Grafologian perusteita, eli kaikki paperissa olevat asiat ratkaisevat sen, mihin tulokseen tutkija päätyy
Grafologian eli tekstien sekä grafiikan analysoimisen perusteena ei ole pelkkä asiapaperista otetun käsialan vertaaminen kirjoitusnäytteisiin, vaikka sitä usein luullaan siksi. Toki käsialojen vertaaminen toisiinsa on yksi käsialan tutkimuksen osa-alueista, mutta grafologia on oikeastaan grafiikan tutkimusta, jossa käytetään käsialan lisäksi hyväksi myös kemiallisia menetelmiä, joilla pyritään selvittämään sitä, millaisessa tilanteessa nuo allekirjoitukset on annettu. Kun puhutaan paperin kemiallisesta analyysistä, niin siitä etsitään silloin jälkiä huumausaineista tai jostain mikä ei tuon henkilön olemukseen oikein istu.
Eli esimerkiksi se, että paperista löytyy heroiinia on varmasti tukijoita kiinnostavaa tietoa. Samoin se että kuvitteellisessa uhkauksessa käytettävä kielenkäyttö poikkeaa huomattavasti siitä, miten tuo henkilö yleensä käyttää kertoo ainakin siitä, että tuo paperi on ehkä kirjoitettu humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena. Myös se huomioidaan aina, jos paperista löytyy verta, koska se kertoo sen, että henkilöä on ehkä lyöty nimikirjoitusta annettaessa. Tai jos nuo pisarat ovat pieniä sekä pyöreitä, niin se voi kertoa siitä, että henkilöllä saattaa olla keuhkosyöpä, jolloin esimerkiksi sopimus on saatettu taivutella hänestä ehkä hiukan epäeettisin perustein.
Sekä sitä että onko tuo nimikirjoituksen tekijä itse edes koskenut kyseiseen paperiin. Jos henkilö on kirjoittanut itse nimen paperiin, niin siitä jää tietenkin soluja paperin pintaan, jolloin DNA-testillä voidaan todistaa se, että onko henkilö itse tehnyt nimikirjoituksen vai onko se tehty printterillä, jostain skannatusta asiapaperista. Samoin paperin taitoksia pyritään analysoimaan, jotta voidaan todeta se, että onko paperia pidetty esimerkiksi taitettuna, kun nimikirjoitus on pyydetty. Mutta kuten varmasti kaikki arvaavat, niin myös asiakirjan tekstiä pyritään analysoimaan, jotta saadaan selville se, että onko siihen livahtanut pari riviä lisää, ja tekstin ulkoasu paljastaa onko koko tekstin tehnyt sama henkilö.
Joillakin ihmisillä on tarve tehdä toisille kiusaa kirjoittamalla heidän nimissään esimerkiksi uhkauskirjeitä, tai tietenkin esimerkiksi lääkärikoulun hakukirjeen tietenkin voi kirjoittaa kopioimalla tekstejä esimerkiksi suoraan jostain kauhukirjasta, jolloin siitä saattaa seurata pieni käynti esimerkiksi Niuanniemen sairaalassa. Toki noita hiukan erikoisia "hengen luomuksia" verrataan aina myös toisiinsa, jotta voidaan seuloa ne tekstit, jotka toistuvat usein noissa mielisairaalaan lähetettyjen potilaiden kirjoittamissa kirjeissä. Ja samalla tietenkin tutkitaan sitten se, että kuka tätä kyseistä tekstin lähdettä sitten lainaa, eli onko noiden lainaajien joukossa paljonkin psykiatrisia potilaita tai ehkä laitoksen henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä. Jos henkilö haluaa lavastaa toisen ihmisen esimerkiksi mielisairaaksi, niin toki hänellä pitää olla tuohon tekoon tarvittava tieto, jonka takia hän ehkä lainaa tai ostaa näitä mielen pimeän puolen tuotteita jostain kirjakaupasta päästäkseen siihen tunnelmaan, jonka hän olettaa kuuluvan hullulle.
Ja täytyyhän hänen saada noita lähdetekstejä käyttöönsä, jotta hän voi tekaista noita uhkauskirjeitä. Se että henkilö ostaa jonkun tuollaisen erikoista väkivaltaa sisältävän opuksen kertoo hänen halustaan tutkia noita tekstejä, eli kukaan ei varmasti koskaan osta esimerkiksi noita kaukana kirjakaupan takana olevia kirjoja ainakaan montaa kappaletta, mikäli niistä ei hänelle ole jotain hyötyä tai hänellä on jokin pakkomielle asian suhteen. Jokainen meistä varmaan on joskus kuvitellut, että on sama mitä kirjahyllystämme löytyy. Mutta jos siellä on pelkkää Markku Sadelehdon tuotantoa, niin silloin kyllä pitää asioista hiukan keskustella. Jokainen meistä on joskus saanut lahjaksi jonkun kirjan, mutta jos jokainen saamamme lahja on joku kauhukirja, niin silloin tietenkin pitää hiukan miettiä, että olemmeko joidenkin mielestä niin "gootteja", että tuollaisia kirjoja haluamme lukea pelkästään, ja tuolloin tietenkin vastuu lahjasta muutenkin on kirjan hankkijalla
Comments
Post a Comment