Stephen Kingin "Tulisilmä" (Firestarter, 1980) on ikään kuin "Carrien" uusinta, mutta sen tapahtumat sijoittuvat hiukan laajempaan mittakaavaan
Stephen Kingin Tulisilmä (Firestarter, 1980) on sellainen Kingin teos, jossa hän on ilmeisesti ikään kuin toistanut kuuluisamman romaaninsa "Carrien" teemaa, missä nuorella tytöllä on telekineettisiä kykyjä, hän pystyy sytyttämään tulipaloja pelkän ajatuksen voimalla. Hän ei kuitenkaan kykene hallitsemaan tuota lahjaansa, ja siksi hän on isänsä kanssa pakomatkalla. Tuossa kirjassa hänen perheensä on vähän erikoinen, koska tuon tytön isä on taitava mielenhallitsija, ja hänen äidillään on telepaattisia kykyjä, jotka tietenkin jäävät tuon Charlie-tyttösen lahjojen varjoon. Tuossa kirjassa he sitten joutuvat isänsä kanssa hallituksen salaiseen laboratorioon jota kutsutaan "Verstaaksi". Ja sitten eräs hallituksen agentti ampuu tytön isän, ja hän tuhoaa koko laitoksen.
Tuo kirja on Kingin varhaisempaa tuotantoa, joten siksi kai se on hiukan kömpelö, ja varsinkin lopussa, missä Charlie kävelee Rolling Stone lehteen kertomaan tarinaansa on hiukan naiivi. Mutta kuten huomaamme, niin Kingillä eli kirjan kirjoittajalla on samanlainen ajatusmaailma kuin noitien metsästäjillä, missä naisilla ja tytöillä on erittäin vahvat parapsykologiset kyvyt, ja uskoisin että sekä "Carrieen" että "Tulisilmään" on antanut vaikutteita esimerkiksi juuri 1980-luvulla esiin tulleet "Stargate"-ohjelman, MKULTRA:n sekä "Project Bluebookin" kaltaiset tutkimukset, joissa testattiin oikeasti ihmisten perapsykkisiä kykyjä.
Jälkimmäinen on muuten lähinnä Stealth-teknologiaa tutkiva projekti, missä tehdään pohjatutkimusta erilaisten tutkassa näkymättömien lentokoneiden luomiseksi, ja "Stargate" taas on psykologinen tutkimusohjelma, jolla etsitään vihollisen agentteja yhteiskunnasta mutta kun puhutaan tuon kirjan nimestä, niin ihmettelen, miksi sana "firestarter" eli "tulialoittaja" on suomennettu "tulisilmäksi", joka on englanniksi "fireeye" Tuolle sanalle muuten ei löydy täydellistä vastiketta suomen kielestä.
Noiden valtion suorittamien PSI- eli telepatiaa koskevien tutkimusten tuloksista on aina välillä keskusteltu, ja kuten varmaan arvaatte, niin telepaattinen yhteys tutkijan sekä tutkittavan välillä katosi, kun he eivät olleet näköyhteydessä toisiinsa. Samoin pitää huomauttaa, että esimerkiksi kun käytettiin noita tuota testiä varten suunniteltuja erikoiskortteja, joihin oli piirretty muita kuin normaaleja pelikorttien kuvioita, niin silloin tulokset olivat ristiriitaisia. Mutta kun nuo koehenkilöt pelasivat normaalisti esimerkiksi korttia, niin silloin taas tulokset olivat parempia, joten voidaan kyllä sanoa, että tämä telepatia on oikeasti ihmisen elekielen arvioimista, ja elekieleen kuuluvat myös äänensävyt sekä parasympaattisen hermoston antamat signaalit, kuten nenän alapinnan hipaiseminen sormella, kun ihminen valehtelee, tai hänen käsiensä tärinä sekä hikoilu ja jatkuva asennon vaihtaminen ovat selvä merkki siitä, että hän kokee olonsa epämukavaksi.
Äänensävyn muuttuminen kertoo myös siitä, jos henkilö on menossa paniikkiin, ja tuota keinoa esimerkiksi DIA on käyttänyt paljastaessaan asevoimien työntekijöitä, jotka ovat esimerkiksi olleet suhteessa KGB:n seksiagentteihin. Eli noilla naisilla väitettiin olevan satiaisia tai HIV, jonka jälkeen seurattiin sitä, kuinka joidenkin kuluttajien ääni kohosi falsettiin, tai he sitten ryntäsivät sukupuolitautitestiin. Samaa tekniikkaa on käytetty muuten siihen, kun on käräytetty armeijassa palvelleita patruunavarkaita, eli joidenkin henkilöiden kotipaikkakuntien ampumaradoilta on tuossa tarinassa löytynyt sitten hylsyjä, jotka ovat valtion merkitsemiä, ja joiden antaminen siviileille on kiellettyä.
Tuolloin seurataan sitä, että kenen kädet alkavat vapista. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että joku voisi sytyttää tulipaloja ajatuksen voimalla, niin silloin kyllä ite olen hiukan skeptinen tämän asian suhteen. Tai sitten voidaan leikkiä ajatuksella, että ihmisen hermosto voisi antaa niin voimakkaan sähköiskun, että syntyy jonkinlainen valokaari, mutta kute tiedämme, niin se ei aivan jokaiselta matti meikäläiseltä suju. Tuo vaatisi sitä, että ihmiseen siirretään geeni, joka ohjaa sähköankeriaan tai sähkörauskun hermoston tai sähköelinten kehitystä, niin että ihminen voisi kehittää tuollaisen valokaaren. Molemmat kalat voivat kehittää niin voimakkaan sähkövirran, että esimerkiksi paperi syttyisi palamaan, jos tuo eläin eläisi maan pinnalla.
Tai sitten ihmiseen pitää asentaa implantti, joka kykenee lähettämään mikroaaltoja, joilla saadaan aikaan sellainen ilmiö, missä ihminen ikään kuin kykenee sytyttämään tulipaloja pelkällä tahdonvoimalla, vaikka todellisuudessa kyseessä olisi ehkä ranneluuhun asennettu implantti, jota henkilö ohjaa aivosähkökäyrän välityksellä. Tuollainen luun sisään asennettu mikroaaltolähetin voidaan varustaa plutonium-paristoilla, ja sen antenni voidaan kiinnittää ranteeseen, ja sen ohjausyksikkö tuon henkilön hermostoon.
Ja sitten hänen pitää vain ajatella sanaa, jolla tuo ase saadaan laukeamaan, ja mikroaaltojen tietenkin pitää lähteä sykäyksittäin tai ryöppynä, jolloin henkilön oma käsi ei vammaudu, tai sitten implantti voidaan asentaa hänen kallonsa sisään. Mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että tällaine väline saattaisi olla ainoastaan jonkun Sidey Gottliebin kaltaisten ihmisten midstromingin tuotteita. Kun puhutaan Kingin tekemästä kirjasta, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tällainen tekniikka on varmasti tuota kirjailijaa kiinnostanut, ja itsekin koen tuollaiset vempaimet sekä muun vastaavan toiminnan hyvin kiehtovana asiana. Ne ovat innoittaneet monia kirjailijoita ennen Kingiä ja hänen jälkeensä on myös tuleva paljon kirjailijoita, jotka näistä asioista kirjoittavat.
kirjabloggaus.blogspot.fi
Comments
Post a Comment