Pelataanko spiritismiä joka oikeastaan on eräs psykoanalyysin muoto? Eli kaikkia asioita ei ehkä ole helppoa ymmärtää, ja ihmisen mielellä ei pidä lähteä leikkimään

Kun puhutaan spiritismistä, niin unohdetaan sellainen asia, että kyseessä ei ole leikki. Ihmiset pelkäävät tuota peliä, missä pöytään tai rumpuun piirretään kirjaimia tai erilaisia merkkejä, ja sitten pöytää hakataan kädellä, jolloin sen pinnalle asetetut esineet alkavat hyppiä. Kyseistä peliä pelataan usein yöllä tai pimeässä huoneessa, ja valaistukseen kuuluvat tietenkin erilaiset kynttilät. Noista rummun tai pöydän päälle asetetuista esineistä ja kirjaimista, joiden päälle esine putoaa muodostetaan sanoja, joiden väitetään tulevan tuonpuoleisesta. Kyseisen toiminnan tarkoitus on saada henkilö vastaanottavaiseksi vastapuolen manipulaatiolle, ja idea on siinä että tuon istunnon pitäjä tarkkailee toisen elekieltä, ja sitten esittää hänelle jotain väitteitä.

Kyseessä on tuolloin eräänlainen psykoanalyysin muoto, jota kutsutaan shamanimisksi, ja jonka tarkoitus on ikään kuin "avata ihmisen mieli", ja tuossa valmistelussa henkilöstä tehdään vastaanottavainen tuolle toiminnalle. Eli työtila valmistetaan esimerkiksi metsän keskellä olevaan pimeään taloon, ja ehkä tuo seurue nauttii jotain lievästi huumaavaa ainetta, kuten THC:tä eli kannabista tai vastaavaa tuotetta. Tuo sitten muuten on maassamme laitonta, ja siitä voi tulla ongelmia lain kanssa. Samoin psykoterapiaa saa antaa vain siihen koulutettu terveydenhuollon ammattilainen.

Ja kuten varmasti tiedämme, niin tällaiset sipritismi-leikit voivat aiheuttaa sellaisen asian, että joku sitten "vapautuu hiukan liikaa", ja tuosta asiasta on tehty joukko kovan luokan kauhuelokuvia, joissa joku jonkun tällaisen "noitapiirin" jäsen alkaa sitten toimimaan "ei toivottavalla tavalla".  Tämä toiminta voi kyllä sitten vaikuttaa ihmiseen pysyvästi, ja kuten tiedämme, niin psykonanlyysin sekä suggestioterapian vaikutus ihmiseen voi olla hyvinkin negatiivinen. Aina kun näitä kokeiluja tehdään tai niistä puhutaan, niin silloin pitää sanoa, että nämä asiat eivät ole sellaisia, että niillä saisi ryhtyä leikkimään. Yleensä kun puhutaan pätevän psykoanalyytikon toiminnasta, niin sitä pidetään Sigmund Freudin keksintönä, mutta yleensä ei ole tiedossa, että Freud keksi toimintamallinsa shamaaneilta, ja hän kehitti tuon terapian eli freudilaisen psykoanalyysin huippuunsa.

Puhtaassa psykoanalyysissa ei käytetä lääkitystä, mutta myöhemmin Carl Jung kehitti tuosta terapiasta vielä toimivamman mallin, jota kutsutaan Freudlais-Jungilaiseksi psykoanalyysiksi, eli tähän jälkimmäiseen malliin kuuluu lääkitys, jota käytetään ikään kuin potilaan palkitsemiseen tai hänen rankaisemiseensa. Kun puhutaan psykoanalyytikon toiminnasta, niin hänen tarkoituksensa on tuon keskustelun avulla ratkaista se, että mikä mahtaa olla potilaan ongelma, ja jos potilas esittelee hänelle esimerkiksi väkivaltafantasioita, niin silloin analyytikko rankaisee häntä määräämällä tuon henkilön mielisairaalaan tai sitten antaa hänelle pistoksen, joka tuntuu rangaistukselta.

Kun potilas antaa vastetta eli kertoo tarinoita, jotka miellyttävät analyytikkoa tai valitsee sellaisen lääkitysmallin, missä hän on mahdollisimman yhteiskuntakelpoinen, niin silloin analyytikko palkitsee häntä. Tai niin ainakin itse olen tuon asian ymmärtänyt, kun katselin noita psykoterapiaa sivuavia kirjoituksia. Toki tuota terapiaa saa antaa vain siihen koulutettu henkilö, joka omaa tarpeellisen koulutuksen, mitä sitten en suoraan sanottuna tiedä tai muista. Eli jos haluatte tietää, miten psykoanalyytikoksi pääsee, niin kannattaa kysyä tuota asiaa yliopistoista.

Mutta kun puhutaan sellaisesta asiasta, missä shamaani on ennustanut esimerkiksi toisen henkilön perheenjäsenen kuoleman, niin silloin ei ehkä kannata syyllistä etsiä henkimaailmasta, vaan tuo shamaanin kertomus saattaa olla oikeasti esimerkiksi Mafian antama varoitus, että jos suojelurahaa ei makseta, niin henkilö pumpataan täyteen lyijyä. Tai sitten shamaani joksi istunnon pitäjää kutsun on nähnyt joitakin asiakirjoja, kuten tuon perheenjäsenen terveystietoja, joissa on maininta esimerkiksi aggressiivisesta syövästä, josta tuo henkilö ei ehkä ole perheelleen kertonut.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Miten datan kerääminen vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään tässä maailmassa, ja kysymys siitä, miksi kaikki data ei voi olla avointa?

Data jota kerätään turhaan on kuollutta eli tarpeetonta dataa. Turha data kuluttaa kerääjän aikaa, mutta samalla se myös syö säilytystilaa, ja jos tarpeetonta dataa kerätään liikaa, niin se sitten lopulta täyttää massamuistit. Eli tutkimusten yhteydessä  kerättävällä tiedolla täytyy olla joku tarkoitus, jotta sen kerääminen kannattaa. Samoin datan kerääjä voi käyttää tuon turhan datan keräämiseen kuluvan ajan muuhun, jos hän välttää turhien turhien kyselyjen tekemisen. Termeillä ”big data” sekä ”small data” kuvataan tietoa sen lähteiden perusteella. Eli ”big data” tarkoittaa ryhmästä hankittua tietoa ja ”small data” tarkoittaa yksilöitä käsittelevää tietoa.

Kun puhutaan siitä, miksi Facebookin käyttäjät pitää Facebookia loistavana kommunikaatio- sekä kohtaamispaikkana, missä voi kohdata asiakkaita tai omia äänestäjiä, ja Twitterin käyttäjät ovat tuon asian kanssa paljon skeptisempiä, niin pitää selvittää ensin se millainen ero Facebookilla sekä Twitterillä on. Tuon eron kautta voidaan lähteä purkamaan sitä, minkälainen ihminen on Facebookin kaltaiseen mediaan skeptisesti suhtautuva henkilö?

Eli jos median käyttäjien ero on niin huima, että valtaosa Twitterin käyttäjistä ikään kuin vieroksuu sosiaalista mediaa yhteydenpitovälineenä, niin silloin tuota mediaa voidaan käyttää profiloinnin pohjana. Eli Twitterissä on rajoitetumpi viestinpituus kuin Facebookissa, joten Twitterin käyttäjä ei varmaan kovin suuria tai ainakaan pitkiä kirjoituksia esitä, joten tuolloin voidaan ilkeästi todeta, että henkilöt, joilla ei ole kovin pitkiä repliikkejä vierastavat Facebookia sekä sosiaalista mediaa.

Tuo saattaa merkitä sitä, että henkilö sanoo asiansa kovin lyhyesti, tai sitten hänellä on jotain muuta tuota sosiaalista mediaa vastaan. Eli se että jokin asia sosiaalisessa mediassa riepoo tiettyjä ihmisiä merkitsee sitä, että se koetaan ikään kuin uhkaavana asiana tiettyjen julkisuutta hyödyntävien tahojen kannalta. Facebookia on jatkuvasti esitetty ”mustalle listalle”, ja joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi nettisensuuri on sosiaalisen median kohdalla ainoa oikea tapa toimia. Kuitenkin sensuuri saattaa koitua ihmisen kohtaloksi hyvin nopeasti, koska noista rikollisten tietokoneista tehdään käyttäjäprofiili, mitä verrataan muihin vastaaviin tietokoneisiin kautta koko maailman.

Eli rikospoliisia kiinnostaa varmasti se, millaisia kotisivuja esimerkiksi ihmiskauppaan syyllistynyt henkilö on estänyt, tai miltä näyttää huumekauppiaan netinkäyttö ylipäätään. Samoin sellaiset asiat kiinnostavat profiloijia, että mitä esimerkiksi skinheadit sekä erinäiset rikolliset keskustelevat sosiaalisessa mediassa, joten he etsivät noiden henkilöiden digitaalisia jälkiä, ja sitten vertaavat niitä muiden ihmisten jättämiin jälkiin. Noin saadaan selville se, millainen asenne heillä on sitten esimerkiksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Mutta ongelma on sitten se, että sosiaalisesta mediasta saatu tieto on yhteiskunnallisesti merkittävää, ja samalla se on noiden data- tai mediatalojen omaisuutta. Kyseistä tietoa kaupataan mainostajille, jotta nämä voivat sitten kohdentaa markkinointiaan ihmisille.

Kuitenkin tuota tietoa voidaan käyttää myös esimerkiksi poliittisten ääriainesten seulontaan, ja myös hyvin yksityiskohtaisten psykologisten profiilien rakentamiseen. Eli sieltä näkyy sellaisia asioita, mitä henkilö ei edes itse tiedä levittävänsä ympärilleen. Hänen jakamansa musiikki sekä valokuvat ja kirjoitelmat auttavat profiloijia selvittämään sekä henkilön poliittisen, sekä muun yhteiskunnallisen suuntautumisen, ja suhtautumisen kaikkiin vähemmistöihin. Eli tuo tieto sitten on mielestäni sellaista, mikä kuuluu viranomaisille, ja sen avulla voidaan ihmistä haavoittaa erittäin syvällisesti. Mutta kuitenkin tuo data auttaa esimerkiksi etsimään potentiaalisia ”höyrypäitä” Internetistä.

Eli tuota ”urkintatietoa” voidaan hyödyntää myös aselupia myönnettäessä, tai muuten seulottaessa esimerkiksi riskiryhmiin kuuluvia kuljettajia ratin takaa. Tuo tarkoittaa sitä, että esimerkiksi henkilön asenne rattijuoppoihin sekä vastuuttomaan liikennekäyttäytymiseen varmasti näkyy jotenkin myös hänen nettikirjoittelussaan. Samoin rikokselle myönteinen asenne auttaa poliisia seulomaan tuollaisia henkilöitä pois omista riveistään. Mutta kun puhutaan siitä, että joku teettää omat Facebook-kirjoittelunsa toisilla, niin silloin varmasti se kertoo jotain kyseisen henkilön osaamisesta ja kyvykkyydestä itsenäiseen ajatteluun.  Mutta samalla voidaan kysyä, että miksi kaikki tieto ei ole vapaata? Eli omasta mielestäni esimerkiksi terveystietoja voisi ihan hyvin julkistaa, jos näin saadaan huhuilta katkaistua siivet.

Ja samoin kysyisin että miksi naapureilla ei ole oikeutta saada tietää, jos rapussa asuu vaarallinen henkilö? Tietenkin tuo loukkaisi yksityisyyttä, mutta jos sillä sitten saadaan "jossittelut" sekä huhut loppumaan, niin silloin se voisi parantaa ilmapiiriä, ja auttaa esimerkiksi rikollista palaamaan tuomionsa jälkeen yhteiskunnan jäseneksi. Eli tuolloin voitaisiin kertoa tapahtumat sekä niihin johtaneet seikat esimerkiksi kotisivulla, koska silloin ei kenenkään tarvitse sitten takana mitään kuiskia eikä asioita levitellä. Tuolloin ei myöskään kenenkään tarvitse pelätä kiristäjiä, jotka sitten saattavat lähetellä uhkauskirjeitä pitkin kaupunkia. Eli kaikki saisivat toistensa tietoja käyttöönsä, ja tietenkin tuohon katseluun pitäisi ehkä olla henkilön itsensä lupa, mutta se oikeuttaisi samalla katsomaan tuon luvan pyytäjän omia papereita siltä osin, kuin hänen esittämänsä pyyntö koskee, jolloin toiminta on tasapuolista sekä myös asiallista. Tai miksi niitä ei voisi pitää kaikille avoimina, kun näitä asioita muutenkin levitellään tarpeettomasti.

pseudotiedetta.blogspot.fi