Fred Hoylen Musta Pilvi (The Black Cloud ,1957) edustaa erilaista käsitystä vieraasta älystä

Fred Hoylen kirja Musta Pilvi (The Black Cloud, 1957) on kuvaus meidän aurinkokuntaamme lähestyvästä vierasta älystä, joka on täysin toisenlainen, kuin mitä noissa tieteiskirjoissa yleensä kuvataan. Vaikka tuo kirja on melko vanha, eli ensipainos on otettu jo vuonna 1957, niin se silti on erittäin modernin tuntuinen, ja eihän kirja sinällään koskaan vanhene. Eli tuossa kirjassa kuvailtu äly on eräänlainen hiilenpaloista tai piikuorisista hermosoluista muodostunut musta pilvi, joka kykenee korkeampaan ajatteluun. Vaikka tuollainen ajatus avaruudessa leijuvista piikuorisista hermosoluista on ensivaikutelmalta hiukan absurdi, niin kuitenkin voidaan ajatella niin, että eihän ensimmäisillä maapallon organismeilla ollut myöskään orgaanista humusta, mistä ne rakensivat oman kuorensa, jonka tehtävänä oli suojella niitä esimerkiksi auringon ultraviolettisätelyltä.

Lähdettäessä pohtimaan tuota Hoyle kirjoittamaa kirjaa tarkemmin, ja miettimään sitä millaisessa tilanteessa tuollainen mustan pilven kaltainen äly voisi syntyä, niin kyseessä voisi olla sellainen tilanne, missä esimerkiksi vanha tähti on lopettanut energiantuotantonsa, koska sen fuusioreaktiossa tarvittavat vetyvarannot ovat ehtyneet, ja sitten tähti on räjähtänyt supernovana. Jos oletetaan sen planeetoilla olleen älyllistä elämää, joka kuitenkaan ei ole kehittänyt varsinaisia tähtienvälisiä avaruusaluksia, niin  tuo mielikuvituksen luoma sivilisaatio on voinut olla kuitenkin sellainen, että sillä olisi ollut edistynyttä biotekniikkaa hallussaan, ja kun tuon aurinkokunnan keskustähti on räjähtänyt supernovana, niin nuo olennot ovat geenimanipulaation avulla luoneet sellaisen konsensuksen, missä heidän hermosolunsa säätyisivät kun noiden mielikuvituksen luomie  olentojen kotiplaneetta tuhoutui.

Mikäli nuo kuvitellut olennot olisivat rakentaneet avaruusaluksia, niin toki silloin ongelman olisi ollut se, että niihin osuvat mikrometeorit tuhoaisivat nämä välineet väistämättä, ja tuolloin tietenkin olisi noilla aluksilla pitänyt olla määränpää. Kun puhutaan tuollaisesta äärimmäisestä tilanteesta, missä aurinkokunta tuhoutuu, niin silloin kyse on tietenkin kokonaisen lajin säilymisestä, ja vaikka toisille tähdille voitaisiin lähettää aluksia, jotka sitten geenimanipulaation avulla luovat uuden siirtokunnan pakastetuista alkioista, niin tuollainen tapa asuttaa universumia kuitenkin voi johtaa riitoihin toisten sivilisaatioiden kanssa. Ja jos oletettujen sivilisaatioiden välille syntyy konflikti, niin se voisi alkaa juuri siitä, että tuollaisen kuolleen tähden planeetalta peräisin oleva alus lähestyy toisen sivilisaation hallussa olevaa planeettaa.

Ophiocordyceps unilateralis-sieni ottaa muurahaisen
tai hämähäkin hallintaansa, ja saa sen hakeutumaan
näkyvälle paikalle lehden alapinnalle
(Wikpedia)

Tuo toinen sivilisaatio voi olla teknisesti paljon alemmalla tasolla, mutta sillä voi olla hallussaan vaikka vetypommeja, joilla se on aikonut ampua sitä kohti tulevia komeettoja taivaalta. Tuolloin se saattaa pitää tällaista toiselta tähdeltä peräisin olevaa avaruusalusta uhkana, ja laukaista sitä kohti vetypommeja. Eli vaikka sivilisaatio vaikuttaisi ulkoapäin rauhalliselta, niin se voi kuitenkin kehittää tehokkaita välineitä esimerkiksi komeettojen tuhoamiseen, ja todellisuudessa esimerkiksi avaruusarkki varmasti muistuttaisi sen silmissä tunkeilija, jonka tarkoitus olisi kokonaisen lajin tuhoaminen, eikä niiden ampuminen ole mitenkään sen ihmeellisempää kuin komeettojen muuttaminen kaasuksi.

Joten tietenkin tuolloin tehtävä varmasti olisi epäonnistunut. Joten tuo Hoylen alkuperäisessä visiossa esitelty  kekseliäs sivilisaatio on vain muuttanut itsensä sellaiseksi piikuorisista soluista koostuvaksi hermosolupilveksi tai -ryhmäksi, joka sitten on lähtenyt matkalle keskustähden antaman kaasupurkauksen voimasta. Tai toki myös hiiliplaneetoilla voi olla elämää, vaikka se olisi ulkoisesti meistä täysin poikkeava. Kuitenkin älyllinen laji varmasti yrittäisi pelastautua tuolta tuhoutuvalta planeetalta, havaitessaan keskustähdessään hälyttäviä muutoksia, jotka ennakoivat sen räjähtämistä, ja vaikka meidän ajattelumme  mukaan tuolloin rakennetaan avaruusaluksia, niin nuo kuvitellut oliot voivat päätyä toiseen ratkaisuun pelastaessaan lajiaan.

Eli he voivat valmistaa tuolloin älyllisiä timanttiin tai äärimmäisen kovaan piikerrokseen pakattuja hermosoluryhmiä, jotka sitten kestäisivät matkan universumissa. Kun nuo pienet alukset laskeutuisivat tai putoaisivat johonkin planeetalle, niin silloin joku äärimmäinen nanoteknologia purkaisi timantin hiiliatomien välillä olevat sidokset. Ja nuo hermosolut voivat tietenkin olla geneettisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden ionipumput mahdollistaisivat tahdonalaiset suunnanmuutokset ja tietenkin ideana olisi se, että nuo älylliset kivenpalat sitten laskeutuisivat tai putoaisivat jollekin planeetalle, ja kaappaisivat sen omia lajeja hallintaansa. Eli kun nuo solut ovat laskeutuneet planeetan kaasukehän läpi, niin ne voisivat sulattaa kuorensa ja muuttua eräänlaisiksi ameboiksi, jotka sitten etsiytyvät sellaisiin lajeihin, jotka vastaavat tarkoitustaan.

Ja silloin tietenkin puhutaan mielenkiintoisesta lähinnä kauhuelokuvissa käsitellyistä painajaisista, joita kutsutaan ruumiinvaltaajiksi. Nuo kuvitteelliset organismit perustuvat maapallolla eläviin sieniin (Ophiocordyceps unilateralis), jotka voivat ottaa esimerkiksi muurahaisen hallintaan siten, että se nousee ruohonkorren päähän, jotta muut eläimet löytäisivät sen paremmin. Näin kyseinen sieni voi sitten siirtyä seuraavaan lajiin. Samaa tekee myös eräs mato, joka saa etanan tuntosarvet muistuttamaan kermajäätelöä, jolloin linnut löytävät sen helpommin, ja tuolloin mato sitten siirtyy tuohon lintuun matkatakseen uuteen elinympäristöön.

Tuo avaruuden älyllinen pilvi voisi tällä tavoin ottaa hallintaan esimerkiksi jossain planeetalla elävän kädellisen kaltaisen olennon, jonka ruumiin avulla se sitten alkaa rakentaa työkaluja sekä muodostaa uutta sivilisaatiota. Eli ehkä me ihmisetkin joskus voimme tehdä oikeasti sellaisia nanokoneita, jotka voivat purkaa timantteja, mutta kuitenkin nämä Hoylen visiot ovat erittäin mielenkintoista luettavaa. Ja ehkä joskus tuhansien vuosien päästä mekin lähdemme täältä planeetalta pois, kun auringon väri alkaa muuttua.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Lukittuneen planeetan mahdollisia elämänmuotoja sekä pohdintaa siitä, että onko tuo alien ehkä älyllinen

Proxima Centaurin kuviteltu planeetta
Kuva I

Kuten tiedämme, niin suurin osa maailmankaikkeuden tähdistä on pieniä sekä himmeitä punaisia kääpiötähtiä, jotka ovat valovoimaltaan vain murto-osan siitä, mitä esimerkiksi Aurinko on. Kuitenkin tuolla pienellä kääpiötähdellä on samanlainen elämänkehä kuin muillakin tähdillä, ja tuossa elämän kehässä kiertävällä planeetalla voi olla sellaiset olosuhteet, että siellä on juoksevaa vettä ja ehkä jopa elämää. Kuitenkin pitää muistaa se, että nuo planeetat olisivat aina lukittuneet samaan asentoon keskustähteään kohden, joten niiden päivänpuolella olisi hohtavan kuuma, ja tähdestä poispäin kääntyneellä puolella taas olisi jäätävän kylmä, vaikka toki planeetan kaasukehä tasaisi lämpötilaa, ja planeetan vulkaaninen toiminta tietenkin lämmittäisi sen jääkuoren pohjaa, joka olisi pimeällä puolella todella paksu.

Koska planeetta olisi koko ajan samassa asennossa, niin sen päiväpuolella oleva kuuma kaasu aiheuttaisi valtavan voimakkaan tuulen, joka varsinkin terminaattorilla eli valon sekä varjon rajalla olisivat valtavan voimakas. Kuitenkin planeetan vakaan asennon takia sen kaasukehä olisi erittäin stabiili, ja tuo lämpötilan vaihtelu johtuisi siitä, että ellipsiradalla oleva taivaankappale joutuisi välillä kauemmaksi keskustähdestään, mutta myös punaisen kääpiön purkaukset aiheuttaisivat iḱaasukehän lämmönvaihteluita, jotka sitten aiheuttavat voimakkaita monsuuneja, jotka vatkaisivat koko planeetan kaasukehää.

Mutta voisiko tuollaisella planeetalla olla elämää, vaikka sen aurinko ei toisella puolella laske koskaan, ja toisella puolella se taas olisi jään peitossa? Kuitenkin vaikka tämä kuulostaa vain mielikuvituksen tuotteelta, niin tuollaisella lukittuneella planeetalla voisi olla hyvin paljon Maapallon elämä kaltaista elämää. Kun puhutaan siitä, että lukittuneen planeetan terminaattorilla voisi olla ihanteelliset olosuhteet elämän kehitykselle, ja toki tuollainen flaretähtikään ei purkaudu ennalta arvaamatta. Eli sen planeettojen eliöt voisivat olla monisukamatoa muistuttavia kasveja tai eläimiä, jotka vetäisivät itsensä suojaan, ennen kuin tuo tähti aloittaa purkauksensa. Toisaalta tuo planeetan elämänmuoto voisi olla sellainen, että se kaivautuu maan sisään, ja saa energiansa vulkaanisesta lämmöstä,

Eli se eläisi vain planeetan jääpeitteen alla, eikä olisi mitenkään riippuvainen keskustähden lähettämästä säteilystä. Kun puhutaan kaikkein mielikuvituksellisimmista malleista, mitä tuolla taivaankappaleella oleva elämä voisi oikeasti olla, niin silloin voidaan kuvitella, että tuolla planeetalla olisi kaksi vallitsevaa lajia, joista toinen elää sen päiväpuolella ja toinen taas on sopeutunut elämään tuolla keskustähdestä poispäin kääntyneellä puolella. Eli nuo lajit olisivat oikeastaan valo ja pimeys, joista toinen laji voisi käyttää ruumiin nesteenään vaikka nestemäistä ammoniakkia, ja sillä saattaa olla hyvin suuret silmät, jotta se näkisi pimeässä.


Planeetan puoliskot olisivat ilmastonsa puolesta kuitenkin erittäin kaukana toisistaan, joten siellä oleva elämänmuoto olisi kuitenkin sellainen, että se ei voisi elää kummallakin puolella planeettaa, koska jos se menee yön puolelle, niin se sitten jäätyy tai päivän puolella se paistuu. Kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että jos tuo elämänmuoto olisi älyllinen, niin se voisi ehkä muodostaa jonkinlaisen supersivilisaation, koska punaiset kääpiöt ovat erittäin pitkäikäisiä tähtiä, koska ne polttavat ydinpolttoaineensa erittäin hitaasti. Näin ollen jos tuollaisella planeetalla on elämää, niin se voi saavuttaa erittäin korkean älyllisen sekä sitä kautta teknisen tason. Joten tuollaisella tähdellä tai oikeastaan sen kiertolaisella voi olla hyvin korkealle kehittynyt elämänmuoto.

Se että teoreettiinen elämänmuoto on älyllinen, merkitsee tietenkin sitä, että se olisi utelias, ja ehkä tuollainen eliö tarkkailee meitä parhaillaan. Se ei tietenkään merkitse sitä, että tuo olio olisi valmis ottamaan meihin yhteyttä, koska se saattaa kerätä mieluummin tietoja meistä, kuin rynnätä suinpäin ottamaan puhelinta käteen, ja soittamaan Valkoiseen Taloon. Eli jos se ajattelee samalla tavoin kuin me, niin jos tuolla avaruudessa on joku vieras sivilisaatio, joka on meidät havainnut, niin tietenkin sen omat turvallisuusviranomaiset haluavat varmistaa, että me emme ole sille itselleen uhka, eikä tuo Alien ehkä halua tehdä meistä riippuvaisia itsestään, vaan haluaa meidän kehittävän itse omaa teknologiaamme. Mutta se onko tuolla taivaalla älyllistä elämää ja onko se ystävällistä, selviää vasta kun yhteys toiseen sivilisaatioon on saatu, ja siihen yhteydenoton odotukseen saattaa mennä jopa tuhansia vuosia.

kimmonsivu.blogspot.fi