Valta turmelee myös kapakassa istuvia viiksekkäitä miehiä, vaikka heidän nimensä ei olisikaan Josif Stalin

Valta turmelee ja rajaton valta turmelee rajattomasti on joku suuri filosofi sanonut aikoinaan. Se tietenkin näkyy myös esimerkiksi euroopan kuninkaallisissa sekä diktaattoreissa siinä, että kun kukaan ei heille sano koskaan mitään vastaan, niin silloin he tekevät lopulta sellaisia asioita, joista ei varmasti koskaan normaaleille ihmisille mitään hyvää seuraa. Rajaton yksinvaltias voi vaikuttaa todella upealta olennolta sekä tavoiteltavalta asemalta, mutta siihen sisältyy todella inhottavia yksityiskohtia, kuten se että heidän lähipiirinsä on varmasti peloissaan, jos tuollainen yksinvaltias sitten suuttuu jostakin.

Jos ajatellaan sellaista tilannetta, missä tuollainen rajaton yksinvaltias on väkivaltainen esimerkiksi perhettään kohtaan, niin se ei varmasti mitenkään mukava asia ole, koska jos tuollainen henkilö sitten vaikka surmaa lapsensa, tai nöyryyttää jotain sukulaistaan, niin hän ei siitä koskaan tulisi saamaan rangaistusta. Kun puhutaan esimerkiksi Josif Stalinista, jota pidetään paholaisena ihmisen hahmossa, niin tuon miehen julmuutta ei voi päältä nähdä. Ainakaan jos hän seisoo pidemmän matkan päässä havainnoitsijasta. Kuka uskoisi esimerkiksi sitä, että tuo piippua poltteleva viiksekäs mies voisi antaa sanoinkuvaamattoman julmia tappokäskyjä, ja määrätä kokonaisia kansoja murhattaviksi. Ulkoapäin katsottuna Stalin vaikuttaa siltä usein mianitulta ”mukavalta sedältä”, mikä on hänen virallinen imagonsa, sekä varmasti tuon miehen itsensä näkemys siitä, miltä aito lasten ystävä näyttää.

Kun puhutaan siitä, miltä näyttää ärjyvä työnjohtaja, joka säälittä merkitsee alaisen työn tekemättömäksi ja käy sitten repimässä esimerkiksi tavaroita roskiksesta maahan, niin silloin tietenkin eteemme tulee juuri tämä pahamaineinen ”viiksimies”, joka ei varmasti koskaan sano alaiselle mitään. Miksi hän sen tekisi, kun tuo henkilö voi sen alueen hylätä takana päin, ja tietenkään hänen imagonsa ei saa kärsiä siitä, että tuo alue hylätään. Tuollainen ”Isä aurinkoinen” on kavereilleen sellainen mukava kaljaveikko, joka tietenkin kuuntelee kaikki mahdolliset jutut, mutta sitten hän yhtenä päivänä kuulee itsestään kerrottavan asioita, joita hän peittelee, ja sitten seurauksena on potkut jollekin työntekijälle.

Eli hän harrastaa työpaikkaurkintaa. Toisin sanoen hän saattaa kysellä kavereiltaan jatkuvasti, että mitä eräästä työnjohtajasta oikeastaan puhutaan, ja sitten hän epämääräisesti viittaa kyseessä olevan serkkunsa. Tuolloin pitää sitten tietenkin hälytyskellojen pirahtaa ja epäilyksen herätä, että yrittääkö tuo mies sitten salata jotain, mitä tuolla työpaikalla on tapahtunut. Se että työpaikalla simputetaan näkyy siinä, että kyseinen henkilö vaatii kaikessa tiettyjen kaavojen noudattamista, jotta kukaan ei saa nähdä mitään, mitä hän ei halua näyttää kavereilleen. Ja se näkyy kaikessa, mitä tuossa paikassa tehdään, kuten esimerkiksi siinä, että työnhaku pitää suorittaa tietyllä tavalla, jotta tuo johtaja pääsee sitten valitsemaan parhaat kaverinsa joukosta. Tuolloin on saattanut käydä niin, että hän on antanut hakemustekstin kaverilleen, ja sitten hän vain siitä etsii omat kirjoituksensa hakemusten joukosta.

Kyseinen ”johtaja aurinkoinen” unohtaa usein mainita kavereilleen, että hän sattuu olemaan joku työnjohtaja, ja muutenkin työpaikalla tuollainen ihminen käyttää usein taitelijanimeä eli toista nimeään. Ja sitten tietenkin hän on erittäin tarkka siitä, että mitään asioita työpaikalta ei sitten päädy tuon miehen tai naisen korviin, tai sitten alaiselle kolahtaa irtisanomisilmoitus. Se miten tuollainen ”mukava setä” tai ”mukava täti” sitten hoitaa noita vapaa-ajan suhteitaan on se, että hänellä on ikään kuin sellainen lähipiiri, eli ryhmä henkilöitä, joiden kanssa hän haluaa esiintyä, ja joille tuo johtaja sitten on mukava.

Hän saattaa antaa ihmisille hyvin avoimen sekä miellyttävän vaikutuksen itsestään, mutta takana päin hän on julma tyranni, joka ei muuta tee kuin käy takanapäin hylkäämässä noita paikkoja. Se miksi tuollainen ihminen on pomona vähän inhottava, on se että hän on ikään kuin mukava melko hiljainen henkilö, joka osaa mielistellä alaisiaan sekä tovereitaan. Mutta muutamissa asioissa kyseinen ihminen tekee etikettivirheitä, joiden ansiosta saattavat muutamat ihmiset muuttaa hänen kohdallaan näkemystään esimerkiksi viiksekkäistä ihmisistä radikaalisti. Yksi niistä on se, että missään nimessä sylivauvat eivät ole syy siihen, että ihmisen pitäisi sammuttaa savuke tuossa huoneessa tai siirtyä ulos tupakoimaan.

Samoin nämä etikettivirheitä tekevät henkilöt usein kysyvät vieraisilla ollessaan sitä, että ”saako sisällä tupakoida”, vaikka isäntäperheessä ei kukaan polta tupakkaa. Samoin he saattavat sitten käväistä lastenkutsuilla ja tuoda isännälle pullon viinaa, mutta lapsia hän ei varmasti mitenkään huomioi. Tuota pulloa kannattaa joskus hiukan varoa, koska se saattaa sisältää glygolia, ja siksi mitään tuntemattomien tarjoamaa alkoholia ei kannata lähteä juomaan, koska noilla ihmisillä on sellainen ajatus, että he voivat hankkiutua eroon itselleen epämiellyttävistä henkilöistä glygolin avulla. Siinä vasta loistava ajatus sanoisi Stalin, mutta kuten tiedämme, niin narsisteilla on sellainen ajatusmaailma, että kaikki ihmiset ovat heidän kaltaisiaan, eikä kukaan tietenkään pulloon sylkäise, jos sitä muille tarjotaan.

pimeakronikka.blogspot.fi

Miksi poliisi tai muu viranomainen ei saa katsella muiden ihmisten tietoja ilman lupaa, ja miksi henkilötietolaki on niin jyrkkä tuon asian suhteen?

Jos kaikki ihmiset olisivat rehellisiä, niin silloin tietenkin olisi aivan oikein, että esimerkiksi poliisi saisi tarkastaa naapurin tietoja, ja vilkaista kaverinsa juttuja joutessaan. Mutta koska jotkut ihmiset sitten käyttävät saamaansa tietoa väärin, niin tarpeeton henkilötietojen kaivelu nimenomaan poliisissa on kiellettyä. Syy siihen miksi poliisimies ei esimerkiksi saa katsella viikonloppuna tulleita juttuja tai rikosilmoituksia, jos niitä ei ole hänelle annettu johtuu siitä, että joissakin tapauksissa epäiltynä on nimenomaan poliisi itse. Tai oikeastaan poliisimies saattaa toki vapaa-ajalla ollessaan esimerkiksi ottaa osaa tappeluun, ja siksi näiden rikosilmoitusten sekä henkilötietojen katselu on kiellettyä, vaikka voisi tietenkin tuntua mutkattomalta vaihtoehdolta, että poliisi katsoisi maanantaiaamuna tullessaan töihin kaikki laitokselle tulleet rikosilmoitukset.

Mutta sitten tietenkin ihmisiä usein kiinnostaa sellainen asia, että miksi esimerkiksi näiden tuomittujen pedofiilien henkilötietoja ei saa katsella jostain netistä? Syy tähän on se, että noiden "namusetien" päälle voidaan yrittää laittaa melkein mitä rikoksia hyvänsä, ja meidän maassamme tietenkin on sellainen tapa, että jokainen ihminen istuu vankilassa vain niistä rikoksista, mitä hän itse on tehnyt. Ja nimenomaan esimerkiksi lapsen murhaajien teot ovat sen verran inhottavia, että joku tavallinen huumekauppias voi sitten yrittää siirtää omia tekemiään pahoinpitelyitä tällaisen pedofiilin niskoille.

Henkilötietolain tehtävänä on estää esimerkiksi urkintarikos, joka tarkoittaa pahimmillaan sitä, että poliisiesimies antaa alaisilleen käskyn varjostaa jotain henkilöä, ja käskyyn sisältyy käskymuoto "etsitte siitä henkilöstä jotain ikävää, tai saatte lähteä muihin töihin". Tämä tarkoittaa sitä, että esimies komentaa alaisiaan etsimään jotain törkyä jostain henkilöstä. Eli urkinta on todellisuudessa tarkoituksellista toisen henkilön maineen pilaamiseksi tehtyä tiedonhankintaa, jossa haetaan lähinnä sellaisia asioita, joilla toisen maine voidaan pilata. Ja tuo tieto voi olla sellaista, että se ei pidä sisällään mitään rikollista toimintaa, vaan lähinnä sellaisten nolojen asioiden kaivelua, joista ihminen haluaa muuten olla hiljaa. Näitä ovat erilaiset seksuaaliset poikkeavuudet, jotka eivät liity lapsipornoon tai muuhun toisia oikeasti vahingoittaviin ja sitä kautta kriminalisoituihin toimintoihin, ja muuten noiden asioiden merkitseminen muistiin on kiellettyä, koska seksuaalisesta suuntautumisesta ei saa lain mukaan pitää rekistereitä.

Samoin noilla psyykkisesti sairailla rikollisilla on paljon jäljittelijöitä, jotka saattavat sitten innostua esimerkiksi raiskaamaan lapsia, jos tuollainen mielisairaalassa ollut rikollinen sattuu asumaan naapurissa. Syy miksi väkivaltarikollisten tietoja ei saa jaella ympäriinsä johtuu siitä, että näin esitetään mafian eli esimerkiksi liivijengien suorittama palkkamurhaajien värvääminen. Termillä "mafia" tarkoitan siis kaikkia toistuvasti kovia rikoksia tekeviä jengejä, jotka voivat olla hyvinkin löysiä tai pieniä organisaatioita, eli niihin ei ehkä kuulu kuin kaksi tai kolme miestä tai toki nykyään myös rikollinen voi olla nainen.

 Eli sukupuoli ei estä ketään toimimasta huumekaupan rahoitusportaassa, tai voi nainen tietenkin myös ihan huumekauppiaana toimia, jos hänellä on pistooli tai hän osaa karatea tai henkivartijat käytössään. Mutta tietenkin esimerkiksi joidenkin ihmisten mielestä ei ole mitenkään kiellettyä se, että poliisi tai upseeri saisi tutkia omassa talossaan asuvien ihmisten taustoja. Se varmasti tuntuisi hyvältä, että rikoskomisario katselisi sitten naapureidensa tietoja, jotta hänen virka-asettaan ei kukaan kävisi varastamassa. Ja tietenkin hänestä varmaan tuntuisi mukavalta, että jälkikasvun uusi tyttö tai poikaystävä kävisi läpi tuon komisarion tekemän turvatarkastuksen, jotta hän voisi tuntea lapsensa kulkevan oikeassa seurassa.

Syy tähän kieltoon on se, että esimerkiksi sisäistä tutkintaa suorittavien poliisien henkilöllisyyttä ei tällöin saada selville, eikä myöskään ihmisten kytköksiä organisoituun rikollisuuteen kuten rahanpesijöihin ole hyvä jaella ympäriinsä, koska jos vaikkapa taloyhtiön talkoissa sattuu lipsahtamaan sellainen tieto, että joku yhtiö on tutkinnan kohteena epäiltynä rahanpesusta, niin tuo henkilö voi sitten rynnätä kertomaan tämän asian noille yhtiön toimijoille. Tuolloin voi käydä niin, että nuo toimijat ehtivät hävittää kirjanpidon tai sitten polttaa varastonsa, jossa mahdollisesti olleet huumeet ovat hävinneet taivaan tuuliin. Eli tämän takia maassamme on hieman joustamaton käsitys tietoturvasta, ja kuten erään komisarion tapaus on osoittanut, niin toki maassamme on ihmisiä, jotka käyttävät asemaansa toistuvasti väärin.

 Toisin sanoen poliisikin on ihminen, ja jos kaikki poliisit olisivat rehellisiä, niin olisi hyvä että he voisivat tutustua toistensa juttuihin tai katsoisivat sosiaalihuollon papereita. Mutta kuitenkin aina silloin tällöin on eteen tullut tapauksia, joissa virkakuntaan kuuluva on käyttänyt asemaansa väärin eli peitellyt omaa tai kaverin tekemää rikosta, sekä ehkä yrittäny vaientaa todistajia. Eli siksi tässä maassa on sellainen hyvin tarkka käsitys tietosuojasta, ja esimerkiksi turhien nimilistojen kerääminen on kiellettyä.  Ja aina kun tällaista tekstiä kirjoitetaan, niin sana "kaveri" pitää tarkastaa, jotta se menee oikein, jotta kukaan viaton ei sen takia joudu kärsimään, eli kun kommentoidaan virkakunnan työskentelyä, ei yhtään nimeä saa mainita, koska joskus joku saattaa saada silloin käsityksen, että joku antaa tietoja ulos poliisista esimerkiksi tekstiä kirjoittaneen henkilön kautta.


pimeakronikka.blogspot.fi

Nettikiusaaminen sekä pettymysten tuottaminen ovat asioita, joista pitää keskustella hyvin vakavasti

Nettikiusaaminen on asia, josta on viime aikoina keskusteltu hyvin paljon, ja mitenkään erityisen mukava asia tämä ei ole. Kun puhutaan koulujen kännykkäparkeista ja vastaavista asioista, niin olen ollut niitä vastaan juuri siksi, että kiusaajat voivat tällaisten paikkojen avulla saada käsiinsä uhriensa kännyköitä, ja sitten soitella niistä "pilasoittoja". Eli jos kännykkäparkki tulee kouluun, niin silloin sitä pitää valvoa sellainen henkilö, joka on oikeasti luotettava. Kännyköitä on nimittäin väline, jonka avulla voidaan toisesta ihmisestä urkkia todella paljon tietoja, koska sitä pidetään erittäin luotettavana viestivälineenä, joten väärissä käsissä sitä voidaan käyttää erittäin häijyllä tavalla väärin.

Hän ei saa oikeasti antaa noita kännyköitä kenellekään muulle, kuin sille jolla on oikeus saada sitä käsiinsä. Nettikiusaaminen on sikäli hyvin ikävä ilmiö, että sitä tapahtuu kaiken aikaa, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että se on kiusaamista, mistä jää selvästi näkyvä jälki tietokoneen ruudulle, ja silloin tällaiset teot on helppo todistaa. Oikeastaan vasta nettikiusaaminen on tuonut meille kaikille sellaisia "kiva koulu"-tyyppisiä hankkeita, joilla saadaan aikaan konkreettista muutosta asioihin, ja tietenkin se että jonkun henkilön Facebook-tili täyttyy erilaisista "meemeistä" kertoo sen, että kaikki ei ole kunnossa.

Kuitenkin on tietenkin olemassa sellaisia asioita, joita täytyy pohtia, kun nettikiusaamiseen puututaan. Yksi niistä on tietenkin sellainen asia, että tuota kiusaamista voidaan harjoittaa väärennetylle nimelle tehdyn profiilin takaa, ja kun tutkijat alkavat sitten selvittää tuota vyyhtiä, niin silloin kiusatun kanssa käydään läpi asioita, jotka eivät mitään mukavia ole. Eli se millaista tekstiä kiusaaja käyttää on hyvin tärkeää, kun selvitetään sitä, miksi henkilöä kiusataan. Tuolla tekstin sisältöön kohdistuvalla analyysillä pyritään selvittämään se, miten kiusaaja on uskaltanut tehdä noita tekojaan, ja että onko hän mahdollisesti sitten kovinkin lähellä kiusattua, eli onko hänellä mahdollisesti joku tietolähde kiusatun lähipiirissä?

Tai onko tuollainen kiusaamiseen käytettävä tieto esimerkiksi peräisin jostain terveyskeskuksesta? Ei ole mitenkään harvinaista, että koulukiusaaja ikään kuin ostaa kaveripiiriinsä jonkun kiusatun perheenjäseniä, "joiden oli vain pakko kertoa tälle kaikki mahdollinen kiusatun perhesuhteista". Koulukiusaaja on erittäin verkottunut henkilö, joka kehittää tietenkin itselleen loistavan ystäväpiirin, ja on muutenkin todella sosiaalinen ihminen. Mutta tietyn tyyppinen kiusaaminen on merkki siitä, että hän on jotenkin hivuttautunut uhrinsa lähipiiriin, ja tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että kyseessä on asia, joka ei häntä mitenkään mairittele.

Hän saattaa pyrkiä jonkun uhrin sukulaisen lähipiiriin, ja sitten ryhtyä lahjomaan tätä esimerkiksi tarjoamalla tälle työpaikkaa isin yrityksestä. Ja sitten tietenkin kun kyseessä on aito koulukiusaaja, niin hänen upea seuransa tietenkin on maksullista. Tällä tarkoitan sitä, että mitä suuremman uhrauksen henkilö tekee, niin sitä enemmän hän kiusaajalta saa. Eli tietenkin esimerkiksi lähisukulaisen "myyminen"  eli perheenjäsenen asioiden levittely on sellainen asia, jonka koulukiusaaja varmasti huomioi, kun paikkoja hänen autossaan jaetaan. Ja jos oikein serkun asioita sitten pääsee levittelemään tuolle koulun kuninkaalle, niin silloin tietenkin kyseinen perheasioiden levittelijä pääsee tuon kiusaajan kanssa sitten Ruisrockiin käymään.

Eli on se sellainen teko tuo serkun tai sisaruksen tietojen levitteleminen jollekin koulun kuninkaalle, että hän kyllä sen varmasti muistaa, ja haluaa sitten näyttää muillekin, mitä tuollainen kiusaamisen tukeminen voisi tuoda muille tuota koulua käyville ihmisille. Siinä sitten tulee hyvä mieli, kun rokkifestivaaleilla olutta nautitaan yhdessä, ja musiikkia kuunnellessa muistellaan sitä, kun tuo serkku sitten itkaisi oikein kunnolla, kun hän tajusi että mistä tuo kiusaaja sitten oli saanut nuo tiedot, tämän seisoessa virne naamallaan ovella.

Ja onhan hän sen tiennyt varmasti jo aikaisemmin, että miten kiusaaja uskaltaa tuon teon tehdä, kun entiset kaverit vain kääntävät toinen toisensa jälkeen selän hänelle, ja onhan tuosta asiasta tietenkin puhuttu vähän varomattomasti, ja mainittu siinä yhteydessä asioita, joita vain tuollainen serkku on tiennyt. Eli saattaa olla niin, että kiusaaja on kehuessaan tuolla "saavutuksella" unohtanut tietoturvan täysin, eli hän ei ole tarkastanut WC:tä oikein kunnolla tai sitten keskustellut asioista tuon kiusatun huoneen ikkunan alla, jolloin asioiden oikea puoli on tullut esiin.  Mutta toki tuollainen asia varmasti sitten hoituu sillä, että vähän mielialalääkkeitä otetaan kaljan kanssa.

Toki tuollainen mielialalääkkeiden käyttö voi aiheuttaa sen, että henkilön maksa hiukan kuormittuu liikaa, ja seurauksena saattaa olla pysyvä maksavaurio. Mutta kai se sitten on sen arvoista, kun saa vähän kavereille näyttää, kuinka "hyvä tyyppi" tuo kiusaaja oikeastaan onkaan. Itse kyllä vähän miettisin sitä, että miksi kaikkien pitää oikeasti aina todistella muille, että kyseinen henkilö on ns. "hyvä tyyppi"? Jos ihminen on rauhallinen, niin miksi se pitää heti esittelyn yhteydessä mainita? Eikö käytös sitten puhu puolestaan, jos henkilö niin mukava ja sosiaalinen on, kuin mitä hän väittää olevansa?


hkimmo.blogspot.fi