Pelko ja viha kaupungin kaduilla ovat hyvä keino markkinoida turvallisuutta kuten älylukkoja sekä aseita ihmisille

Kuvituskuvaa

Pelko ja viha ovat asioita, jotka kuuluvat normaaliin jokapäiväiseen elämään. Ne ovat asioita, joiden kanssa jokainen meistä tulee joskus tekemään tuttavuutta. Ensimmäisen kerran ihminen kokee pelkoa silloin, kun hän ei koulusta enää pääse kotiin, vaikka tuota henkilöä uhataan. Viha taas kumpuaa voimattomuuden tunteesta, eli itsensä jotenkin alistetuksi kokenut ihminen usein alkaa vihata jotain ihmistä tai ihmisryhmää aiva kamalasti. Jos joku henkilö joutuu esimerkiksi miesjoukon pahoinpitelemäksi, niin silloin tuo alistettuna oleminen saa aikaan vihantunteen, joka saattaa purkautua väkivaltana. Sama koskee tietenkin onnettomuuksia, joissa ihminen menettää sekunnissa läheisensä, ja vaikka kyseessä olisi kuinka vahinko, niin silloin ihminen tietenkin kokee tuskaa sekä raivoa, ja hänellä on siihen oikeus, koska hänen läheisensä on lähtenyt aivan yllättäen.

Eikä kukaan varmaan usko, että kun toinen lähtee kaupassa käymään, niin hän näkee tämän viimeisen kerran. Ja vaikka oikeus ei tuota eloon jäänyttä osapuolta tuomitsisi, niin kuitenkin yhteisön antama tuomio on todella kova. Eli varmasti tuo toisen yli ajanut henkilö saa tuosta tapauksesta kuulla työkavereiltaan sekä omilta sukulaisiltaan. Sama koskee myös esimerkiksi joukkopahoinpitelyyn osallistunutta henkilöä, jonka tekemään tekoon suhtaudutaan erittäin tuomitsevasti. Pelko on asia jolla myydään vaikka mitä. Poliittisia aatteita, asevoimien hankintoja sekä aseita ja lukitsemisvälineitä kuten älylukkoja  kaupataan juuri sillä perusteella, että ne tuovat turvaa kaduille sekä koteihin.

Ne ovat muka helpompia sekä parempia välineitä kuin itsepuolustuslajit, ja toki poliisin sekä vanginvartijoiden on mukavampi hallita ihmistä, jonka turvaväline voidaan ottaa pois. Jos henkilö hallitsee nimenomaan karaten kaltaisen itsepuolustuslajin, niin hän on vaarallinen myös ilman aseita. Eli kurkkuun tai silmiin suunnattu isku varmasti vahingoittaa vastustajaa niin, että hän ei enää hyökkäystä jatka. Mutta kun puhutaan poliittisen aatteen tai asevoimien hankintojen markkinoinnista ihmisille, niin silloin tietenkin vedotaan kollektiiviseen pelkoon siitä, että naapurivaltio hyökkää maahamme, ja samalla toistetaan sitä, että "Venäjä murskaa Baltiassa olevat NATO-joukot 10 sekunnissa" tai että "USA ei tue Pietari esikaupunkialueita", mutta samalla unohdetaan autuaasti, se että Venäjä voi vastaavia aseita käyttää myös Suomessa, ja toki tuo ydinaseiden käyttö Baltiassa merkitsee niiden käyttöä Pietarin esikaupungeissa.

Mutta tuota uhkakuvaa on hyvä käyttää silloin kun halutaan perustella esimerkiksi ylimääräisiä kertausharjoituksia, ja poliittiseen kulttuuriin on ilmaantunut uusi periaate, jossa ihmisten vihaa herätetään sillä, että nimen omaan ulkomaalaistaustaisten henkilöiden harjoittamasta valtaväestöön kohdistuvasta seksuaalirikollisuudesta raportoidaan näyttävästi, mutta esimerkiksi kunniamurhia käsitellään jostain syystä hyvin hiljaisesti. Eli se mitä vähemmistön jäsenet tekevät toisilleen ei ole mitenkään kiinnostavaa luettavaa, koska heillä ei todennäköisesti ole äänioikeutta seuraavissa vaaleissa. Näin ollen heidät voidaan suoraan nimetä rikollisiksi, jotta saadaan pari uutiskuvaa siitä, kuinka poliisi sitten karkottaa muutamia ulkomaalaisia Suomesta.

Mutta kun puhutaan peloista, niin ihmiset eivät kuitenkaan pelkää useinkaan mitään kollektiivista asiaa kuten sotaa tai ilman sodanjulistusta ydinasein tehtävää hyökkäystä, vaan he pelkäävät aivan tavallisia asioita kuten pahoinpitelyitä sekä liikenneonnettomuuksia, joita kuitenkin sattuu melko harvoin. Eli kun lehtiä katselee, niin kadut näyttävät taistelutantereilta sekä ravintolat villin lännen saluunoilta, joissa nyrkit heiluvat ja aseet puhuvat. Ja maantiet taas muistuttavat jotain "Fast and furious"-elokuvan maailmaa, missä ihmiset kaasuttelevat jollain turboviritetyillä autoilla ympäriinsä ja pelaavat hengenvaarallista peliä elämällään. Pelot ovat yksilöllisiä, ja ne riippuvat ihmisen asemasta yhteiskunnassa tai hänen ammatistaan. Eli esimerkiksi valtion johto pelkää eri asioita kuin tavallinen ihminen.

Osa peloista on normaaleista ihmisistä melko naurettavia, mutta esimerkiksi malleille sekä elokuva-alan työntekijöille eli näyttelijöille  ikääntyminen tuo ongelmia. Jotkut ihmiset pelkäävät vanhenemista niin, että käyttävät tuhansia euroja vuodessa kauneudenhoitoon, joten noitakin tuotteita markkinoidaan pääasiassa pelolla yksinjäämisestä.Samoin kuntosalit markkinoivat itseään sillä, että käymällä siellä, tulee henkilöstä nuorempi ja laihempi sekä lihaksikkampi. Eli jos käytät näitä palveluita sekä tuotteita, niin olet kaunis ja vaatteet tietenkin tekevät henkilöstä rohkean, joten jos paita ja deodorantti sopivat yhteen, niin silloin ei henkilö jää hetkeksikään yksin ravintolassa. Joku metsäinsinööri voi pelätä jutain mittarimatoa, koska se tappaa puut, ja silloin vuosikymmenien  kasvatustyö on mennyt hukkaan.Pelko on hyvä keino markkinoida esimerkiksi virustorjunta-ohjelmia, koska lehtien antaman kuvan mukaan Internetissä vaanii joukko huippuluokan datarikollisia, salaisia agentteja sekä pedofiilejä, jotka sitten tyhjentävät pankkitilimme ja houkuttelevat lapsemme pusikkoon, jossa sitten tapahtuu vaikka mitä.

Toki markkinamiehet ottavat varmasti peloista kaiken irti, ja kertovat ihmisille, kuinka ilmaiset sähköpostit ja muut ilmaispalvelut kannattaa jättää väliin, ja ottaa kunnon palvelu, jossa asiantuntijat tekevät työtä ihmisen tietoturvan puolesta 24/7, ja toki tuollainen loistopalvelu sitten maksaa paljon. Mutta toki itseään arvostava tietoturvaguru poistuu sosiaalisesta mediasta ja jättää bloggerin kaltaiset palvelut omaan arvoonsa, koska silloin hän voi ilmaista itseään paljon ilmaispalveluita suppeammalle  ihmisjoukolle, koska näissä maksuttomissa palveluissa ei ole samaa mahdollisuutta valikoida yleisöä kuin maksullisissa versioissa, ja onhan se toki vähän outoa, jos jonkun jääkiekkojoukkueen kapteeni päivittää Facebookia tai blogiaan ollessaan kentällä. Ja toki on paljon mukavampaa, kun ei tarvitse itse sanoa kaikista asioista omaa mielipidettä. Sosiaalinen media on vähän ikävä paikka joillekin henkilöille, koska täällä ne omat mielipiteet nousevat todella helposti esiin, ja silloin pitää muistaa se, että esimerkiksi juovuksissa ei kannata kirjoitella yhtään mitään. Ja sosiaalisessa mediassa kyllä näkee, jos henkilöllä on oikeasti jotain sanottavaa muille.

Eikä omasta mielestäni ainakaan omia kirjoitelmia kannata peitellä, vaan muistakaa se, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Se että henkilö sattuu kirjoittamaan aiheista, joista kaikki eivät pidä tai jotka tuntuvat utopioilta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuo aiheet eivät olisi jostain toisesta henkilöstä hyvinkin mielenkiintoisia. Tällä tarkoitan sitä, että  kaikki eivät katso lätkää ja pelaa sulkista, vaan he voivat harrastaa myös moottoripyöriä tai historiaa, joka ei aina tarjoa miellyttäviä elämyksiä. Eikä jokainen maailman asia varmasti ole sellainen, että siitä on olemassa selvästi oikea tai väärä puoli. Myös se että ihminen uskaltaa kirjoittaa, tarkoittaa sitä, että hän uskaltaa myös sanoa jotain muille, ja kirjoitettua sanaa ei voi vastustaa, koska kirjoitelmaa ei voi huutaa hiljaiseksi. Ja maailmassa on yli viisi miljardia ihmistä. Jos vierustoveri ei kirjoitelmista pidä, niin jostain saattaa löytyä ihminen joka niistä pitää.

kimmonsivu.blogspot.fi