Tieteen sekä politiikan outo suhde

Vetypommi on yksi esimerkki tieteen suhteesta
valtiovaltaan
Kuva I

Tiede ja politiikka ovat aina olleet jotenkin liitossa keskenään, koska esimerkiksi yliopistojen määrärahoja kohdennetaan siten, kuin valtion johto niitä haluaa kohdennettavan. Vaikka yliopistoilla on teoriassa sama asema kuin ministeriöillä, niin kuitenkin niiden saama rahoitus riippuu siitä, kuinka paljon eduskunnalla tai valtioneuvostolla on "hyvää tahtoa" kyseistä laitosta kohtaan. Ja tietenkin se mikä tuo hyvää valtiolle, tuo samalla rahaa yliopistoille ja korkeakouluille. Esimerkki tieteen sekä valtiovallan suhteesta on ydinase, joka kauheudessaan kuitenkin todettiin sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa ja muutamissa muissa maissa tarpeelliseksi sodankäyntivälineeksi, vaikka sen tuhovoima olikin kauhistuttava, Mutta kuitenkin on hupaisaa katsoa, kun NSA:n harjoittama valvonta sitten saa aikaan saman reaktion kuin vetypommikokeet, joista sentään ilmaan lentää todella paljon radioaktiivista jätettä.

Politiikka on aina likaista, koska poliitikko pyrkii olemaan sofisti, ja miellyttämään massoja. Eli hän pyrkii saamaan sen verran ääniä, että kyseinen henkilö pääsee eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon. Siksi hän pitää eräällä tavalla "pannukakkua muistuttavia" puheita, joissa ei juuri mitään sanota. Mutta kun puhutaan tieteen tekemisestä, niin toki ne asiat, jotka tuovat rahaa valtion kassaan eli työpaikkoja maamme työttömille saavat enemmän tukea kuin joku papyrusten kääntäminen. Jos tiedemies tuo jotain konkreettista maalleen, niin silloin hänen tukemisensa on helppoa, mutta jos hänen tekemänsä tutkimus tai sen tulokset eivät miellytä hallitusta, niin silloin saattaa seurauksena olla tilanne, missä tiedemiehen rahoitusta yritetään katkaista.

Tai ainakin niiden saama tuki on helpompi perustella valiokunnissa, kuin se että joku papyrusten kääntäjä tarvitsisi määrärahoja työhönsä. Mutta kun puhutaan vallan sekä tieteen suhteesta, niin vielä nykyäänkin esitetään esimerkiksi melkein natsismia myötäileviä käsityksiä afrikkalaisten älykkyydestä, joita sitten esitellään televisiossa suurena tieteellisenä saavutuksena. Kun puhutaan puhtaasti älyn politiikasta, niin mieleeni tulee sellainen mielikuvituksellinen tilanne, jossa korpraalin sekä kenraalin älykkyyttä verrataan keskenään. En usko että tuo tutkimus tulisi missään maailman asevoimissa olemaan mitenkään erityisen puolueeton, vaan uskon että kukaan ainakaan armeijassa työskentelevä testaaja ei haluaisi kertoa kenellekään, jos tulos olisi se, että korpraali saisi parempia tuloksia älykkyystestissä kuin kenraali.

Se saattaisi vaikuttaa hänen eli tutkijan tai korpraalin uraan haitallisesti, jos tuo kenraali sitten suuttuisi tästä asiasta. Eikä tällainen tutkimustulos olisi myöskään valtaa pitävälle hallitukselle mieleinen, joten se saattaisi ehkä salata tutkimuksen tulosta, koska eihän kukaan voi myöntää tehneensä virheitä valintaprosessissa. Silloin tuo kuvitteellinen hallitus sitten voisi karkottaa tiedemiehen maasta tai laittaa hänet vankilaan. Se voisi perustella tämän teon sillä, että tuo tutkimus ei palvelisi valtion etua eikä myöskään täten olisi muuta kuin ajan sekä valtion varojen haaskausta. Ja syyte voitaisiin nostaa valtion varojen väärinkäytöstä. Mutta jos kenraali saisi parempia tuloksia kuin korpraali, niin se sitten varmasti olisi tälle valtion johdolle mieleinen tulos.

Tämä oli siis vain hypoteettinen malli, enkä ole noista asioista tehtyjä tutkimuksia nähnyt, mutta olisi mukava tietää, että mikä olisi esimerkiksi Garri Gasparovin sotilasarvo, mutta hänet on kyllä saatettu sitten armeijan jälkeen jälkeen ylentää. Kuitenkin eurooppalaisten "korkeampaa" älykkyysosamäärää on aina käytetty muka oikeutuksena lähteä ryöstöretkille muualle maailmaan, ja vasta Vietnamin sota avasi länsimaiden silmät sille, että myös muut kuin me osaavat käydä sotaa. Kun puhutaan poliittisesta päätöksenteosta, niin toki näyttävyys on siinäkin valttia. Jos yliopistojen rahoituksesta päätetään, niin tietenkin se tieteen osasto, mikä tuo eteen jotain konkreettista saa eniten rahaa käyttöönsä. Ja siksi esimerkiksi USA laittoi valtavia summia rahaa ydinaseiden kehittämiseen, ja tuon aseen perustutkimuksen tekivät maailman johtavat tiedemiehet.

Toki myös neuvostokansalaiset  Andrei Saharov ja Igor Kutsatov olivat johtavia tiedemiehiä, ja he sitten kehittelivät oman versionsa tuosta maailman kirkkaimmasta älynväläyksestä. Kuitenkin voidaan aina sanoa, että yliopisto ei koskaan ole irrallaan valtiosta, vaan sen apurahoja kohdennetaan aina siten, kuin valtion johto tai heidän taustavoimansa haluavat, ja toki yliopistojen opiskelijoita on helppo syyllistää, kun puhutaan yliopistotasoisen koulutuksen hinnasta yhteiskunnalle. Silloin on hyvä laskea siihen kaikki mahdolliset kustannukset, ja samalla muistuttaa myös siitä, että he saavat huippujohtajien paikat välittömästi.

Eli voisin kysyä sitten että saako esimerkiksi kielenkääntäjä tai matemaatikko sekä ohjelmoija noita huippupaikkoja koskaan? Tai oletteko koskaan kuulleet tulkkien saavan miljoonatuloja, tai onko jokaisen lakimiehen alkupalkka se paljon puhuttu 700€ kuukaudessa, ja lakimiehiä sekä lääkäreitä tarvitaan, ja onhan Punaisen ristin työ erittäin humanitääristä, ja työskentely pakolaisleireillä uhrautuvaa, mutta toki noiden leirien pystyttäminen sekä varuteiden kuten telttojen kuljettaminen tuolle alueelle vaatii hiukan muunkin alan työläisiä kuin vain lääkäreitä sekä sairaanhoitajia.  Eikä jokainen kauppakorkean tai teknisen korkeakoulun käynyt henkilö istu toki minkään jättiyhtiön johtokunnassa.

pseudotiedetta.blogspot.fi