Sojuz-avaruusalus ja sen hiukan erikoinen rakenne

Sojuz-avaruusalus
Kuva I

Sojuz-avaruusalus on hiukan erikoinen koska sen miehistö-osa sijaitsee aluksen keskimmäisessä osassa, ja edessä oleva pallomainen moduuli on oikeastaan vain tyhjä, lastia varten tehty tila, mikä tietenkin tekee aluksesta hiukan erikoisen, koska yleensä avaruusalukset pyritään tekemään mahdollisimman yksinkertaisiksi. Neuvostoliiton perustelut tuolle hiukan erikoiselle ratkaisulle, missä alus pitää jakaa kolmeen osaan, ennen kuin se voidaan palauttaa maan pinnalle oli se, että tuon aluksen miehistö oli paremmin suojassa, jos se sattuisi kolhaisemaan johonkin osaan vaikkapa Saljut-asemaa.

Kuitenkin tätä hiukan epäiltiin aina välillä, koska tuohon moduuliin voitiin helposti liittää telakointirengas, mikä teki mahdolliseksi tuon pallomaisen moduulin vaihtamisen lennon aikana. Ja sen takia tämä Sojuzin rakenne oli melko huolestuttava, koska sen nokkamoduli voidaan tällöin vaihtaa lennon aikana, mikä tietenkin on tärkeää, jos aseellisen avaruusaluksen lähettäminen kiertoradalle halutaan salata. Eli moduli jossa on tappolaitteet eli konetykit tai raketit voidaan liittää tuohon kapseliin huomaamatta kiertoradalla siten, että toisesta tukikohdasta lähetetään Sojuz-kapseli, missä on normaali nokkamoduuli, joka vaihdetaan kiertoradalla toisella raketilla laukastuun taistelumoduliin. .

Sojuzia on tietenkin olemassa sekä miehitetty avaruusalus, että nimellä "Progress" kulkeva automatisoitu kuljetusalus, joka yleensä palaa ilmakehässä, kun se on tehtävänsä tehnyt. Mutta toisinaan "Progress"-alukset tuovat maahan esimerkiksi kestävyyskokeissa käytettyjä mikropiirejä sekä avaruuspukuja, joiden käyttöikä avaruudessa on tullut loppuun, ja näin insinöörit saavat tietoja siitä, mitä nuo välineet kestävät avaruudessa, ja miten paljon niitä pitää muuttaa, jotta esimerkiksi Mars-lento olisi mahdollinen. 

Yleensä Sojuzilla tarkoitetaan miehitettyä avaruusalusta, ja "Progress" taas tarkoittaa miehittämätöntä kuljetusalusta, jossa yleensä ei ole lämpökilpeä, ja tällöin alus palaa ilmakehässä tuhkaksi. Mutta joskus "Progress" tuo maahan esimerkiksi mikropiirejä, joita halutaan testata maassa, jotta voidaan todeta, että kuinka paljon ne kuluvat tietyssä ajassa. Ja näissä rahtialuksissa tietenkin on lämpökilpi, jotta niiden lasti saadaan ehjänä maahan, jotta sitä voidaan analysoida. Sama koskee avaruuslentäjien verikokeita, joista lääkärit etsivät muutoksia, jotka kielivät syövästä eli kosmisen säteilyn yliannoksesta, jolloin lento joudutaan keskeyttämään. Nuo verenkuvan muutokset tarkoittavat useimmiten verisolujen keskinäisissä suhteissa tai niiden muodossa tapahtuvia muutoksia, jotka kielivät alkavasta syövästä.

Miehittämätön "Progress"-rahtialus
Kuva II

Nykyaikainen tietotekniikka mahdollistaa sen, että myös miehitetty Sojuz-alus voi suorittaa tehtävänsä automaattisesti, ja oikeastaan "Progress" on vain Sojuz, jonka istuimet on riisuttu pois, jotta lastille saadaan tilaa. Mutta kun puhutaan automatisoidusta avaruuskapselista, niin silloin tietenkin myös tämä miehitetty operaatio tapahtuu siten, että kapselin tietokone suorittaa  kaikki manööverit ilman tarvetta siihen, että ihminen edes koskee ohjaimiin. Se tietenkin avaa uusia mahdollisuuksia alusten miehistöjen valintaan.

 Samoin kiertoradalla leijuu kaiken aikaa esimerkiksi avaruuspukuun puettuja robotteja, joilla testataan sitä, että kauanko henkilö kestää kosmista säteilyä, jotta voidaan paremmin suunnitella toimenpiteitä sen varalle, että joku avaruuslentäjä joutuu eroon avaruusaluksestaan. Noiden robottien avulla mitataan aikaa, joka menee siihen, että lentäjä saa kuolettavan säteilyannoksen, jotta lennonvalvonta tietää, että miten nopeasti sen on saatava pelastusalus paikalle tuollaisessa tilanteessa, missä esimerkiksi kosmonautin selkäpakkauksesta eli "avaruusmoposta" loppuu polttoaine. Silloin täytyy tietenkin pelastusoperaatio pitää aloittaa mahdollisimman nopeasti, mutta samalla se pitää suunnitella siten, että toinenkin kosmo- tai astronautti ei joudu vaaraan.

Sojuzin kaaviokuva
Kuva III

Noilla roboteilla on vartalossaan geiger-mittareita, joilla mitataan kosmo- tai astronautin saamaa säteilyä, ja samalla mietitään mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi avaruusalus ei pystyisikään palaamaan Maan pinnalle, jos kesken laskeutumisen huomataan esimerkiksi, että aluksen lämpökilpi on irti. Kehitteillä on myös avaruuspukuja, joilla astronautti voi palata Maan pinnalle, jopa kiertoradalta asti. Eli tuossa puvussa olisi laskuvarjo, ja astronautti läpäisisi ylimmät ilmakerrokset pitämällä suojanaan kilpeä, ja kun hän sitten olisi tarpeeksi lähellä Maata, niin laskuvarjot avataan vaiheittain, eli ensin aukeaa hyvin pieniä varjoja, jotka sitten hidastavat astronauttia niin, että hän pystyisi avaamaan normaalin laskuvarjon, ja laskeutumaan laskuvarjojääkärin tavoin turvallisesti maahan, mutta tekniikka on kuitenkin vasta alkuvaiheessa.

Itse kuitenkin pidän NASA:n valmistautumista esimerkiksi kiertoradalla tapahtuvaan onnettomuuteen sikäli huonona, että heillä ei ilmeisesti ole varasukkulaa lähtöasemissa, jotta pulaan joutuneen sukkulan tai muun avaruusaluksen miehistö voidaan pelastaa. Sojuzin nokkamodulia ei kuitenkaan ehkä ole tarkoitettu muiden kosmonauttien pelastamiseen, vaan siihen että aluksen tehtävä voi muuttua lennon aikana radikaalisti. Eli jos tuo pallomoduuli olisi vaihdettavissa, niin sillin Sojuziin voidaan liittää kiertoradalla ALMAZ-moduuli, eli konetykeillä varutettu etukapseli, joka voidaan laukaista radalleen esimerkiksi F-1 (SS-18 "Satan")-raketilla, ja kun esimerkiksi Sojuz-lähetetään Kapustin Jar:ista, niin ALMAZ-moduli voidaan laukaista toisesta avaruuskeskuksesta, kuten Volgogradin asemalta, ja sitten telakoida tuohon Sojuziin huomaammattomasti, ja siinä sitten Venäjällä on käytössään tehokas avaruushävittäjä.

elainasiaa.blogspot.fi

ilmailukokeiluja.blogspot.com