa. Kun mietitään sitä, että esimerkiksi tämä käsiote "Suomi" on 1800-luvulla merkinnyt aivan eri asiaa kuin nykyään, ja maamme kansa oikeastaan yhdistyi vasta Toisen Maailmansodan aikana tajuamaan sen, mikä merkitys omalla maallamme sekä itsenäisyydellämme on kansallemme.
Kuitenkin esimerkiksi punakapinasta, sisällisodasta tai veljessodasta sekä vapaussodasta on alettu vasta nykyään puhua kuten siitä tulisi puhua. Se mitä nimeä noista vuosien 1917-1918 traagisist tapahtumista on käytetty riippuu siitä keneltä tuota nimeä kysytään. Itse sanoisin kyseessä ollen sisällissota, joka on hyvin osuva nimitys kansamme traagisimmalle sekä traumaattisimmat tapahtumat sisältävälle vaiheelle, jolloin ikään kuin veli nousi veljeään vastaan, kuten joku pappi on asian ilmaissut. Eli ennen noista vuoden 1917-tapahtumista on keskusteltu lähinnä "valkoisen totuuden" kautta. Tuolla tarkoitan sitä, että noiden tapahtumien traumat olivat hyvin syvällä molempien puolten edustajien mielessä, ja jos punaiset eli kommunistit tai sosialistit tekivät murhia, niin sitä teki myös valkoisten eli toisin sanoen voittajien puoli joka jakoi vähintään yksipuolista oikeutta silloin 1918, kun taistelut maassamme olivat päättyneet.
Syy miksi valkoinen puoli halusi salata teloituksia oli se, että monilla noista ampujista oli sitten vaikeuksia perustella toimintaansa omalle perheelleen, ja jo silloin epäiltiin sitä, että noiden ampujien joukossa oli henkilöitä, jotka olivat surmanneet velkojiaan tai muuten peitelleet rikollista toimintaansa. Eikä punaisten puolella olleet asiat sen paremmin, eli sielläkin oli sellaisia miehiä ja naisia, jotka olivat lähinnä teloittaneet "valkoisiksi" nimettyjä henkilöitä, eivätkä he sitten olleet päivääkään tehneet mitään esimerkiksi Tampereen valtauksen hyväksi ainakaan rintamalla, vaan lähinnä toimineet politrukkeina jaellen kuolemantuomioita omilleen. Kun puhutaan esimerkiksi sidosryhmistä, niin juuri kotiväki on se kaikkein tärkein ryhmä jokaiselle ihmiselle. Ja en usko että mikään aseettomien ihmisten ampuminen ei olisi ollut ainakaan kaikista henkilöistä hyväksyttävää toimintaa. Kuitenkin kun puhutaan tuosta "valkoisesta oikeudesta", niin silloin tietenkin voidaan miettiä sitä, että mikä kiire noiden kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa sitten oli.
Eli kun puhutaan noista "valkoisen terrorin" vuosista, niin tietenkin noita tapauksia voidaan tutkia sarjana yksittäisiä veritekoja, joita tapahtui paljon tuolloin vuosina 1918 ja -19. Itse olen joskus miettinyt sitä, kuinka julma ihminen voi toista kohtaan olla, ja ehkä tuolloin oli tehty sellaista, että punapäällikkö oli "ilmiantanut" joitakin muita henkilöitä menemään puolestaan teloitettaviksi, ja siten selvinnyt rangaistuksetta. Eli esimerkiksi hevosmies on saattanut saada mennä taloituskomppanian eteen tuollaisen punaisen teloittajan puolesta, koska tämä on ollut niin "hyvä poika" vangitsijoidensa silmissä. Toisin sanoen uskoisin, että noita erittäin vakavia rikoksia tehneitä henkilöitä sitten oli "kääntynyt" valkoisten puolelle, ja ehkä heitä sitten oli lahjottu esimerkiksi rakennusten työnjohtotehtävillä, ja siksi noita punaisia ei ollenkaan haluttu päästää töihin. Kaikki me tiedämme, että rikolliset varmasti käyttivät tuolloin tilaisuutta hyväkseen, ja kahmivat omaisuutta minkä ehtivät, ja varmasti noilla punapäälliköillä oli suuri tarve sitten osoitella tovereitaan vankien joukosta, jotta he eivät sitten joutuisi itse riviin seisomaan.
Tuolloin saattoi käydä niin, että kun itse joutui aseen piippua katsomaan, niin itku tuli, ja sitten tietenkin tuollainen valkoinen päällikkö eli "keskuksen mies" saattoi tarjota kyseiselle henkilölle mahdollisuutta vaihtaa paikkaa jonkun toisen kanssa, jotta ei sitten hänen tarvitse lähteä maan päältä ennenaikaisesti. Vuonna 1918 oli noiden tuomioistuinten työskentelyssä puutteita ainakin tutkimuksellisuuden sekä toteen näyttämisen osalta, ja ehkä siinä sitten pari valkoistakin sai laittaa punaiset nauhat hihaansa, ja marssia kiväärien eteen, jotta jonkun valkopäällikön puuhastelut sitten jäisivät selvittämättä. Eli varmasti myös valkoisten puolella oli henkilöitä, joiden toiminta esimerkiksi "punaisessa Helsingissä" ei kestäisi lähempää tarkastelua, eli he saattoivat näyttää punaisille vihamiehiään sekä esitellä tavallisia työmiehiä esimerkiksi jonain kartanonherroina, ja sitten siirtyä suoraan valkoisten riveihin. Kun puhutaan historiasta, niin sitä kirjoitetaan aina kuten valtaapitävät sitä haluavat kirjoitettavan. Siksi monia asioita aletaan arvioida toisin sitten kun kaikki asianosaiset ovat kuolleet.
Ja historiallisiin tapahtumiin liittyy se, että niistä pitää puhua kiihkottomasti sekä asiallisesti, ja antaa muidenkin puhua kuin vain sen puolen, mikä sattui eniten miellyttämään. Eli tuo vuoden 1917 sekä 1918 sisällissota varmasti oli joillekin ihmisille sellainen asia, mikä sai heidät ikään kuin pelaamaan omaan pussiinsa, ja koska tuolloin oli vallalla käsitys, että kaikki sotan osallistuneet henkilöt olivat aatteen miehiä tai naisia sai aikaan sen, että monia ihan oman edun tavoittelemiseksi tehtyä murhaa on vain kirjattu poliittisiksi teoiksi. Eli nuo murhat on voitu tehdä vain ryöstelyn peittämiseksi tai velkojien surmaamiseksi. Joten näissä teoissa ei sitten ole varmasti ollut kysymys siitä, että tekijä olisi mitenkään minkään aatteen tai maamme itsenäisyyden takia niitä lähtenyt tekemään.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/satavuotiaan-suomen-historia-ei-ole-viela-valmis-naita-asioita-historioitsijat-arvioisivat-uudelleen/6246778
pimeakronikka.blogspot.fi
Kuitenkin esimerkiksi punakapinasta, sisällisodasta tai veljessodasta sekä vapaussodasta on alettu vasta nykyään puhua kuten siitä tulisi puhua. Se mitä nimeä noista vuosien 1917-1918 traagisist tapahtumista on käytetty riippuu siitä keneltä tuota nimeä kysytään. Itse sanoisin kyseessä ollen sisällissota, joka on hyvin osuva nimitys kansamme traagisimmalle sekä traumaattisimmat tapahtumat sisältävälle vaiheelle, jolloin ikään kuin veli nousi veljeään vastaan, kuten joku pappi on asian ilmaissut. Eli ennen noista vuoden 1917-tapahtumista on keskusteltu lähinnä "valkoisen totuuden" kautta. Tuolla tarkoitan sitä, että noiden tapahtumien traumat olivat hyvin syvällä molempien puolten edustajien mielessä, ja jos punaiset eli kommunistit tai sosialistit tekivät murhia, niin sitä teki myös valkoisten eli toisin sanoen voittajien puoli joka jakoi vähintään yksipuolista oikeutta silloin 1918, kun taistelut maassamme olivat päättyneet.
Syy miksi valkoinen puoli halusi salata teloituksia oli se, että monilla noista ampujista oli sitten vaikeuksia perustella toimintaansa omalle perheelleen, ja jo silloin epäiltiin sitä, että noiden ampujien joukossa oli henkilöitä, jotka olivat surmanneet velkojiaan tai muuten peitelleet rikollista toimintaansa. Eikä punaisten puolella olleet asiat sen paremmin, eli sielläkin oli sellaisia miehiä ja naisia, jotka olivat lähinnä teloittaneet "valkoisiksi" nimettyjä henkilöitä, eivätkä he sitten olleet päivääkään tehneet mitään esimerkiksi Tampereen valtauksen hyväksi ainakaan rintamalla, vaan lähinnä toimineet politrukkeina jaellen kuolemantuomioita omilleen. Kun puhutaan esimerkiksi sidosryhmistä, niin juuri kotiväki on se kaikkein tärkein ryhmä jokaiselle ihmiselle. Ja en usko että mikään aseettomien ihmisten ampuminen ei olisi ollut ainakaan kaikista henkilöistä hyväksyttävää toimintaa. Kuitenkin kun puhutaan tuosta "valkoisesta oikeudesta", niin silloin tietenkin voidaan miettiä sitä, että mikä kiire noiden kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa sitten oli.
Eli kun puhutaan noista "valkoisen terrorin" vuosista, niin tietenkin noita tapauksia voidaan tutkia sarjana yksittäisiä veritekoja, joita tapahtui paljon tuolloin vuosina 1918 ja -19. Itse olen joskus miettinyt sitä, kuinka julma ihminen voi toista kohtaan olla, ja ehkä tuolloin oli tehty sellaista, että punapäällikkö oli "ilmiantanut" joitakin muita henkilöitä menemään puolestaan teloitettaviksi, ja siten selvinnyt rangaistuksetta. Eli esimerkiksi hevosmies on saattanut saada mennä taloituskomppanian eteen tuollaisen punaisen teloittajan puolesta, koska tämä on ollut niin "hyvä poika" vangitsijoidensa silmissä. Toisin sanoen uskoisin, että noita erittäin vakavia rikoksia tehneitä henkilöitä sitten oli "kääntynyt" valkoisten puolelle, ja ehkä heitä sitten oli lahjottu esimerkiksi rakennusten työnjohtotehtävillä, ja siksi noita punaisia ei ollenkaan haluttu päästää töihin. Kaikki me tiedämme, että rikolliset varmasti käyttivät tuolloin tilaisuutta hyväkseen, ja kahmivat omaisuutta minkä ehtivät, ja varmasti noilla punapäälliköillä oli suuri tarve sitten osoitella tovereitaan vankien joukosta, jotta he eivät sitten joutuisi itse riviin seisomaan.
Tuolloin saattoi käydä niin, että kun itse joutui aseen piippua katsomaan, niin itku tuli, ja sitten tietenkin tuollainen valkoinen päällikkö eli "keskuksen mies" saattoi tarjota kyseiselle henkilölle mahdollisuutta vaihtaa paikkaa jonkun toisen kanssa, jotta ei sitten hänen tarvitse lähteä maan päältä ennenaikaisesti. Vuonna 1918 oli noiden tuomioistuinten työskentelyssä puutteita ainakin tutkimuksellisuuden sekä toteen näyttämisen osalta, ja ehkä siinä sitten pari valkoistakin sai laittaa punaiset nauhat hihaansa, ja marssia kiväärien eteen, jotta jonkun valkopäällikön puuhastelut sitten jäisivät selvittämättä. Eli varmasti myös valkoisten puolella oli henkilöitä, joiden toiminta esimerkiksi "punaisessa Helsingissä" ei kestäisi lähempää tarkastelua, eli he saattoivat näyttää punaisille vihamiehiään sekä esitellä tavallisia työmiehiä esimerkiksi jonain kartanonherroina, ja sitten siirtyä suoraan valkoisten riveihin. Kun puhutaan historiasta, niin sitä kirjoitetaan aina kuten valtaapitävät sitä haluavat kirjoitettavan. Siksi monia asioita aletaan arvioida toisin sitten kun kaikki asianosaiset ovat kuolleet.
Ja historiallisiin tapahtumiin liittyy se, että niistä pitää puhua kiihkottomasti sekä asiallisesti, ja antaa muidenkin puhua kuin vain sen puolen, mikä sattui eniten miellyttämään. Eli tuo vuoden 1917 sekä 1918 sisällissota varmasti oli joillekin ihmisille sellainen asia, mikä sai heidät ikään kuin pelaamaan omaan pussiinsa, ja koska tuolloin oli vallalla käsitys, että kaikki sotan osallistuneet henkilöt olivat aatteen miehiä tai naisia sai aikaan sen, että monia ihan oman edun tavoittelemiseksi tehtyä murhaa on vain kirjattu poliittisiksi teoiksi. Eli nuo murhat on voitu tehdä vain ryöstelyn peittämiseksi tai velkojien surmaamiseksi. Joten näissä teoissa ei sitten ole varmasti ollut kysymys siitä, että tekijä olisi mitenkään minkään aatteen tai maamme itsenäisyyden takia niitä lähtenyt tekemään.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/satavuotiaan-suomen-historia-ei-ole-viela-valmis-naita-asioita-historioitsijat-arvioisivat-uudelleen/6246778
pimeakronikka.blogspot.fi
Comments
Post a Comment