 |
| USA:n MGM-140 ATACMS-ohjus (Army Tactical Missile System) Kuva I |
Kun MTV:3:n uutista katsoo, niin siinä ei mainita sitä, lisääkö USA eurooppaan tai Turkkiin sijoitettujen ohjusten määrää, vai siirtääkö se vain täällä olevia ohjuksiaan uusiin asemiin? Tuo ohjuspelote käsittää taktisia ohjuksia, joissa on vaihtoehtoisesti ydin- tai konventionaaliset eli käytännössä termi tarkoittaa tällä kertaa bunkkerin tuhoamiseen tai alueellisia maaleja vastaan käytettäviä rypäletaistelukärkiä, joiden sisällä on saman tyyppisiä aliammuksia kuin mitä käytetään myös lentokoneesta pudotettavissa rypälepommeissa, joita on käytetty lähes kaikissa konflikteissa. Noiden rypäletaistelukärkien käyttö esimerkiksi lentotukikohtia sekä joukkojen keskityksiä vastaan on erittäin tehokasta, ja siinä ei lentäjien henkiä vaarannu.
Ja vaikka puhutaan hurskaasti siitä, että joku ohjus on tarkoitettu ICBM-ohjusten alasampumiseen, niin että sen taistelukärki asetetaan räjähtämään hyökkäävän ohjusparven keskellä, jolloin tulipallo sekä EMP-pulssi tuhoavat ne tehokkaasti, niin toki myös omat välineet voivat vaurioitua EMP-pulssista, jos niitä ei suojata kunnolla ja virtaa katkaista esimerkiksi komentojärjestelmän tietokoneista silloin kuin tuo ilmatorjunta-ase räjähtää. Mutta kuten tiedämme, niin nuo IT-ydinaseet voivat olla samalla myös monikäyttöohjuksia, joiden taistelukärki voidaan ohjelmoida räjähtämään miten niiden käyttäjä haluaa noiden aseiden räjähtävän. Tämä tarkoittaa sitä, että noiden ydinaseiden kärjissä voi olla kolme tai neljä toimintamallia, joista käyttäjä voi valita sopivan version.
 |
| Patriot-ohjus Kuva II |
Eli hänen valittavissaan voivat olla toimintamallit, missä ydinkärki joko räjähtää ilmassa, tai se voidaan ohjelmoida myös siten, että kyseinen kärki uppoaa maan sisään ennen räjähtämistään, jolloin seisminen aalto tuhoaa tuon kohteen. Samoin tuo sama kärki voidaan ohjelmoida siten, että se räjähtää valtameren syvyyksissä tietyllä syvyydellä, jolloin tuo väline voi tehokkaasti tuhota myös laivoja sekä sukellusveneitä. Jos kärjen halutaan uppoavan maan sisään, niin se pitää tietenkin rakentaa riittävän vahvaksi, jotta sen mekanismi toimisi vielä senkin jälkeen, kun kärki on koskettanut maan pintaa, ja tunkeutuu alaspäin maankuoressa.
Tuolloin verraten pinikokoinen taistelukärki voi tuhota tehokkaasti sekä ohjussiiloja sekä komentobunkkereita sekä myös esimerkiksi laivastotukikohtia. Mutta kun puhutaan siitä, että tuota ohjuspelotetta ollaan siirtämässä pois Turkista, niin siihen saattaa olla syynä Turkin sisäpoliittinen kehitys, joka on pakottanut Pentagonia siirtämään noita ohjuksia poliittisesti vakaalle alueelle, jotta mahdollisuus niiden joutumisesta vääriin käsiin voidaan minimoida.
Eli millaisia ohjuksia NATO:lla tai USA:lla tuolla alueella on, ei ole minulle tarkasti selvinnyt, mutta uskoisin niiden olevan maasta ammuttavia Tomahawk-ristelyohjuksia sekä ydinkärjillä varustettuja Patriot sekä ehkä Pershing-ohjuksen modernisoituja versioita. Näissä ohjuksissa saattaa olla STEALTH-tekniikkaa hyödyntävä taistelukärki. Ja tietenkin ohjuksen elektroniikkaa eli lennonhallinta- ja maalinetsintälaitteistoja on modernisoitu, eli nämä ohjukset on varustettu ilmeisesti optisella maaliinhakeutumisjärjestelmällä. Tätä järjestelmää käytetään lähinnä lennon loppuvaiheessa kohteen etsimisessä tuon aseen kohdealueelta.
Tämä järjestelmä vertaa tietokoneen muistissa olevaa kohteesta otettua kuvaa kameran välittämään kuvaan, ja kun kuvat ovat kohdakkain, niin silloin ohjus osuu tarkasti kohteeseensa. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että jos Venäjä aloittaa aggression euroopassa, niin noiden aseiden tuhoaminen on sen ensimmäinen tehtävä, ja sama koskee tietenkin myös NATO-komentajaa, jonka tehtävänä on löytää Venäjän vastaavat järjestelmät, ja suunnata niihin isku, mutta nopeasti liikuteltavan taktisen ohjusjärjestelmän tuhoaminen ei ole niin helppoa kuin ensin luulisi, koska tuota asetta voidaan siirrellä paikasta toiseen mielin määrin, ja sen suunnistujärestelmät eivät toki ole riippuvaisia optisesta suunnistimesta, vaan alkumatkan suunnistus tapahtuu useimmiten inertia- eli hyrränavigaatiojärjestelmällä, joka on täysin häirinnästä riippumaton väline. Tuollainen väline on kaikissa maailman lentokoneissa, ja sitä kutsutaan nimellä "hyrräkompassi".
Ohjus tarvitsee vain kaksi koordinaattia, eli lennon alkupisteen, jonka se saa GPS:ltä, ja kohteen mihin sen pitää lentää. Ja vasta aivan lennon viimeisessä vaiheessa tuo optinen suunnistin alkaa etsiä tuota kohdetta, mihin ohjus sitten suuntaa iskunsa. Eli tuo kohde voi olla esimerkiksi komentobunkkerin sisäänkäynti tai asevoimien varikko, jonka tuhoaminen ydinaseella voisi olla järkevää täysimittaisessa konfliktissa. Samoin vihollisen ohjussiilot ovat tuollaisen supertarkan aseen kohteena, eli se tähtää ohjussiilon luukkuun, ja syöksyy sitä kohden, jolloin maata pitkin liikkuva paineaalto tuhoaa koko siiloalueen kerrallaan, tai niin ainakin ydinasetaktiikoita kehittelevät teoreetikot ovat laskeneet käyvän, jos esimerkiksi jonkun Vandenbergin lentotukikohdan kaltaisen ydinasetukikohdan alueella tapahtuu maanalainen noin 15 kilotonnin luokkaa oleva ydinräjähdys, joka sitten tuhoaa tukikohdan alueelle sijoitettuja ydinaseita niiden omiin bunkkereihin.
elainasiaa.blogspot.fi
kimmonsivu.blogspot.fi
Comments
Post a Comment