Neroutta vai hulluutta, eli onko aina kaikki tiedemiesten ideoimat välineet pakko toteuttaa?

Salamat välähtävät veden pinnassa
fuusiokokeiden yhteydessä
Kuva I

Kun jatketaan mietintää siitä, että mikä on neroutta ja mikä taas on hulluutta, niin toki on olemassa erittäin paljon asioita, joita ei ehkä pitäisi tehdä. Kun mietitään esimerkiksi tilannetta, jossa maailman tiedemiehet rakentavat Tsar-Bomban kaltaisia välineitä, niin silloin aina sanotaan, että tuollainen tekniikka palvelee vain sotaa, ja että sillä voidaan luoda vain tuhoa sekä murhetta. Kuitenkin unohdetaan se, että tuollainen supervoimakas atomipommi voi jossain vaiheessa pelastaa ihmiskunnan, jos sillä ammutaan kohti tulevaa komeettaa, jonka tuo räjähde sitten höyrystää valtavassa kuumuudessa. Eli kuten tiedämme, niin avaruudessa ei synny paine-iskua, vaan siellä laajeneva tulipallo aiheuttaa pääsääntöisesti kaiken tuhon.

Mutta kuten tiedämme, niin kaikkia mitä tiedemiehet kehittelevät ei tarvitse kokeilla ainakaan Maapallon kaasukehässä. Fuusiokokeissa käytettyjen välineiden ongelma on juuri tässä, nimittäin koereaktorien antama energian sykäys on usein valtavan voimakas, jos pitäisi rakentaa fuusioreaktori, joka pitää fuusiota yllä spontaanisti. Spontaani fuusio tarkoittaa tilannetta, jossa reaktio jatkuu ilman tarvetta sille, että fuusiorektoriin tuodaan ulkoapäin energiaa.

Eli toisin sanoen sen voimantuotto olisi suurempi kuin siihen viety energia. Ja fuusiossa vapautuu todella paljon energiaa verrattuna fissioon, ja jos tuo reaktori "karkaa käsistä", niin silloin tuloksena on vetypommiräjähdys, jonka teho voi olla jopa satoja megatonneja, Uuden sukupolven reaktoreissa polttoaineen syötöllä säädetään tuon fuusioreaktorin tehoa, ja ongelma on siinä, että jos tuohon reaktoriin tuodaan liikaa polttoainetta, niin tuloksena on erittäin voimakas räjähdys. Siksi fuusioreaktorin rakentaminen on niin vaikeaa, koska jos se karkaa käsistä, niin silloin tuho saattaa olla totaalista.

Tämän takia koereaktoreihin tuodaan polttoainetta ainostaan pienissä lasikuulissa, joihin kohdistetaan voimakkaita laser-säteitä täysin symmetrisesti, jotta saadaan aikaan "välähdys" eli muutaman deuterium-ja tritium-atomin yhtyminen heliumiksi. Noissa kokeissa käytetään maailman voimakkaimpia lasereita kuten NOVA-laitetta, joiden antama säteilyteho on jopa 500 terawatin suuruinen, ja sen kehittämiseen tarvitaan erityisjärjestelyjä voimantuoton taholla. Eli sen tehontuotantoon käytetään erityistä kondensaattorilaitteistoa, jolla ensin varataan tarvittava sähköteho, joka johdetaan fuusiokammioon laserien kautta.

Tämä tehdään siksi, että valtion sähköverkko ei ylikuormittuisi, ja noita kondensaattoreita saatetaan ladata jopa kuukausia kerrallaan, jotta esimerkiksi suurkaupungeista ei tarvitse katkaista sähköä. Ongelma on sitten siinä, että jos nämä kondensaattorit purkautuvat väärään suuntaan, niin silloin sähköverkkoon tulee 500 terawatin piikki, joka voi polttaa kaikki USA:n supertietokoneet tomuksi. Jossain elokuvassa roisto rakensi tuollaisen laitteen, jotta hän voisi luoda valtavan voimakkaan virtapiikin valtiolliseen sähköverkkoon, jotta tuo liiga voisi sitten ryöstää kokonaisen kaupungin .Näissä laitoksissa sijaitsevat jopa kilometrien pituiset hiilimonoksidi- tai vapaaelektronilaserit kehittävät äärettömän voimakkaan säteen, joka johdetaan valo-optisten kuitujen avulla ympyrämäiseen laserkammioon, jonka keskellä tapahtuu tuo fuusioreaktio.

Tämä ratkaisu mitä käytetään esimerkiksi NIF-National Ignition Facility reaktorissa.  Kyseinen ratkaisu on soveltuva esimerkiksi juuri vetypommisimulaatioihin, joissa testataan uuden sukupolven vetypommeja, joiden laukaisemiseen käytetään nimenomaan lasersäteitä, joiden avulla vetypommin kallis fissiolaukaisin korvataan laserilla. Niin sanottu "kylmäfuusio" perustuu siihen, että laserilla luodaan valtavan kuuma, mutta samalla pinta-alaltaan hyvin kuuma kohta, johon fuusiomateriaalia johdetaan, ja jossa tapahtuu sitten fuusioreaktio.

Noissa kokeissa kehitetään valtavan korkeita lämpötiloja, koska vaikka tuo reaktio tapahtuu Auringon ytimessä spontaanisti, niin siellä oleva valtava paine auttaa fuusion syntymisessä, ja siksi maan pinnalla pitää alempi paine kompensoida nostamalla lämpötilaa, jotta atomiytimet voivat alkaa yhtyä. Noissa kokeissa kehitetään lämpötiloja, jotka vastaavat kuumimpien tähtien ytimien lämpötiloja, ja tämän laserin ongelma on juuri se, että antaakseen fission tarvitseman energian, pitää kyseisen välineen synnyttää tarpeeksi voimakas lasersäde, mutta jos tuo ongelma voidaan ratkaista, niin silloin kauhukuvien laserilla laukaistava vetypommi voisi olla mahdollinen. On olemassa monia tapoja tehdä kohteeseen kuljetettava, laserilla laukaistava vetypommi, jonka varmasti kiinnostaa sotilaita ympäri maailmaa, koska tuo vetypommi ei tarvitse fissio-osaa, mikä paljastaa tuollaiset aseprojektit, koska tuo fissiomateriaalin tuotanto vaatii tietenkin ydinreaktoreita

Yksi tapa toteuttaa tuo laserlaitteisto on se, että pommin kuoren sisään asennetaan voimakas, kiinteään polttoaineeseen perustuva laser, jossa voimkasta valoa kehittävällä, ehkä magnesiumjauheesta sekä hapettimesta koostuvalla "salamavalopulverilla" luodaan tarpeeksi voimakas valo, joka saa aikaan laser-säteen, joka sytyttää pommin kärjessä olevan litiumin. Mutta tietenkin tuo laser voi sijaita pommin ulkopuolella, eli esimerkiksi lentokoneesta tai laser-satelliitista suunnataan pudotettavaan tai ohjuksen kärjessä olevaan litiumilla täytettyyn säiliöön tarpeeksi voimakas lasersäde, jotta sen sisällä oleva litium eli fuusiopolttoaine alkaa "palaa", mikä tarkoittaa sitä, että atomiytimet yhtyvät hiileksi. Tällöin syntyy valtavan voimakas räjähdys, kuten muissakin vetypommeissa, mutta tuolloin eivät kaivokset sekä rikastuslaitokset paljasta kyseisen aseprojektin olemassaoloa.

Tietenkin myös "tohtori Outolemmen" maailmanloppupommi voisi tuolloin olla jonkun kahelin hankintalistoilla, eli tarvitaan vain esimerkiksi öljysäiliö, jossa on litiumia tai nesteytettyä vetyä, ja siihen säiliöön sitten suunnataan sitten tuollainen äärimmäisen voimakas lasersäde, ja tuollainen laite sitten voi tuhota koko Maapallon. Tiedemiehiä aina syytetään siitä, että he tekivät ydinaseen sekä muita tuhovälineitä, mutta hiukan tässä vain kysyisin, että onko kaikki tuo, mitä esimerkiksi Edward Tellerin sekä Andrei Saharovin kaltaiset ihmiset ehdottivat ihan pakko joka kerta toteuttaa? Eikö vastuu noiden tuhovälineiden toteuttamisesta kuitenkin ollut puollustusministeriöllä sekä atomienergiakomissiolla, jotka päättivät siirtää sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa aseiden kehittämisen että strategisen iskupotentiaalin pääpainon ydinaseisiin. Toki voidaan sanoa, että ydinaseet kuitenkin ehkä estivät Kolmannen Maailmansodan, ja ne saivat aikaan globaalin rauhanliikkeen synnyn.

pseudotiedetta.blogspot.fi