Opiskelun ohjeista sekä kritiikin käyttämisestä, eli kritiikki tarkoittaa sitä, että saatua tekstiä verrataan muihin lähteisiin, jotta voidaan tehdä päätelmiä sen oikeellisuudesta

Nykyään oppilaitoksissa kannattaa noudattaa sellaisia periaatteita, että siellä toimittaisiin kuin normaalissa työelämässä toimitaan. Eli opiskelijan kannattaa ottaa opettajaansa samanlainen asenne kuin pomoonsa, eli opettelee heti alkuun suhtautumaan hänen jakamaansa aineistoon terveen kriittisesti, eli käy vertailemassa noita tekstejä muihin lähteisiin, koska esimerkiksi tieteellinen artikkeli saattaa olla melko suppea esitys hyvinkin laajasta aiheesta. Samoin sitä että toinen haluaa käydä kirjastossa ei tarvitse pilkata. Jos henkilö ei löydä tuota kirjaa oppilaitoksen kirjastosta, niin hän voi sitä etsiä myös julkisesta kirjastosta. Samoin kirjastossa on muitakin kirjoja, kuin vain omaa alaa sivuavia niteitä, joten sieltä voi käydä lainaamassa myös romaanin tai lukemassa hesarin, jos haluaa käydä lenkillä.

 Opiskelusta sekä opiskelutekniikan kehittämisestä pitää muuten sanoa sellainen asia, että koskaan ei saa odottaa sitä, että opiskelija saa opettajaltaan kaiken aineiston käteen valmiina. Eli aina pitää tietenkin noudattaa lähdekritiikkiä, toisin sanoen vertailla tuota oppilaitoksesta saatavaa aineistoa muuhun aineistoon, mikä on julkisesti saatavissa. Jos opiskelulla on jotain merkitystä esimerkiksi työpaikan hierarkian kannalta, niin työnantaja sitten varmasti alkuun tuota opiskelua tukee, mutta sitten jossain vaiheessa saattaa käydä niin, että vapaata ei enää järjestykään, kun puhutaan opiskelusta, koska se että henkilö suorittaa jotain tutkintoa saattaa aiheuttaa sen, että hän ohittaa esimiehensä kuten toimistopäällikön, ja saa tätä korkeamman aseman,

Siksi voi käydä niin, että niille päiville kun pitäisi saada vaapaata, tuleekin sitten yllättäviä asennustehtäviä tai muuta "mukavaa". Kun puhutaan lähdekritiikistä sekä siitä, että opiskelija haluaa saada paperit ulos oppilaitoksesta, niin silloin pitää varautua lähes kaikkeen. Eli vaikka opettaja jakaa jotain aineistoa, niin sitä kannattaa hiukan tutkia sillä varauksella, että missään yksittäisessä artikkelissa ei ehkä koskaan ole kaikkea tietoa tuosta aiheesta, ja siksi kannattaa hiukan nähdä ylimääräistä vaivaa aineiston tarkastelussa. Toki noissa artikkeleissa voi olla paljon tärkeää asiaa, mutta se että jos henkilö ei vaivaudu edes Internetistä tutkimaan muita tekstejä kuin mitä opettaja hänelle jakaa, niin silloin saattaa tuloksena olla katastrofi, koska lähdekritiikki sekä vertaileva tutkimus ovat työelämässä tärkeitä,

Kukaan ei koskaan saa olettaa niin, että esimerkiksi insinööriryhmän osastopäällikkö antaa hänelle käteen kaiken tarvittavan tiedon jostain kohteesta, koska hänellä saattaa olla "oma lehmä ojassa" tuossa asiassa. Eli ehkä hänen oma poikansa tai tyttärensä on hakemassa tuohon työpaikkaan, ja siksi saattaa olla niin, että hän haluaa sabotoida alaisensa työtä. Tämän takia lähdekritiikki on paikallaan, mutta se ei tarkoita sitä, että lähde tyrmätään välittömästi, kun se tuodaan henkilön eteen. Vaan aina kannattaa hankkia kaikki mahdollinen tieto tuosta aihepiiristä, koska kaikki mitä kokeeseen laitetaan ylimääräistä on plussaa. Tai tietenkin aina voidaan puhua siitä, että vanhentunutta tietoa ei koskaan saisi käyttää, mutta lähteitä voi aina vertailla keskenään. Eli koskaan ei saa odottaa sitä, että mitään tuodaan eteen valmiiksi, ja vähän vaivaa pitää nähdä, jos haluaa tutkinnosta parhaan mahdollisen arvosanan.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Gallup-tutkimukset sekä maailman johtajien vaikeat valinnat

Kuvituskuvaa
Kuva I

Kuten monesti olen kirjoittanut, niin gallupit vaikuttavat poliittiseen kulttuuriin todella paljon, ja se johtuu siitä, että tietenkin poliittisten mainosten painaminen vaatii rahoitusta. Sen vuoksi pitää ehdokkaalla olla jonkin näköistä katetta sille, että häntä voidaan pitää jotenkin vakavasti otettavana ehdokkaana, jonka taakse kannattaa rakentaa kannatusta. Eli hänen kampanjansa rahoittajat tietenkin haluavat tietää, millainen ehdokkaan saama kannatus voisi olla, ja mitkä ovat hänen ajatuksensa asioista, jotka ovat hänen tukijoilleen tärkeitä.

Sen takia nämä tukijat järjestävät erilaisia galluppeja, joilla he pyrkivät selvittämään sitä, kuinka suosittu ehdokas muuten on, ja tietenkin heidän tapansa kysyä ehdokkaan tuomista mielipiteistä on hiukan erilainen, kuin mitä ihmiset yleensä kuvittelevat. Eli nuo gallup-yhtiöt kysyvät puhelimissa tai sähköposteihin lähetetyillä lomakkeilla sitä, mitä mieltä ihmiset ovat niistä asioista, mitä tuo poliitikko on ottanut esille. Tätä kutsutaan nimellä "toisin kysyminen", millä tarkoitetaan sitä, että poliitikon harjoittamasta politiikasta sekä siitä, onko hän edustanut niitä ihmisiä, jotka häntä äänestivät tehdään tutkimus. Tuossa tutkimuksessa voidaan kysyä suoraan sitä, että mitä mieltä olette poliitikosta itsestään.

Tällöin kysytään sitä, että "mitä mieltä olette "Jouko Takalan" harjoittamasta politiikasta", ja toinen tapa on kysäistä sitä, että mitä mieltä olette asioista, jotka on poimittu poliitikon puheista. Tällöin kysytään, että "mitä mieltä olette maahanmuuttajien määrästä?", eikä sitä mistä tuo  kysymys on poimittu mainita ollenkaan. Tuota menetelmää käytetään silloin, kun epäillään sitä, että joku on manipuloinut esimerkiksi vaalituloksia, eli toinen tutkija kysyy suoraan, mitä mieltä ihmiset ovat jostain nimeltä mainitusta poliitikosta, ja toinen tutkija kysyy sitten sitä, että mitä mieltä ihmiset ovat tuon poliitikon ajamista asioista tai hänen puheissaan mainitsemista asioista. Jos noissa vastauksissa rupeaa olemaan kovin paljon eroja, eli poliitikko saa paljon tukea, silloin kun hänen nimensä mainitaan, mutta ihmiset eivät hänen ajamistaan ajatuksista satu pitämään, niin silloin voidaan epäillä vaalivilppiä tai uhkailua.

Kun mietitään sitä, että halutaan selvittää esimerkiksi sitä luottaako kansa todella virkavaltaan, niin silloin tietenkin kokeillaan kahta lähestymistapaa, eli toinen tutkija soittaa virkavallan puhelimella noille kohteille, ja kysyy kohteliaasti sitä, että luottavatko nämä poliisiin? Sitten soitetaan esimerkiksi valtiollisen televisioyhtiön puhelimilla, ja kolmanneksi käytetään kaupallisen TV-yhtiön puhelimia, jolloin tietenkin verrataan sitä, että miten vastaukset muuttuvat, kun kysyjä muuttuu.Tutkijan työ on erittäin mielenkiintoista, vaikka heillä ei ole tällä hetkellä paljoa töitä.

 Kuten olemme huomanneet, niin nämä lehtimiehet mainitsevat mielellään sen, että akateeminen ammatti ei takaa enää työtä, mutta samalla he kertovat koko maailmalle, että tutkijoita ei palkata juuri mihinkään. Joten miksi tuollainen maininta pitää joka kerta tehdä? Takaako esimerkiksi joku lakimies,sairaanhoitaja tai lääkäri sitten töitä, tai takaako mikään ammatti nykyään työtä kenellekään,  eli onko maassamme muuta oppilaitosta  kuin kadettikoulu, joka takaa työpaikan automaattisesti, kaikille, jotka tuon koulutuksen läpäisevät? Kuten tiedämme, niin aina löytyy joku, joka ei käytä oikeaa deodoranttia, ja siksi hän ei ketään miellytä, joka haluaa olla jotain.

kimmonsivu.blogspot.fi