Koulun tehtävänä on kasvattaa lapsista yhteiskunnan itsenäisiä toimijoita, joten siksi kannattaa hiukan keskustella koulukyytien järkevyydestä

Tänään luin MTV3:sta sellaisesta ”superisästä”, joka saattaa tyttärensä joka aamu kouluun, ja kantaa hänen lelujaan sekä reppuaan. Tuo voi vaikuttaa erittäin mukavalta asialta, mutta ikävä kyllä se ei palvele tytön kehittymistä. Koulun tarkoitus on opettaa lasta noudattamaan sääntöjä, joita yhteiskunta hänelle tulee myöhemmin asettamaan, ja samoin opettaa lapsia itsenäistymään. Eli tuon takia kyseisen isän toiminta ei ehkä ole lapsen kehityksen kannalta mitenkään hyödyllistä, eikä sekään ole järkevä, että kaikki tytön lelut otetaan kouluun mukaan. Tietenkin on varmasti hienoa katsella sitä, kun joku lapsi saa vanhemmiltaan kyytejä kouluun, mutta voin kyllä sanoa, että lapsena luodaan se taitopohja, mikä myöhemmin sitten heijastuu sellaisena asiana, mitä kutsutaan itsenäiseksi elämäksi, joten itse en tätä kyllä aivan sellaisena toimintana pidä, mitä kannattaa ryhtyä suosimaan.

Lapsen kehittymisen kannalta on erittäin tärkeää, että hän oppii toimimaan itsenäisesti jo pienestä pitäen, jotta sitten myöhemmin ei tule elämässä vastaan yllätyksiä. Eli missään nimessä ei ole järkevää tukea sellaista kehitystä, missä lapsi opetetaan luottamaan sokeasti muihin ihmisiiin tai myöskään totutella siihen, että häntä tullaan aina koulun jälkeen hakemaan kotiin omalla autolla. Toki on upeaa olla ihminen, jota palvellaan tuolla tavoin, mutta kuitenkin esimerkiksi liikunta voi jäädä tuolloin paljon vähemmälle, kuin mitä päivän suositus on. Samoin lasten toimintaa pitää ohjata siihen suuntaan, että he eivät pidä mitään vanhemmilta saatua asiaa automaattisesti saatuna etuna, joka siirtyy heille ilman muuta.

Tällä tarkoitan sitä, että jo nuorena täytyy heille opettaa sellaisia asioita, kuin että vanhempien hyvät tulot sekä työstä saadut vapaudet voivat johtua epätavallisista työajoista. Toisin sanoen esimerkiksi aamu- ja iltavuoroja tekevät vanhemmat saattavat ajattelemattomuuttaan viedä lapsen kouluun, ja hakea hänet sieltä pois. Toisaalta jonkun ison firman johtaja saattaa saada joustoa työaikoihin aseman perusteella, mutta tuolloin kyllä lapsen pitää saada hyvin varhain tieto siitä, että päästäkseen kyseiseen asemaan, on vanhempien pitänyt nähdä todella paljon vaivaa sekä opiskelun että työelämän kanssa, ja tuolloin lapsen on hyvä tietää jo varhain, että mikään Mercedes Bentz ei tule kenenkään perheautoksi ilman vaivaa.

Mutta kuten tiedämme, niin koulu on opiskelua varten, ja sinne ei ehkä pitäisi mitään leluja tuoda, koska silloin on vaarana se, että ne hajotetaan siellä. Aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä toisen lelut ovat rikkomista varten, ja siksi tuollaisen isän kanssa pitäisi keskustella siitä, että onko tuo lapsen kouluun tuominen oikeasti sellaista toimintaa, että sitä voidaan pitää hänen myöhempää kehitystään tukevana, eli viekö tallainen toiminta sitten lasta kohti itsenäisyyttä sekä muutenkin siihen suuntaan, mitä yhteiskunta häneltä sitten myöhemmin odottaa. Eli se että lasta kasvatetaan ikään kuin ”laatikossa”, jossa kaikki sosiaaliset suhteet muodostetaan vanhempien kautta, ja kaikki toiminta tapahtuu vanhempien valvonnassa saattavat suojella häntä vastoinkäymisiltä, mutta samalla kyseinen lapsi voi muuttua naiiviksi, ja sitten myöhemmin luottaa liikaa siihen, että muut puuttuvat kaikkeen, mitä hänelle tapahtuu.

Eli hän ei opi sitä, että myös aikuinen voi olla petollinen. Ja tietenkin se, että hän luottaa aikuisiin tai sukulaisiinsa sokeasti voi myöhemmin osoittautua kohtalokkaaksi virheeksi. Luottamusta on helppoa käyttää hyväksi, ja tuosta on olemassa sellaisia esimerkkejä, että paras kaveri on pyytänyt toista ulos leikkimään jotain hippaa tai vastaavaa, missä hänen silmilleen laitetaan side. Ja sitten kun henkilö on saanut merkin, niin hän saa lähteä etsimään muita. Tuolloin kaverit ovat sitten jättäneet tuon lapsen pihaan seisomaan, ja sitten lähteneet jonkun kotiin pelaamaan nintendoa, koska toisen kanssa ei sitten enää haluta olla.

Tuolla tarkoitan sitä, että joskus oma serkku saattaa olla hyvin petollinen, ja se että pääsee johonkin ”nintendo-teamiin” saattaa tietenkin olla niin houkutteleva, että hän tekee jollekin tuon teon. Silloin kyllä puhutaan aseman väärinkäytöstä, eli toisen olisi pitänyt häneen voida luottaa. Samoin tietenkin voi käydä, jos tytön vanhemmat lähtevät ulkomaille, ja pyytävät esimerkiksi serkkua hakemaan tyttöä kotiin koulun jälkeen. Kuitenkin tuolloin voi käydä niin, että serkku ei sitten haekaan tuota lasta kotiin, koska hän katsoo muiden menojen olevan tuota tehtävää tärkeämpiä, ja sillä sitten saa mukavasti ”cranea” omiin kaverisuhteisiin, kun jättää sukulaisen istumaan yksin sateeseen. Tuolloin hän voi sitten kehuskella kaikille, kuinka onneton tai ”tyhmä” tuo serkku sitten on, kun hän on omaan sukulaiseensa mennyt luottamaan. Sillä voi sitten kehuskella kavereille jossain Tullinpuomin Shellin kahviossa tai nintendo pelien lomassa.  

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/isa-pysakoi-autonsa-koulun-viereen-loysi-tuulilasista-koskettavan-viestin/6203828