William Sleatorin nuorille suunnattu Avaruuspeli (Interstellar Pig, 1984) on yksi oudoimpia teoksia mitä olen lukenut

Avaruuspeli (Interstellar pig, 1984) on nuorille suunnattu romaani, joka on samalla erittäin outo esitys jopa Scifi ja fantasiakirjallisuuden keskuudessa. Itse olen tuon kirjan joskus lukenut, ja se teki minuun silloin aikoinaan hyvin erikoisen vaikutuksen. Jälkeenpäin ajatellen tuo kirja on ikään kuin kuvaus jostain roolipelistä, jossa ihminen menee ikään kuin liian pitkälle. Tuossa kirjassa päähenkilö ryhtyy ikään kuin pelaamaan hyvin outoa peliä, ja sitten hän ikään kuin muuttuu joksikin roolipelihahmoksi, joka ottaa sitten noita pelihahmoja osaksi persoonaansa, ja hän ikään kuin jokaisessa luvussa muuttuu yhdeksi pelihahmoista. Tuolloin pelaaa ikään kuin saa psykiatrisen häiriön, jota kutsutaan sivupersoona-häiriöksi, joka voi olla hyvin ikävä asia, ja vaatia erittäin pitkää terapiaa, jotta ihminen pystyy elämään normaalisti.

Jokainen kirjan luku sekä siinä esitelty hahmo on hyvin outo, ja itse ihmettelen miksi tuo kirja on laitettu nuorten hyllyyn, koska sisällöltään se ikään kuin kuvaa päähenkilön identiteetin hajoamista, ja samalla myös todellisuuden tajun hämärtymistä. Tuossa kirjassa käy niin kuin jossain muissakin nuorten tarinoissa, eli ryhdytään leikkimään jotain roolipeliä, missä pukeudutaan ritareiksi tai muiksi taruhahmoiksi kuten haltijoiksi,  ja sitten jollekin aina välillä sattuu sitä, että hän ikään kuin muuttuu tuoksi roolipelin hahmoksi, ja sitten käy se kaikkein pelottavin asia, eli joku ei vain saa tuota roolipelin hahmoa ikään kuin poistumaan itsestään tai mielestään.

Eli hän alkaa elää tuon hahmon elämää, ja välillä tietenkin on ainakin tarinoiden mukaan edessä lähtö psykiatriseen sairaalaan, kun henkilön psyyke on muuttunut niin, että hän alkaa kuvitella olevansa oikeasti joku haltija tai ritari. Kyseessä ei muuten ole mikään kovin mukava asia, jos tuon henkilön roolihahmo on väkivaltainen tai sitten kaikkein pahin asia, olisi se että kyseessä olisi "stealth-hahmo", joka ei pukeudu mitenkään outoihin vaatteisiin, vaan käyttäisi ikään kuin tavallisia vaatteita. Virallisia roolipeliohjeita saa kirjakaupoista tai Internetistä, ja niissä yleensä pukeudutaan johonkin erikoisiin vaatteisiin, jotta ihmiset sitten näkevät pelin olevan käynnissä.  Nuo pelit on tehty normaalisti turvallisiksi, ja niitä pelaavat jotkut ihmiset, jotka harrastavat näitä asioita. Mutta kuten tiedämme, niin noita roolipelejä tai niiden ohjeita voi kuka hyvänsä kirjoittaa, ja niiden ympäristö sekä säännöt voivat olla ihan mitä hyvänsä, ja jos kirjoittaja ei ajattele tekojaan, niin hän voi sitten tehdä plein, jossa joku voi esimerkiksi kuvitella saavansa käskyn murhata jonkun, ja sitten voi käydä kuten jossain kauhuelokuvassa, eli joku vaihtaa tuon värikuulakiväärin aitoon, ja tuon idean sain sitten elokuvasta "Leon" .

Virallisissa roolipeleissä on sellainen aspekti, että niiden kirjoittajat ovat ammattilaisia, jotka huomioivat sitten myös turvallisuuden, mutta on kuulemma olemassa myös sellaisia roolipelejä, jotka perustuvat esimerkiksi johonkin "System shockin" kaltaiseen tietokonepeliin, ja nämä pelit eivät ole mitenkään erityisen turvallisia. Niissä käytetään värikuula-aseita valvomattomissa ympäristöissä, eikä pelihahmo ehkä muuten eroa normaalista ihmisestä, paitsi että tuo hahmo tekee tiettyjä asioita, mitä normaali ihminen ei tee. Ja tällaisissa peleissä joita esimerkiksi Venäjällä kuulemma on pelattu on olemassa esimerkiksi "salamurhaajia" roolihahmoina, ja peliympäristönä saattaa olla joku hylätty tehdas. Ja sitten saattaa käydä niin, että tuossa pelissä mennään hiukan liian pitkälle, eli joku saa päähänsä esimerkiksi taekwondo-potkun tai värikuula-aseesta korvaansa. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että kaikki maailman pelit sekä muut asiat on tehty psyykkisesti terveille ihmisille, ja arvatkaa mitä mahtaa tapahtua, jos ihminen kadottaa tällaisessa pelissä todellisuudentajunsa.

 Hän saattaa muuttua hyvin vaaralliseksi, ja sitten hankkia oikean miekan, ja lähteä sitten sille tielle, mille muuan ruotsalaisnuori sitten lähti, ja päätyi lehtien etusivulle asiassa, mitä kukaan ei varmasti halunnut hänen tekevän. Tässä muuten ei puhuta niistä tapauksista, joissa roolipelit ovat alkaneet hallita jonkun ihmisen elämää, niin että hän upottaa näihin varusteisiin tuhansia euroja, tai on muuten tullut tuon harrastuksen kanssa hyväksikäytetyksi.Ja tällaisissa harrastuksissa on aina sellainen vaara, että henkilö joutuu tuolla pelikentällä nöyryytetyksi tai kiusatuksi. Mutta palataan sitten tuon kirjan sanomaan, eli siinä ihminen ikään kuin muuttuu joksikin alieniksi,tai oikeastaan tuo "alien" kehittyy hänen mielessään aluksi normaalista ihmisestä tulee olio, jonka suussa asuu etana, joka tekee hänestä erittäin älykkään, ja lopussa sitten rahkasammal muuttuu lihaa syöväksi alienryhmäksi, kun tuo poika sitten kadottaa otteen todellisuuteen.

Tai sitten kirja on varhainen kuvaus siitä, mitä virus- tai geeniterapia voi ihmisessä saada aikaan, eli jos meihin ruiskutetaan jonkin toisen lajin ulkonäön tekeviä geenejä viruksen muodossa, niin periaatteessa me voisimme muuttua tuoksi toiseksi lajiksi. Tuo ajatus on niin kiehtova, että itse olen sitä joskus miettinyt. Jos me voisimme muuttaa itseämme tai ulkonäköämme rajattomasti, niin tämä asia sitten olisi varmasti upea tai mielenkiintoinen kokemus. Ulkonäön muuttaminen geneettisesti tapahtuu teoriassa siten, että otetaan kohdelajin geenejä, ja luodaan virus, joka korvaa meidän fenotyyppiämme säätelevän geenin tuolla vastaavalla  kohdelajin geenillä, ja sitten meidän pitäisi teoriassa kyetä muuttumaan joksikin eläimeksi. Ja takaisin ihmiseksi voisimme muuttua samalla tavalla, eli meihin voidaan laittaa implantti, joka laukaisee tuon käänteisesti toimivan viruksen meidän vereemme, jolloin muuttaisimme ulkonäkömme  taas ihmisiksi. Mutta kuten tiedätte, niin tämä tekniikka on vasta mielikuvituksen asteella, eli mitään "Avattaren" kaltaista toimintaa ei vielä vähään aikaan ole luvassa ainakaan missään muualla kuin elokuvateatterissa.

kirjabloggaus.blogspot.fi