Koodeista sekä kirjoista ja niiden merkityksestä

Kaikki tietävät, että teksteihin sekä kirjoituksiin on peitetty joskus piilomerkityksiä. Tuota grafiikkaan piilotettua piilomerkitystä kutsutaan kryptografiaksi, missä esimerkiksi kirjan nimi tai joku taulu merkitsee paljon muuta, kuin sitä että kyseessä on koriste. Kun jonkun yhtiön johtaja saapuu työpaikalleen, niin tietenkin hänen pitää tietää salasanansa, jolla tuo henkilö sitten pääsee kirjautumaan järjestelmään. Tietokoneisiin liittyvänä sanana termi kryptografia tarkoittaa menetelmää, missä kuvien tyhjiin bitteihin upotetaan sähköpostilla lähetettävä viesti, jolloin se voidaan tehokkaasti salata.

Yleensä kryptausohjelmaa käytetään erillään varsinaisesta sähköpostista, ja yleensä sen avulla salataan asiakirjoja, joita lähetetään sitten sähköpostin liitteinä, ja tuolloin on tärkeää, että kyseinen dokumentti käyttää normaaleja päätteitä, kuten PDF tai ODT yms, Kryptologiset ohjelmat, jotka käsittelevät laajoja dokumentteja kirjoittavat usein tuon kryptatun viestin kuvatiedostoihin, joten niiden kanssa käytetään usein normaaleja JPEG-päätteitä, mitä yleensäkin käytetään kuvissa.

Syy siihen miksi viesti kannattaa upottaa kuviin, on se, että niiden koko on niin suuri, että tuo teksti bittien lisääminen nolla-alueelle ei silloin paljastu, muuten kuin vertaamalla tiedostojen kokoa tarkasti keskenään. Ja kun viesti puretaan, niin silloin tietenkin riittää, että se avataan purku-ohjelmalla, mihin syötetään ainostaan salausavain.  jolloin reititin ei suoraan poimi tuota viestiä NSA:n palvelimelle, vaan siinä olevan valvontaohjelman pitää silloin tunnistaa viestin sisältämästä koodista, se että tuo viesti on kryptattu.

Tämä tietenkin vie jonkin verran lisää aikaan, kun reitittimen ohjelmisto sitten valitsee, että ottaako se viestin tarkempaan tarkasteluun vai jättääkö se sen huomiotta. Esimerkiksi seinälle ripustettu Nelimarkan taulu tai sen nimi voi olla tuon henkilön kirjautumistunnus järjestelmään. Tai hyllyyn laitettu kirja voi olla merkkinä siitä, että henkilö on esimerkiksi valittu johonkin jengiin. Kun huoneita tai tiloja salakuunnellaan tai siellä tapahtuvaa toimintaa valvotaan muuten, niin totta kai järjestelmän johtajien pitää tietää, että milloin tuossa huoneessa tai tilassa on valvontateknologia päällä.

Tuollainen merkki voisi 1930-luvun kommunistilakien vallitessa  olla esimerkiksi Stephen Kingin "Tulisilmä"-teos, jonka nimi saattaisi merkitä esimerkiksi sitä, että johonkin ryhmään tuodaan sellainen "leijonan silmä", jolla tietenkin tarkoitetaan tuohon ryhmään tuotavaa reservin upseeria tai muuta vastaavaa henkilöä, jonka on vain "aivan pakko" kertoa kaikki omalle esimiehelleen. Toki tuollainen tiedottaja voi toimia esimerkiksi jonkun MC-kerhon laskuun, ja kertoilla sitten noille mopomiehille sellaisia asioita, kuin jos joku tuosta ryhmästä sitten on lähdössä karkuteille. Kun salainen poliisi valvoi tiloja esimerkiksi Neuvostoliitossa, niin silloin tietenkin piti nuo tarkkailun kohteena olevat tilat olla KGB:n tiedossa, jotta heidän salaiset keskustelunsa eivät sitten paljastuisi alaisille, kun esimiehet keskustelevat omista asioistaan.

Kun puhutaan tuollaisen tiedottajan ongelmista esimerkiksi esimieheensä nähden, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että tiedottajan ei ole mitenkään hyvä olla kovin hyvin koulutettu tehdäkseen tuota työtä. Jos tiedottaja on esimerkiksi tekniikan tohtori tai joku muu vastaava henkilö, niin silloin hänen siirtämisensä toiseen kohteeseen ei käy aivan kuin elokuvissa noita asioita tehdään.

Tuo työpaikka pitää olla sellainen, että sinne saisi sitten siirrettyä tuollaisen alaisen ilman turvatarkastuksia, ja samoin kouluttamattoman työntekijän irrottautuminen työtehtävistä on helpompaa, kuin esimerkiksi arkkitehdin irrottautuminen omista projekteistaan. Kun tarkastellaan sellaista asiaa, kuinka tiedottajan sitten joskus oikeudessa käy, niin silloin voidaan ottaa eteen tilanne, missä asianajaja kysyy tällaiselta hyvin pitkiä tarinoita kertoilevalta todistajalta, että "miten te kaiken tuon sitten näitte, ja oletteko saanut mitään etuja tästä todistuksestanne?".

Tässä tilanteessa voi eteen tulla hiukan nolo punastuminen, todistajan kertoessa saaneensa lahjaksi uuden skootterin tai Thaimaan loman. Kun tiedottajan elämää mietitään sen kautta, että hän ei kovin koulutettu ollut, niin silloin tietenkin se lisäsi sitten hänen riippuvuuttaan tuosta johtajastaan, ja tuo tietenkin sitten aiheutti sen, että hän halusi olla tälle mieliksi, jotta ei joutuisi epäsuosioon. Se olisi varmasti merkinnyt sitten tuon henkilön etuoikeuksien loppumista.

Mutta tuo avustajien kouluttamattomuus sai aikaan sen, että heidän piti sitten varoa, jottei mikään sitten häiritse heidän työtään. Tuon takia heillä ei mitään muuta tuossa kirjahyllyssään ollutkaan kuin se yksi kirja, tai sitten joku ikivanha Pravda, jossa oli tankin kuva, ja sen vieressä oli tietenkin tuollainen ruskeaan haalariin pukeutunut nokinaamainen mies, joka kuulemma esitti asunnon haltijaa, ja tuon kuvan tarkoitus oli sellainen, että siitä sitten väännettiin ne jutut, joita käytettiin tiedon hankintaan, ja ilmiantoihin houkuttelemiseen.

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi