Pehmeisiin kuulustelumetodeihin erikoistunut "Steiner-kommando" eli Gestapon pahamaineinen erikoisyksikkö, sekä sen vähän tunnettu vastike SOE:ssä ovat asioita, joista ei haluta puhua

Toisen Maailmansodan aikaan noin 240 akselivaltojen sekä liittoutuneiden lentäjää päätyi Irlantiin internoitaviksi. Tuolloin kyseinen valtio noudatti neutraaleille valtioille määrättyjä sanktioita, ja jos sen alueelle putosi sotaa käyvien maiden lentäjiä tai muita sotilaita päätyi esimerkiksi sen rannoille, niin silloin kyseinen valtio on velvollinen pidättämään heidät sodan loppuun asti. Kuitenkin tuosta Irlantiin internoimisesta on olemassa erittäin ikävä versio, joka liittyy sekä akselivaltojen että liittoutuneiden sotilaisiin. Tuolloin 1940-luvulla oli saksan asevoimien tiedustelupalveluilla Abwehrilla sekä RSHA:lla käytössään erikoisosasto, jonka nimi oli “Steiner-kommando”, ja tuon yksikön tarkoitus oli suorittaa liittoutuneiden vakoojille erikoiskuulusteluja, joissa he käyttivät sekä Irlantilaisia että brittien uniformuja.

Tuo yksikkö toimi siten, että he esittivät olevansa liittoutuneiden kommandojoukkojen sotilaita, jotka olivat vapauttavinaan noita agentteja, ja sitten heidät vietiin esimerkiksi jonnekin Gestapon sairaallaksi naamioituun kuulustelukeskukseen, jossa liittoutuneiden vastavakoilu-upseeria esittävät Gestapon virkailijat keskustelivat noiden ihmisten kanssa. Eli nuo RSHA:n Amt. III:n (SS-SD:n) upseerit käyttivät noissa paikoissa työskennellessään liittoutuneiden sotilaspukuja, ja heidän tekniikkansa oli sellaista keskustelevaa. Tuossa paikassa käytettiin huumaavia lääkkeitä kuten fentanyyliä siihen, että nuo potilaat tai kuulusteltavat eivät tajuaisi sitä, mitä heille tapahtuisi. Kun henkilöstä oli sitten puristettu kaikki mahdolliset tiedot, niin sitten hänet surmaattiin yleensä pistoolilla ampumalla.

Tuosta erikoisosastosta eli Sonderkommando Steinerista on tehty muutamia elokuvia, mutta yleensä ei ole tiedossa se, että osaston komentajana toimi nimellisesti Helmuth Von Pannwitz, mutta todellisuudessa se vastasi työstään suoraan Gestapon päällikölle Heinrich “Gestapomüller” Müllerille, ja tuon osaston toiminta oli salattu jopa Von Pannwitziltä. Nuo virkailijat esiintyivät yleensä radiotiedustelun miehinä eli kielenkääntäjinä, koska tuossa työssä vaadittiin hyvää kielitaitoa, mutta todellisuudessa nämä miehet sitten yleensä kuulustelivat vankeja, joita Gestapo oli pidättänyt ratsioissa.

Se osallistuivatko he varsinaiseen kiduttamiseen esimerkiksi sähköshokkien tai patukoiden avulla on yleensä jäänyt tutkimatta, mutta yleensä heitä käytettiin myös tällaisissa kuulusteluissa tulkkeina, vaikka pääasiallisesti kuulustelut hoiti siihen koulutettu henkilökunta, joka käytti tuossa “toimituksessa” kaasunaamareita, jotta heidän henkilöllisyytensä pysyisi salattuna. Kuitenkin yleisesti ei ole tiedossa sitä, että myös liittoutuneilla oli käytössään tuollainen yksikkö, jonka tehtävänä oli varmistaa se, että agentti ei koskaan edes yrittänyt antautua. Nuo SOE:n (Service Operation Executive) miehet esiintyivät yleensä saksalaisen sotapoliisin virkailijoina, ja sitten kun kyseinen agenttikokelas oli hypännyt laskuvarjolla Ranskaan, niin silloin sitten tuo onneton ihminen vietiin hiilikellariin, kun hän oli ensin “jäänyt kiinni” tuosta hypystään Ranskaan.

Kyseistä toimenpidettä ilmeisesti kuvaillaan kirjassa “Varjoagentti”. Sitten nuo henkilöt esiintyivät Gestapon miehinä, ja pieksivät tuon onnettoman puolikuoliaaksi. Tai joskus SOE käytti sellaista tekniikkaa, missä agentti ilmiannettiin suoraan Gestapolle, jonka jälkeen häntä kidutettiin. Tuon jälkeen hänet joko siirrettiin ambulanssista takaisin Englantiin tai sitten hänet kaapattiin “Masquisin” toimesta, ja vietiin maanalaiseen sairaalaan. Tuolla toiminnalla tietenkin varmistettiin se, että tuo agentti ei koskaan kääntynyt SOE:tä vastaan.

Samoin hänen vihansa Gestapoa kohtaan varmasti oli taannut sen, että esimerkiksi sodan jälkeen nämä agentit harjoittivat kiitettävästi myös omankäden oikeuden jakamista. Eli tuolloin saattoi sitten käydä niin, että joku kovan luokan sotarikollinen pääsi lähtemään karkuun, kun hänen alaisensa olivat SOE:n palveluksessa sodan aikaan olleiden henkilöiden ampumia. Gestapon kammiossa saatettiin tehdä sellaisia asioita, että kuulustelijat käyttivät viattomien ihmisten nimiä, jotta heidän henkilöllisyytensä sitten saatiin salattua. Ja kun sota loppui, niin noissa kammioissa pahoinpidellyt ihmiset varmasti hakivat kostoa. Silloin saattoi käydä sellaista, että joku sitten innoissaan kostoretkillä ollessaan ampui kaikki todistajat, jotka olisivat voineet sitoa jonkun upseerin noihin kauhuihin hengiltä.

espoonmetsa.blogspot.fi