Ylikansoitus on suuri ongelma tietyissä maissa, mutta silti abortti ei kuitenkaan ole kovin tehokas ratkaisu ylikansoituksen hoitamiseen

On olemassa ihmisiä, joiden mielestä maailmaa johtaa ”Luciferian Illuminati”, joka sitten vetäytyy elitistiseen olemukseensa. Kuitenkaan ainakaan omasta mielestäni ei ole mitenkään saatanallista, jos vaikkapa aborttien määrää maailmassa lasketaan siten, että esimerkiksi Kiinassa tehtäsiin sitten pakkosterilointeja niille, jotka ovat tehneet sen yhden lapsen. Se saattaa kuulostaa julmalta, mutta toki syntyvyyttä on helpompi säädellä steriloimalla ihmisiä röntgenlaitteilla, kuin tekemällä abortteja, jotka voivat noissa oloissa olla hyvin vaarallisia. Syy tähän voi olla sellainen, että tuo toimenpide tehdään likaisilla instrumenteilla tai sen tekee henkilö, joka ei osaa sitä tehdä. Toki on ihmisiä, joiden mielestä syntyvyyden säännöstely on on epähumaania, mutta tietenkin suuresta väkimäärästä saadaan loistavia palvelijoita jollekin kuninkaalle, joka haluaa käyttää heitä hyväkseen. Ja varmaan on erittäin humaania hakata noita ihmisiä pampuille sekä ampua heitä kumiluodeilla, koska se että heillä ei ole ruokaa saa aikaan sen, että syntyy mellakoita.

Vaikka me länsimaiset ihmiset pidämme esimerkiksi ”yhden lapsen politiikkaa” erittäin julmana, niin esimerkiksi Intiassa, Kiinassa sekä monissa Afrikan maissa ylikansoitus ajaa nuo maat valtavin sosiaalisiin ongelmiin, ja sosiaaliset ongelmat sitten johtavat aggressioihin muita valtioita kohtaan, kun oman maan johto hakee kansan suosiota. Vaikka me länsimaiset pidämme pakkosterilointia tietenkin hiukan kyseenlaisena toimintana, niin se kuitenkin on parempi tapa toimia, kuin esimerkiksi abortti, joka noissa maissa sitten tehdään monesti kouluttamattoman henkilön toimesta epästeriileissä tiloissa. Se sitten vaarantaa varmasti tuon aborttipotilaan turvallisuuden. Syy miksi tämä abortti on niin vaikea asia lännessä, johtuu siitä että tietenkin naisilla on oikeus päättää siitä, että hankkivatko he lapsia vai eivät.

Kuitenkin jos puhutaan esimerkiksi aborttien käytöstä syntyvyyden rajoittamisessa, niin silloin ei koskaan olla ajateltu, että kyseessä on kuitenkin sellainen malli, missä tuo toiminta on ikään kuin "näpertelyä", ja koskaan ei olla varmaan kysytty sitä, että millaisissa oloissa esimerkiksi Kiinassa tuo toimenpide tehdään. Kun puhutaan valtion politiikasta, jonka mukaan Kiinalainen saisi hankkia vain yhden lapsen, niin silloin unohdetaan, että tuossa yhteiskunnassa ei kukaan paljoa soveltele saamiaan määräyksiä.

Ja joka tapauksessa abortti on tehoton syntyvyyden säännöstelymenetelmä, jos sillä aiotaan syntyvyyttä oikeasti säännöstellä. Jos väestön määrää halutaan rajoittaa, niin silloin olisi käytettävä röntgensterilisaatiota tai muuta vastaavaa menetelmää, jolla saadaan nopeasti steriloitua useita henkilöitä ilman pelkoa komplikaatioista. Se että puhutaan aborteista syntyvyyden säännöstelykeinona on asia, joka on länsimaissa tyttöjen perusoikeus. Mutta kun ajatellaan sitä, että abortteja käytetään väärin, niin itselleni tulisi silloin mieleen sellainen ajatus, että jos joku kiinalainen lääkäri sitten myy noita sikiöitä esimerkiksi kantasoluhoitoon.

Nykyaikainen bioteknikka mahdollistaa ihmisen kloonaamisen, eli mitä jos joku ihminen sitten kloonaa itsensä saadakseen kantasoluhoitoja esimerkiksi syöpäänsä. Kloonaaminen on oikeastaan aika yksinkertainen asia, eli tuolloin vain munasolun tuman perimäaines vaihdetaan, ja sitä kautta sitten voidaan tuo sikiö sitten siirtää jonkun tytön kohtuun, joka sitten muutaman kuukauden päästä käy ottamassa abortin, tai sitten niitä voidaan siirtää vaikkapa sikaan, jonka immuunijärjestelmä tuhotaan. Sitten voidaan ottaa niitä paljon puhuttuja kantasoluja talteen. Tällaisia asioita sitten pitää pohtia aina, kun keskustellaa abortista. Jos kaikki asiat käytäisiin läpi länsimaisen lainsäädännön tai moraalikäsitysten kautta, niin silloin asiat olisivat kunnossa kautta koko maailman.


Mutta edelleen maailmassa on valtioita, joiden moraalikäsitykset ovat 1200-luvulta, ja joissa naisilla eikä lapsilla ole edes kansalaisoikeuksia. Eli niissä mies saa tappaa vaimonsa, jos hän haluaa niin tehdä. Ja jos ajatellaan esimerkiksi Kiinaa, niin vaikka tuo valtio esittelee mielellään teknisiä saavutuksiaan, niin silti täytyy muistaa, että 1900-luvu alussa tuo maa oli keskiaikainen feodaaliyhteiskunta, joka sitten boksarikapinan jälkeen avattiin länteen. Ja vaikka Kiinan teknisen infrastruktuurin kehitys on ollut valtavan nopeaa, niin tuon yhteiskunnan moraalikäsitykset ovat osittain vielä aivan eri tasolla kuin länsimaiden. Tuo Kiinan ongelma on siinä, että tuon valtion maaseudun sekä kaupunkien välillä on valtava koulutus sekä elintasokuilu, mikä sitten näkyy elämäntyylissä sekä arvomaailmassa.

Tässä siis puhutaan Kiinasta eikä Intiasta  tai afrikkalaisista maista, joiden yhteiskuntaa rasittaa sitten moniarvoisuus, eli varsinkin kastilaitos on erittäin ikävä asia intialle, ja varsinkin alimpiin kasteihin kuuluvat vaativat aiheesta ihmisoikeuksia. Kun ajatellaan intialaista yhteiskuntaa, niin toki tietenkin esimerkiksi kastilaitoksen johtajat eli brahmaanit varmasti haluavat tuon yhteiskunnallisen laitoksen säilyttämistä. He saavat siltä kaikki luontaisedut, mitä ylipäätään yhteiskunta voi heille tarjota, ja sitten alimpien kastien jäsenien pitää palvella heitä. Eli aina on mukavaa olla palveltu, mutta jos henkilö sattuu sitten olemaan kastilaitoksen alimmalla portaalla, niin silloin ei varmasti hänellä mitenkään erityisen hyvät olot satu olemaan.

Ja tämä sitten tietenkin on kastilaitoksen ongelma. Sen varmasti moni ihminen purkaisi, mutta sitten tietenkin Intialainen omaisuus on ikään kuin valunut noiden yhteiskunnan johtajien käsiin. Tämä sitten taas saa aikaan sen, että dominointi tuossa yhteiskunnassa on edelleen brahman-kastin käsissä, ja se ilmeisesti tapahtuu vähän samalla tavoin, kuin englannin yläluokan dominanssi heidän omassa yhteiskunnassaan syntyi. Tuolloin yläluokka omisti maan, ja kaikkien yritysten piti maksaa heille vuokraa. Samasta syystä brahman-luokan ihmiset omistavat Intian. Ja vaikka kastittomille taataan kiintiöt ylipistoihin, niin sitten asenne heitä kohtaan on sellainen, että he muka opiskelevat armosta, ja nuo "brahman"-nuoret käyvät töissä rahoittaakseen opiskelunsa. Tuolloin itse kysyisin noilta ihmisiltä, että miten monta työtehtävää he itse ovat tehneet?

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi