Fred Hoylen kirja Musta Pilvi (The Black Cloud, 1957) on kuvaus meidän aurinkokuntaamme lähestyvästä vierasta älystä, joka on täysin toisenlainen, kuin mitä noissa tieteiskirjoissa yleensä kuvataan. Vaikka tuo kirja on melko vanha, eli ensipainos on otettu jo vuonna 1957, niin se silti on erittäin modernin tuntuinen, ja eihän kirja sinällään koskaan vanhene. Eli tuossa kirjassa kuvailtu äly on eräänlainen hiilenpaloista tai piikuorisista hermosoluista muodostunut musta pilvi, joka kykenee korkeampaan ajatteluun. Vaikka tuollainen ajatus avaruudessa leijuvista piikuorisista hermosoluista on ensivaikutelmalta hiukan absurdi, niin kuitenkin voidaan ajatella niin, että eihän ensimmäisillä maapallon organismeilla ollut myöskään orgaanista humusta, mistä ne rakensivat oman kuorensa, jonka tehtävänä oli suojella niitä esimerkiksi auringon ultraviolettisätelyltä.
Lähdettäessä pohtimaan tuota Hoyle kirjoittamaa kirjaa tarkemmin, ja miettimään sitä millaisessa tilanteessa tuollainen mustan pilven kaltainen äly voisi syntyä, niin kyseessä voisi olla sellainen tilanne, missä esimerkiksi vanha tähti on lopettanut energiantuotantonsa, koska sen fuusioreaktiossa tarvittavat vetyvarannot ovat ehtyneet, ja sitten tähti on räjähtänyt supernovana. Jos oletetaan sen planeetoilla olleen älyllistä elämää, joka kuitenkaan ei ole kehittänyt varsinaisia tähtienvälisiä avaruusaluksia, niin tuo mielikuvituksen luoma sivilisaatio on voinut olla kuitenkin sellainen, että sillä olisi ollut edistynyttä biotekniikkaa hallussaan, ja kun tuon aurinkokunnan keskustähti on räjähtänyt supernovana, niin nuo olennot ovat geenimanipulaation avulla luoneet sellaisen konsensuksen, missä heidän hermosolunsa säätyisivät kun noiden mielikuvituksen luomie olentojen kotiplaneetta tuhoutui.
Mikäli nuo kuvitellut olennot olisivat rakentaneet avaruusaluksia, niin toki silloin ongelman olisi ollut se, että niihin osuvat mikrometeorit tuhoaisivat nämä välineet väistämättä, ja tuolloin tietenkin olisi noilla aluksilla pitänyt olla määränpää. Kun puhutaan tuollaisesta äärimmäisestä tilanteesta, missä aurinkokunta tuhoutuu, niin silloin kyse on tietenkin kokonaisen lajin säilymisestä, ja vaikka toisille tähdille voitaisiin lähettää aluksia, jotka sitten geenimanipulaation avulla luovat uuden siirtokunnan pakastetuista alkioista, niin tuollainen tapa asuttaa universumia kuitenkin voi johtaa riitoihin toisten sivilisaatioiden kanssa. Ja jos oletettujen sivilisaatioiden välille syntyy konflikti, niin se voisi alkaa juuri siitä, että tuollaisen kuolleen tähden planeetalta peräisin oleva alus lähestyy toisen sivilisaation hallussa olevaa planeettaa.
 |
| Ophiocordyceps unilateralis-sieni ottaa muurahaisen tai hämähäkin hallintaansa, ja saa sen hakeutumaan näkyvälle paikalle lehden alapinnalle (Wikpedia) |
Tuo toinen sivilisaatio voi olla teknisesti paljon alemmalla tasolla, mutta sillä voi olla hallussaan vaikka vetypommeja, joilla se on aikonut ampua sitä kohti tulevia komeettoja taivaalta. Tuolloin se saattaa pitää tällaista toiselta tähdeltä peräisin olevaa avaruusalusta uhkana, ja laukaista sitä kohti vetypommeja. Eli vaikka sivilisaatio vaikuttaisi ulkoapäin rauhalliselta, niin se voi kuitenkin kehittää tehokkaita välineitä esimerkiksi komeettojen tuhoamiseen, ja todellisuudessa esimerkiksi avaruusarkki varmasti muistuttaisi sen silmissä tunkeilija, jonka tarkoitus olisi kokonaisen lajin tuhoaminen, eikä niiden ampuminen ole mitenkään sen ihmeellisempää kuin komeettojen muuttaminen kaasuksi.
Joten tietenkin tuolloin tehtävä varmasti olisi epäonnistunut. Joten tuo Hoylen alkuperäisessä visiossa esitelty kekseliäs sivilisaatio on vain muuttanut itsensä sellaiseksi piikuorisista soluista koostuvaksi hermosolupilveksi tai -ryhmäksi, joka sitten on lähtenyt matkalle keskustähden antaman kaasupurkauksen voimasta. Tai toki myös hiiliplaneetoilla voi olla elämää, vaikka se olisi ulkoisesti meistä täysin poikkeava. Kuitenkin älyllinen laji varmasti yrittäisi pelastautua tuolta tuhoutuvalta planeetalta, havaitessaan keskustähdessään hälyttäviä muutoksia, jotka ennakoivat sen räjähtämistä, ja vaikka meidän ajattelumme mukaan tuolloin rakennetaan avaruusaluksia, niin nuo kuvitellut oliot voivat päätyä toiseen ratkaisuun pelastaessaan lajiaan.
Eli he voivat valmistaa tuolloin älyllisiä timanttiin tai äärimmäisen kovaan piikerrokseen pakattuja hermosoluryhmiä, jotka sitten kestäisivät matkan universumissa. Kun nuo pienet alukset laskeutuisivat tai putoaisivat johonkin planeetalle, niin silloin joku äärimmäinen nanoteknologia purkaisi timantin hiiliatomien välillä olevat sidokset. Ja nuo hermosolut voivat tietenkin olla geneettisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden ionipumput mahdollistaisivat tahdonalaiset suunnanmuutokset ja tietenkin ideana olisi se, että nuo älylliset kivenpalat sitten laskeutuisivat tai putoaisivat jollekin planeetalle, ja kaappaisivat sen omia lajeja hallintaansa. Eli kun nuo solut ovat laskeutuneet planeetan kaasukehän läpi, niin ne voisivat sulattaa kuorensa ja muuttua eräänlaisiksi ameboiksi, jotka sitten etsiytyvät sellaisiin lajeihin, jotka vastaavat tarkoitustaan.
Ja silloin tietenkin puhutaan mielenkiintoisesta lähinnä kauhuelokuvissa käsitellyistä painajaisista, joita kutsutaan ruumiinvaltaajiksi. Nuo kuvitteelliset organismit perustuvat maapallolla eläviin sieniin (Ophiocordyceps unilateralis), jotka voivat ottaa esimerkiksi muurahaisen hallintaan siten, että se nousee ruohonkorren päähän, jotta muut eläimet löytäisivät sen paremmin. Näin kyseinen sieni voi sitten siirtyä seuraavaan lajiin. Samaa tekee myös eräs mato, joka saa etanan tuntosarvet muistuttamaan kermajäätelöä, jolloin linnut löytävät sen helpommin, ja tuolloin mato sitten siirtyy tuohon lintuun matkatakseen uuteen elinympäristöön.
Tuo avaruuden älyllinen pilvi voisi tällä tavoin ottaa hallintaan esimerkiksi jossain planeetalla elävän kädellisen kaltaisen olennon, jonka ruumiin avulla se sitten alkaa rakentaa työkaluja sekä muodostaa uutta sivilisaatiota. Eli ehkä me ihmisetkin joskus voimme tehdä oikeasti sellaisia nanokoneita, jotka voivat purkaa timantteja, mutta kuitenkin nämä Hoylen visiot ovat erittäin mielenkintoista luettavaa. Ja ehkä joskus tuhansien vuosien päästä mekin lähdemme täältä planeetalta pois, kun auringon väri alkaa muuttua.
kirjabloggaus.blogspot.fi
Comments
Post a Comment