Kuinkahan monta tällaista virhettä missä dopingia putosi kahvikuppiin tai annettiin urheilijalle enemmän tai vähemmän vahingossa, on maailmassa sattunut?

Kun Norjan  hiihtomaajoukkueen lääkäri antoi julkisen selityksen sille, miten hänen tekemänsä virhe oli johtanut dopingkäryyn, niin toki silloin pitää ymmärtää, että hänellä oli perhekohtaisia ongelmia, mutta samalla kyllä ihmettelen sitä, että kuinka paljon tällaisia virheitä tapahtuu? Puhutaessa ammattiurheilusta, niin siellä on kuri dopingin suhteen todella kova, ja joskus jollain lääkärillä tai toimitsijalla saattaa olla sellaisia sidosryhmiä, että he jostain syystä esimerkiksi sujauttavat urheilijoiden kahviin tai johonkin ruokaan tahallaan dopingia kuten amfetamiinitabletteja, joilla saadaan tuolle onnettomalle sitten aikaan elinkautinen kilpailukielto, joka johtuu huumausaineen käytöstä.

Kun panokset ovat kovia, niin silloin tietenkin houkutus tehdä vastoin sääntöjä on todella kova, ja kun mietietään sitä, millaisia palkkioita noissa kilpailuissa jaetaan, niin silloin tietenkin on houkutus esimerkiksi urheilijoiden tulosten parantamiseen esimerkiksi dopingilla todella kova, mutta toisaalta urheilijan mustamaalaaminen voi olla yhtä houkutteleva vaihtoehto. Syy miksi doping on kiellettyä johtuu siitä, että se rasittaa maksaa sekä aiheuttaa väkivaltaisia reaktioita, ja esimerkiksi perinteiset anabolit ovat aiheuttaneet maksasyöpää, ja homonit eli testosteroidi myös väkivaltaisia reaktioita, kuten tilanteita, joissa urheilijat ovat hyökänneet toistensa kimppuun esimerkiksi koripallossa.

Uusimmat dopingaineet kuten EPO ovat sellaisia, että ne stimuloivat luuydintä kehittämään lisää punasoluja, joka muuttaa verenkuvaa, ja tuo voi olla vaarallista, mikäli henkilö saa tuolloin haavan. Eli jos veressä on liian vähän fibriiniä, niin silloin haava ei ehkä mene kiinni, eli siihen ei muodostu rupea. Kun puhutaan nykyaikaisesta doping-testauksesta, niin tietenkin on kehitetty biologisiin menetelmiin perustuvaa dopingia, joista yksi on henkilön oman veren käyttö dopingina. Siinä henkilö harjoittelee jossain alpeilla, missä ohuen ilman takia vereen muodostuu paljon punasoluja, ja siellä hänestä otetaan verta, jota sitten siirretään häneen kilpailun yhteydessä. Paras tekniikka tuon siirron toteuttamiseen on käyttää raakaa verta, koska jos henkilöön siirretään pelkkiä punasoluja, niin silloin dopingtesteissä näkyy solujen suhteen muuttuminen, ja silloin varmasti aletaan epäillä veridopingia.

Tuolla tavoin pyritään estämään verenkuvan muuttuminen sekä DNA-testauksen käyttö tuon veren paljastamisessa, koska tuolloin käytetään urheilijan omaa verta tuon verensiirron toteuttamiseen. Tietenkin myös luuydinsoluja tai oikeastaan luuydintä voidaan viljellä laboratorioissa, joissa se sitten tuottaa verta, mitä voidaan siirtää urheilijaan. Tuolloin hänestä otetaan luuydinnäyte, jonka soluja laitetaan elatusmaljaan, jossa niitä sitten käytetään veren tuotantoon. Tuo järjestely ei mikään kamalan vaativa ole, koska tuolloin turvallisinta on tietenkin käyttää urheilijan "raakaluuydintä", missä soluja ei olla mitenkään eroteltu toisistaan. Tuolloin verenkuva eli immuuni- ja punasolujen sekä verihiutaleiden suhde toisiinsa on tuolloin luonnollinen, mikä vaikeuttaa dopingin havaitsemista.

http://www.mtv.fi/sport/hiihtolajit/maastohiihto/artikkeli/johaugin-dopingkarysta-paljastus-laakari-antoi-selityksen-virheelleen/6255364

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi