 |
| Kuvituskuvaa Kuva I |
Kuten monesti olen kirjoittanut, niin gallupit vaikuttavat poliittiseen kulttuuriin todella paljon, ja se johtuu siitä, että tietenkin poliittisten mainosten painaminen vaatii rahoitusta. Sen vuoksi pitää ehdokkaalla olla jonkin näköistä katetta sille, että häntä voidaan pitää jotenkin vakavasti otettavana ehdokkaana, jonka taakse kannattaa rakentaa kannatusta. Eli hänen kampanjansa rahoittajat tietenkin haluavat tietää, millainen ehdokkaan saama kannatus voisi olla, ja mitkä ovat hänen ajatuksensa asioista, jotka ovat hänen tukijoilleen tärkeitä.
Sen takia nämä tukijat järjestävät erilaisia galluppeja, joilla he pyrkivät selvittämään sitä, kuinka suosittu ehdokas muuten on, ja tietenkin heidän tapansa kysyä ehdokkaan tuomista mielipiteistä on hiukan erilainen, kuin mitä ihmiset yleensä kuvittelevat. Eli nuo gallup-yhtiöt kysyvät puhelimissa tai sähköposteihin lähetetyillä lomakkeilla sitä, mitä mieltä ihmiset ovat niistä asioista, mitä tuo poliitikko on ottanut esille. Tätä kutsutaan nimellä "toisin kysyminen", millä tarkoitetaan sitä, että poliitikon harjoittamasta politiikasta sekä siitä, onko hän edustanut niitä ihmisiä, jotka häntä äänestivät tehdään tutkimus. Tuossa tutkimuksessa voidaan kysyä suoraan sitä, että mitä mieltä olette poliitikosta itsestään.
Tällöin kysytään sitä, että "mitä mieltä olette "Jouko Takalan" harjoittamasta politiikasta", ja toinen tapa on kysäistä sitä, että mitä mieltä olette asioista, jotka on poimittu poliitikon puheista. Tällöin kysytään, että "mitä mieltä olette maahanmuuttajien määrästä?", eikä sitä mistä tuo kysymys on poimittu mainita ollenkaan. Tuota menetelmää käytetään silloin, kun epäillään sitä, että joku on manipuloinut esimerkiksi vaalituloksia, eli toinen tutkija kysyy suoraan, mitä mieltä ihmiset ovat jostain nimeltä mainitusta poliitikosta, ja toinen tutkija kysyy sitten sitä, että mitä mieltä ihmiset ovat tuon poliitikon ajamista asioista tai hänen puheissaan mainitsemista asioista. Jos noissa vastauksissa rupeaa olemaan kovin paljon eroja, eli poliitikko saa paljon tukea, silloin kun hänen nimensä mainitaan, mutta ihmiset eivät hänen ajamistaan ajatuksista satu pitämään, niin silloin voidaan epäillä vaalivilppiä tai uhkailua.
Kun mietitään sitä, että halutaan selvittää esimerkiksi sitä luottaako kansa todella virkavaltaan, niin silloin tietenkin kokeillaan kahta lähestymistapaa, eli toinen tutkija soittaa virkavallan puhelimella noille kohteille, ja kysyy kohteliaasti sitä, että luottavatko nämä poliisiin? Sitten soitetaan esimerkiksi valtiollisen televisioyhtiön puhelimilla, ja kolmanneksi käytetään kaupallisen TV-yhtiön puhelimia, jolloin tietenkin verrataan sitä, että miten vastaukset muuttuvat, kun kysyjä muuttuu.Tutkijan työ on erittäin mielenkiintoista, vaikka heillä ei ole tällä hetkellä paljoa töitä.
Kuten olemme huomanneet, niin nämä lehtimiehet mainitsevat mielellään sen, että akateeminen ammatti ei takaa enää työtä, mutta samalla he kertovat koko maailmalle, että tutkijoita ei palkata juuri mihinkään. Joten miksi tuollainen maininta pitää joka kerta tehdä? Takaako esimerkiksi joku lakimies,sairaanhoitaja tai lääkäri sitten töitä, tai takaako mikään ammatti nykyään työtä kenellekään, eli onko maassamme muuta oppilaitosta kuin kadettikoulu, joka takaa työpaikan automaattisesti, kaikille, jotka tuon koulutuksen läpäisevät? Kuten tiedämme, niin aina löytyy joku, joka ei käytä oikeaa deodoranttia, ja siksi hän ei ketään miellytä, joka haluaa olla jotain.
kimmonsivu.blogspot.fi
Comments
Post a Comment