Arthur C. Clarken
kirjat ovat todella nautittavia SciFi-romaaneja, ja tässä sitten
esittelen teille kirjan nimeltään, ”Maan valo”, joka on
yllättävän helppolukuinen sekä kepeä, vaikka se käsittelee
tilannetta, missä Maa joutuu sotaan omia siirtokuntiaan vastaan.
Toisin kuin Tähtien Sota (Star Wars) ja monet muut
avaruussotaromaanit niin Maan valo sijoittuu paljon suppeampaan
toimintaympäristöön kuin nämä sitä paljon tunnetummat romaanit.
Koko romaani
perustuu ajatukseen siitä, että ihminen on valloittanut
aurinkokunnan, mutta ei vielä ole lentänyt tähtiin, ja tuossa
romaanissa sitten on ideana se, että noissa avaruussiirtokunnissa on
kirjan tapahtumahetkellä syntynyt ensimmäinen sukupolvi ihmisiä,
jotka eivät ole koskaan käyneet maassa, ja siten he ajattelevat
tempaista nuo siirtokunnat irti maan komennosta. Ja koska kyseessä
on avaruussotaromaani, niin tietenkin tuo repäisy tapahtuu taistelun
avulla.
Eli tuo romaani on
tietenkin täynnä teknisiä vempaimia, joista tyylikkäin on
tietenkin kuun pinnalle rakennettu rautatie, jota pitkin päähenkilö
sitten matkustaa tuonne Kuun kaupunkiin. Kyseinen juna voisi hallinta
sekä moottoritekniikkansa puolesta muistuttaa melko paljon nykyään
käytössä olevia TGV tai ICE-junia, joihin on vain lisätty
ilmalukko sekä meteorisuojus. Tuo juna sitten lukisi kuun pinnalla
sähkömoottorien avulla, ja kun se tulee asemalle, niin ulos
työntyvä ilmalukko kiinnitetään tuohon rakennukseen, jotta tuo
kiskoilla liikkuva avaruusalus sitten voi purkaa lastinsa tuohon
kuussa olevaan tukikohtaan. Eli tuon ilmalukon kautta sitten voivat
matkustajat vaivattomasti siirtyä kuun kaupunkiin.
Mutta tuo romaani
pitää sisällään myös muita teknisiä saavutuksia, joista ehkä
joskus tulee oikeassa elämässä totta. Esimerkiksi siinä
esitellään tykki, joka ampuu sulatettua kuupölyä
magneettitykeillä vastapuolen aluksia kohti, jotka saattavat
vaikuttaa todella futuristisilta, mutta todellisuudessa ne ovat ehkä
Arthur C. Clarken ajatuksissa olleet vain magneettikentän ympäröimiä
aluksia, joissa käytetään NERVA-moottoreita. Noihin moottoreihin
voitaisiin saada vetyä esimerkiksi hajottamalla elektrolyyttisesti
Jupiterin Europa-kuusta saatua vettä hapeksi ja vedyksi, joita
voidaan käyttää esimerkiksi rakettien polttoaineena, tai sitten
tuolla hapella voidaan korvata siirtokunnista karannutta happea.
Noilla moottoreilla
varustettuna ne sitten voidaan ohjata kohti Kuuta, ja sitten ikään
kuin pysäyttää leijumaan sen tasankojen päälle. Tai sitten
niissä käytetään plasmaionimoottoreita, joilla sitten voivat
suorittaa tyylikkäitä lentonäytöksiä. Plasmaionimoottorit ovat
sähköstaattisia työntöjärjestelmiä, joiden idea on sama kuin
normaaleissa ionimooottoreissa, mutta moottorin läpi johdetaan vain
paljon enemmän ainetta, jotta niiden työntövoima kasvaisi
tarpeeksi suureksi. Ja tuo plasmaionimoottori sitten tietenkin
voidaan varustaa kääntyvällä kiihdyttimellä, johon tuo
kaasumaiseen tilaan kuumennettu ionisoitu ajoaine kuten elohopea
johdetaan.
Tuollaisesta
moottorista voidaan askarrella myös ionitykki, jonka lähettämä
ionisuihku voidaan pitää kasassa ampumalla kohteeseen kaksi
sisäkkäistä ionisuihkua, joissa käytetään vastakkaisilla
varauksilla varustettuja ioneja. Tuolloin säde voidaan pitää
kasassa, ja ionisuihkulla on vaikutusta myös pitkän matkan päästä.
Mutta toki noiden säteiden ohjaaminen sivuun aluksen tai muun
kohteen ympäriltä on melko helppoa, eli kohde pitää vain peittää
sellaisella magneettikentällä, mikä hajottaa tuon ionisuihkun,
ennen kuin se osuu kohteeseensa. Toki magneettikenttiä voidaan
hyödyntää myös oikean elämän STEALTH-teknologiassa, eli
esimerkiksi lentokone peitetään magneettikentällä, jolla tutkan
lähettämät radioaallot ohjataan sivuun tuosta suojeltavasta
kappaleesta.
Tuo magneettikenttä
voi olla muodoltaan pitkulainen, jolloin se muodostaa ”virtuaalisen
Stealth-pinnan”, joka käyttäytyy kuin STEALTH-lentokone, mutta on
puhtaasti magneettikenttään perustuva malli. Kun puhutaan siitä,
mitä kaikkea tuossa melko helposti luettavassa romaanissa tapahtuu,
niin siinä sitten saattaa olla sellaisia asioita, kuin biomekaanisia
eli latex-maalin kaltaisia avaruuspukuja, sekä melko erikoisia
taktiikoita, joissa esimerkiksi kuun pintaa pommitetaan, jotta Maan
taisteluasema joutuisi laavavirtaan. Tuo kuun kaupunki voisi olla
ihan mukava asia, eli se tehdään siten että tavallinen kaupunki
rakennetaan valtavan mylarkuvun sisälle, ja kun ajatellaan sitä
miten kuuasemaa olisi käytännöllistä lähteä toteuttamaan, niin
ensin kuuhun vietäisiin valtavia mylar-palloja, jotka sitten
kaivetaan puolittain maan sisään, ja täytetään puoliksi
kuubetonilla.
Tuota betonia
voidaan muuten valmistaa sulattamalla kuun pölyä mikroaalloilla,
jota sitten valetaan tuon lämpöeristellä vuoratun mylarpallon
sisään. Sitten tuon pinnan päälle tehdään muut rakennukset,
ilmalukko asennetaan paikolleen ja sitten tuo rakennelma täytetään
kaasulla eli paineilmalla. Eli tällä tavoin ajatellen kuuasema
voisi olla jo nyt mahdollinen, ja sitten tuo mylarpallo pitää
peittää meteoriittisuojalla, joka parantaa turvallisuutta, ja
sitten tietenkin noita palloja pitää olla useita sisäkkäin, jotta
ne olisivat mahdollisimman turvallisia käyttäjiensä kannalta. Ja
toki kuun heikko painovoima sitten auttaa noiden rakennelmien
valmistamisessa.
kirjabloggaus.blogspot.fi
kirjabloggaus.blogspot.fi
Comments
Post a Comment