Miten mielipiteemme taiteesta syntyy?

Kaikki me olemme joskus elämämme aikana kohdanneet musiikkikappaleen tai elokuvan, josta emme pääse ikään kuin yli.Tuo johtuu siitä, että tähän kappaleeseen tai elokuvaan liittyy jotenkin voimakas tunnelataus, jonka takia haluamme kuunnella tai katsella sen kerran toisensa jälkeen uudestaan. Eli kuuntelemme tuon musiikkiesityksen kerran toisensa jälkeen, tai katsomme jotain elokuvaa aina uudestaan ja uudestaan. Samoin kun katsomme jotain elokuvaa esimerkiksi jonkun tuttavan kanssa, niin he saattavat kelata jotain paikkaa uudestaan ja uudestaan, mikä tarkoittaa sitä, että tuossa kohtauksessa esitetty dialogi merkitsee jotain erityistä hänen elämäänsä liittyvissä asioissa, ja erityisen hyvin tämä näkyy erityisen hyvin siinä, kun joku sotaveteraani katsoo vaikkapa "Tuntematonta sotilasta", eli hän kokee elokuvan aikana ne samat tunteet, mitä hän koki seisoessaan rintamalla ja katsoessaan kuolemaa silmiin.

Tuossa tilanteessa koetut asiat jäävät ihmisen mieleen alitajuntaan, ja  kun he katsovat tuota elokuvaa, niin nuo torjutut sekä kipeät muistot tulevat ylös heidän tajuntaansa. Se mitä veteraani koki rintamalla tietenkin oli kamalaa, mutta sama asia tulee eteen myös silloin, jos ihminen on joutunut onnettomuuteen kuten tulipaloon tai kolariin. Katastrofielokuvat vaikuttavat heihin samalla tavoin, kuin henkilöön, joka on ollut rintamalla. Molemmissa tilanteissa ihminen joutuu voimakkaan stressin kohteeksi,ja todellisuudessa rintamalla oleva sotilas on hiukan paremmassa asemassa tässä tilanteessa, kuin henkilö joka joutuu auton ruhjomaksi kotikadulla. Näet rintamalla oleva sotilas on psyykkisesti varautunut siihen, että hän kohtaa väkivaltaa, kun taas kotikadulla törmäävä auto tulee "kuin salama kirkkaalta taivaalta".

Ja myöhemmin esimerkiksi kotona ollessaan tuollainen henkilö kokee voimakkaita tunnelatauksia tuota tilannetta ajatellessaan. Eli jos hän on kuunnellut jotain kappaletta kännykästä juuri auton osuessa, niin tuo kappale aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion, eli henkilö hikoilee sekä värisee, ja juuri tunnereaktio paljastaa sen, että näytteleekö onnettomuuden tai pahoinpitelyn uhri vai onko hän oikeasti kokenut väkivaltaa.Eli väkivalta voi olla tahallista tai tahatonta, ja kun henkilö kohtaa pahoinpitelijänsä tai tämä puhuu hänelle, niin jos hän on puhunut pahoinpitelyn yhteydessä uhrilleen, niin hänen äänensä sitten jää muistiin pyörimään, ja uhri tunnistaa sen aivan varmasti, ja kokee samalla voimakkaan tunnereaktion eli säpsähtää.

Kuitenkin voidaan sanoa, että sotilaselämässä tietenkin on myös sodan aikaan niitä  hyviä hetkiä, eli kotilomilla olleet tanssiaiset sekä muut huvit, joiden merkitys noiden miesten elämässä korostui paljon enemmän kuin  jollain nykynuorella, jolle festivaalit ovat vain ikään kuin tapa viettää lomaa, Sodan aikana kotiloma saattoi merkitä sitä, että henkilö selvisi hengissä,ja siksi kotiloma oli "elämän passi" noille miehille, Tämän takia veteraaneilla tietenkin on oma suhteensa aikakautensa musiikkiin, ja vanhemmilla veteraaneilla tietenkin on Suomessa korsuorkesterinsa sekä sen aikakauden tanssimusiikki, ja näillä Afganistanin miehillä on oma versionsa noista korsusävelmistä. Eli tässä en sitten tarkoita vain suomalaisia veteraaneja, Saksalaisilla ja Venäläisillä on tietenkin oma kulttuurinsa, ja heidän veteraaninsa tietenkin kuuntelivat omia kappaleitaan, kuten Florian Geyerliedia tai Horst Wesseliä tai neuvostosotilaan tapauksessa ainakin Neuvostoliiton kansallishymni varmasti oli tuttu, ja nämä kappaleet soivat heidän kotonaan vielä sodan jälkeen, vaikka jälkimmäinen taisi sekä DDR:ssä sekä Saksan liittotasavallassa kielletty kappale.

 Mutta kun puhutaan siitä, että käsityksemme lempimusiikista alkaa muotoutua jo heti syntymämme jälkeen, ja sillä mitä radiosta tulee synnytysosastolla tai lapsen ensikodissa on tietenkin suuri merkitys, kun myöhemmin hän valitsee oman lempikappaleensa. Ja kuten varmasti kaikki tietävät, niin jos lapsi kuulee paljon jotain tietyn tyyppistä musiikkia lapsena, niin hän todennäköisesti kuuntelee sitä myös aikuisena. Eli se paljon puhuttu "korvamato", mistä emme pääse irti muodostuu lapsena. Samoin jos johonkin tiettyyn musiikkiin liittyy pelkotiloja, eli esimerkiksi tiettyjen kappaleiden soidessa lapsen vanhempia pahoinpidellään, ja hän näkee sen, niin silloin tuo ihminen tulee koko elämänsä kokemaan erilaisia fobioita tuohon musiikkiin liittyen.

pseudotiedetta.blogspot.fi