Filosofisen ajattelun perusta on se, että opitaan kysymään miksi tässä on vesikannu?

Miksi tässä on vesikannu?

Kun koulujen filosofian tunnilla pohditaan filosofian eroa arkiseen ajatteluun nähden, niin tullaan siihen tulokseen, että filosofiassa ajattelu on pohdiskelevampaa sekä ikään kuin syvällisempää kuin arkisessa ajattelussa. Arkisessa tilanteessa me voimme vain ajatella, että ostamme pullan kaupasta tai juomme lasin vettä automaatista. Kun filosofiassa taas haemme totuutta, niin silloin tietenkin kysymme itseltämme, että miksi kaupassa myydään pullia, tai miksi jossain pöydällä on lasi vettä, joka voidaan sitten juoda?  Nuo tuotteet eivät ole ilmaisia, joten filosofi kysyisi kuitenkin sellaisen kysymyksen, että miksi joku on niihin investoinut rahaa, jota hän voisi käyttää myös muuhun liiketoimintaan, koska nämä juoma-automaatit sijaitsevat usein yksityisen yrityksen tiloissa, ja yleisö pääsee niihin tutustumaan lähinnä kauppojen myymälätiloissa.

Tai miksi jossain nurkassa on on melko kallis juoma-automaatti, jonka tarkoitus lienee ainoastaan tarjota ihmisille lasillinen vettä? Mutta kun alamme filosofisesti miettiä sitä, että mikä tarkoitus tuolla tarjotulla vesilasilla oikeastaaan on, niin silloin pääsemme tehokkaasti suoraan kaikkein suurimpia paranoidismeja sisältäviin ajatuksiin siitä, että että kaikella toiminnalla on oikeasti taka-ajatuksia, jotka koskevat vähintään toiminnan vilpittömyyttä tai altruismia, jotka voivat olla ajatuksina myös hyvin houkuttelevia, koska haluamme vilpittömästi uskoa hyvää kaikesta mitä näemme tai kuulemme. Ja tuo ajattelutapa voi tulla ihmiselle kalliiksi, jos hän kuvittelee esimerkiksi liikemiesten tarjoavan lounaita hyvää hyvyyttään ilman taka-ajatuksia. Sama koskee myös esimerkiksi narkomaanien tukihenkilöitä, joiden tarkoitus saattaa olla ainoastaan hankkia heidän lääkkeitään katukauppaan.

Mutta kun toimintaa tarkastellaan esimerkiksi liiketalouden opiskelijan näkökulmasta, niin silloin tulee mieleen kauppakoulujen opettama ajatusmalli, jossa korostetaan sellaista aspektia, että ilmaisia lounaita ei ole. Kun puhutaan ilmaisista lounaista, niin tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kun liikemies kutsuu kaksi toveriaan lounaalle, niin silloin tietenkin hän haluaa heiltä jotain. Liikemies haluaa nimittäin näiden tovereidensa aikaa, jotta hän voisi esitellä heille uusia ajatuksiaan jostain asiasta, ja sitten pyytää heitä liikekumppaneiksi johonkin hankkeeseen. Mutta liike-elämä on kova paikka, joten siellä tietenkin pitää muistaa se, että nämä liikekumppanit pyytävät sitten osinkoja liiketoiminnan tuotoista. Ja sitten toimijan pitää sisällyttää sellainen asia, että enkelit elävät taivaassa, mutta maassa on valta annettu ihmisille, jos tässä ei käytetä raamatullisia lauseita tai muita uskonnollisiin termejä, jolloin käytettäisiin kieltä, missä ukkonen jyrisee ja salamat leimahtavat.

Joten jos joku juoma-automaatti on asetettu vaikkapa supermarketin eteiseen, niin silloin sen tarkoitus on varmasti vetää asiakkaita tuohon kauppahalliin, joten siksi nuo vesiautomaatit sijaitsevat usein kauppojen porttien sisäpuolelle, koska varsinkin kuumina kesinä tuon välineen tarkoitus on saada asiakkaat viettämään enemmän aikaa myymälän sisällä, koska mitä pidemmän aikaa asiakas viihtyy myymälässä, niin sitä helpommin hän sieltä jotain ostaa. Toisin sanoen, vaikka toimeton kassa olisi myyjän mielestä varmasti tyylikäs vaihtoehto työpäivän ratoksi, jolloin hän voi sitten vaikka syventyä sosiaaliseen mediaan tai johonkin lehteen, niin kauppiaan etu ei varmasti tämä ole. Hän varmasti haluaa mieluummin sitä, että hänen myymälänsä tuotteet käyvät mahdollisimman hyvin kaupaksi, koska hän saa niistä katetta omaan liiketoimintaansa. Samoin kun yhtiöt antavat jotain tuotteitaan jaettavaksi jossain tapahtumassa, niin silloin tietenkin he haluavat tavaramerkkinsä näkyvän, jotta he saisivat mahdollisimman paljon mainosta eli positiivista näkyvyyttä omille tuotteilleen.

Kun puhutaan siitä, että miksi esimerkiksi professoreilla on joskus vesilasi puhujapöntössään, niin silloin voidaan tietenkin päätellä, että se merkitsee sitä, että he haluavat kostuttaa suutaan. Mutta jos heitä tarkasti katsotaan, niin silloin voidaan huomata se, että he juovat tuosta lasista tarkasti  luennon puolessa välissä. Siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että nämä henkilöt ovat piintyneiden tapojen miehiä sekä naisia. Mutta samalla voidaan muistella sitä, että tämän tasoisilla henkilöillä saattaa olla "kaikki kunnossa" merkki, ja silloin voidaan kysyä, mitä tapahtuisi, jos professorilla ei olisi vesilasia, tai hän pudottaisi sen? Nuo henkilöt ovat erittäin taitavia työssään, joten tuollainen pieni lipsahdus saattaa merkitä hermostumista, tai sitten se on merkki siitä, että tuota henkilöä on yritetty painostaa.

kimmonsivu.blogspot.fi