Artistien keskinäisistä suhteista sekä bändien hajoamisesta, ja siitä kun sama ongelma on koskenut myös muita liike-elämän toimijoita.

Kun ihminen tekee taidetta eli musiikkia, niin siinä sitten pitää olla koko olemuksella mukana. Eikä ole mitenkään taiteen tekemisen kannalta mukavaa, kun joskus muusikot joutuvat vaihtamaan yhtyeen miehitystä, ja tietenkin uuden tulijan on todella vaikeaa joskus tulla tuollaiseen yhtyeeseen. Eli kun uusi jäsen tulee sitten yhtyeen riveihin, niin hänellä harvoin on mitään yhteistä tuon joukon muiden jäsenten kanssa, ja vaikka uusi jäsen tietenkin saa palkkaa työstään, niin nuo bändin vanhojen jäsenten asiat häntä eivät ehkä muuten kosketa ollenkaan. Jos ihminen jää työyhteisön ulkopuolelle, niin silloin hän ei varmasti tee työtään kunnolla, tai sitten hän voi vaihtaa työpaikkaa välittömästi, kun uutta paikkaa jostain tarjotaan.

Rock-yhtye on samanlainen liiketoiminnan harjoittaja kuin mikä muu pieni yhtiö hyvänsä, ja ei ole mitenkään miellyttävää tulla yhtiöön, jos työntekijä etukäteen tietää, että hän ei koskaan saa kutsuja esimerkiksi jatkoille. Vaikka tuo asia vaikuttaa ehkä pieneltä, niin silti se varmasti alkaa jossain vaiheessa ottamaan päähän, kun henkilö ei löydä yhtään mitään yhteistä puhuttavaa muiden työntekijöiden kanssa, vaan heillä on ne omat jutut, joita he sitten käyvät läpi keskenään.

Muusikot eivät ole mitenkään muuten poikkeuksellisia työntekijöitä, kun he sitten tekevät työtään, paitsi heidän työkalunsa on kitara tai rummut sekä saksofoni, kun taas esimerkiksi maalari käyttää pensseliä sekä hiomapaperia omassa työssään. Mutta tietenkin muusikon arvostus riippuu siitä, että mitä hän tuossa yhtyeessä tekee, ja silloin tietenkin tuollainen "soittotyöläinen" ei ehkä koskaan saa osallistua mihinkään yhtyeen kappaleiden luomisprosessiin, vaan hänet esitellään jonkun toisen kitaristin korvaajana.

Se tietenkin saattaa jostain teknisesti loistavasta kitaran soittajasta tuntua hyvältä ajatukselta, että hän hankkii tuota "työkokemusta" soittamalla jonkun nimekkään bändin soittotyöläisenä, mutta tuollainen valinta voi vaikuttaa hänen omaan uraansa siten, että se menee ikään kuin hukkaan. Tuollainen tapaus voi olla erittäin hyvä soittaja, mutta ehkä yhtyeen fanit eivät mitenkään häntä arvosta, koska tuon henkilön nimeä ei lue yhdenkään kappaleen lopussa. Tuo asema sellaisena henkilönä, joka vain soittaa käteen saamansa kappaleet alusta loppuun virheettömästi saattaa toki vaikuttaa tuon rokkarin äidistä hyvin merkittävältä, mutta toisaalta fanit saattavat pitää tuota miestä tai naista pelkkänä bändin maineella ratsastavana henkilönä eikä minään todellisena osaajana.

Sama koskee muuten yllättävän montaa muutakin ihmistä, joiden tekemää työtä ei kukaan edes jaksa arvostaa. Kun henkilö tekee työtä vaikka yhtiön mikrotukihenkilönä, niin hän harvoin saa työstään mitään kiitosta. Hänen työtään pidetään melkein aina jonain aputyönä, jonka sitten yhtiö ikään kuin siirtää jonnekin muualle, jotta heidän ei tarvitse katsella "nörttejä nurkissaan", ja kukaan tuon yhtiön johtajista ei koskaan ole ajatellut, että mikrotukihenkilön työ saattaa olla hyvinkin vaativaa työtä.

Siinä pitää ainakin suurissa monikansallisissa yhtiöissä osata kieliä, sekä lukea vieraskielisiä käyttöohjeita sekä keskustella asiakkaan kanssa siitä, mitä tämä haluaa tehtävässään tehtävän. Ja tietenkin asiakasta pitää osata neuvoa kielellä, jota hän sitten ymmärtää. Eli kuten tiedämme, niin silloin kun kaikki toimii kuin itsestään, niin kenenkään ei tarvitse koskaan tehdä tai osata tehdä yhtään mitään, mutta kun joku tietokone sitten hajoaa, ja sen kovalevyiltä joudutaan palauttamaan tietoja, niin tuolloin ovat sitten tietokone-ihmisten taidot tarpeen. Alla linkki Turo's hevi geen kappaleeseen, joka sivuaa aihetta. Eli kuten varmaan huomaatte, niin kyseessä on "Erkinharju twist". Ja se sitten kuvaa hyvin sitä, millainen on joskus tuon musiikkityöläisen työpäivä sekä työhaastattelu.

Erkinhaju Twist https://www.youtube.com/watch?v=an9CF3o-yFc

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi