 |
| Yonbuyon ydintutkimuskeskus Pohjois-Koreassa |
Pohjois-Korean ohjuskoe sekä ydinohjelma ovat varmasti aiheuttaneet keskusteluja maailmalla, koska nyt eräällä maailman suljetuimmista maista on käytössään ydinase, jolla se kykenee uhkaamaan jopa Suomea. Kyseinen uhka on todellinen mikäli tuosta aseesta saadaan sen verran pitkälle kantava, että sen toimintasäde yltää maahamme, tai ehkä Kim Jong-Un aikoo sitten saada ohjuksensa peiton yltämään Pietariin asti. Pohjois-Korean Taepodong-II ohjus ei ole mitenkään helposti torjuttavissa kineettisen energian THAAD-ohjuksella, vaan tuo ase on hyvin pitkä sekä hoikka, eli siinä saatetaan käyttää tuota paljon puhuttua “tykkilaitetta” (“cannon device”), jossa kaksi tai useampia plutoniumin kappaleita painetaan toisiaan vasten hyvin ohuessa putkessa, ja ehkä niitä pidetään erossa toisistaan nailon tulpilla. Ja jos tuo ase sitten sälytetään vaakatasossa ja nuo nailon-kappaleet ovat tyhjiössä, niin silloin ei ennenaikaisesta tai spontaanista räjähdyksestä ole pelkoa.
Tuon aseen toiminta on sellaista, että RDX-räjähde työntää nuo plutoniumin palaset toisiaan vasten nailonin läpi. Ja tietenkin tuon tykkilaitteen ympärillä voisi olla litiumia, joka sitten saa aikaan tehonlisäyksen, eli muuttaa tuon aseen vetypommiksi. Vaikka “tykkilaitetta” pidetään ehkä paljon vaarallisempana käyttäjilleen kuin imploosio- eli sortumis-menetelmään perustuvaa ydinasetta, jossa räjähdesegmentit painavat plutoniumista tehtyä onttoa palloa kasaan sen keskustassa olevaa plutoniumin kappaletta vasten, niin kuitenkin “tykkilaite” eli “Hiroshiman pommin” kopio kuitenkin on riittävä varuste, jotta Pohjois-Korean johto saa siitä haluamansa pelotteen, minkä turvin se voi jatkaa omaa massatuhoase-ohjelmaansa sekä pitää valtaa hallussaan seuraavat sata vuotta.
Kun tuota Pohjois-Korean ydinase-ohjelmaa sekä erityisesti sen ydinpommeja sekä ohjuksia tarkastellaan lähemmin, niin niistä voidaan sanoa aivan hyvin, että nämä välineet vaikuttavat hiukan alkeellisilta, mutta ne kuitenkin toimivat, mikä riittää Kim Jong-Unille. Ja tuon aseen kohdalla voidaan sanoa, että se on samalla tarkoitettu hänen omaksi turvakseen. Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin alla on ilmeisesti ydinmiina, jolla sitten tuon valtion johto voi räjäyttää itsensä sekä muut kaupungissa olevat ihmiset, jos siellä sattuu joku mellakka, mitä tuon maan armeija ei kykene tukahduttamaan.
Tuolloin voi valtionjohto turvautua äärimmäisiin menetelmiin, jotta sen ei tarvitse vastata yhtään mistään teoistaan. Tai sitten nuo valtion johtajat marssivat johonkin lentokoneeseen, ja sitten kun he lennähtävät pois Pjongjangin ilmatilasta, niin he voivat räjäyttää kyseisen aseen, jonka tuhovoima voi olla vaikka kuinka suuri. Kun tuon valtion ydinohjelmaa ajatellaan, niin siihen liittyy hyvin paljon sellaisia asioita, mistä voidaan hiukan keskustella. Esimerkiksi mistä Kim Il-Jong sai sai aikoinaan tuohon aseeseen tarvittavan uraanin, jolla hän valmisti tarpeeksi plutoniumia tuohon pommiin, mistä on tullut koko Aasian suurin päänsärky.
Tuohon Pohjois-Korean ydinohjelmaan liittyy sellainen teoria, että jotkut länsimaat ovat sille antaneet tälle maalle tietoja siitä, miten tuo ydinase oikeastaan tehdään toimivaksi. Tällä tavoin voisi sitten joku yrittää peitellä omia aseohjelmiaan, kun Pohjois-Korean tekemät ydinkokeet peittävä tällaisen toiminnan mediassa. Itse en tätä kyllä aivan varmasti usko, mutta kuitenkin tuon valtion valmistamien ydinpommien ikään kuin yllätyksellinen tulo maailmanpolitiikkaan varmasti on hyvin kiinnostavaa toimintaa.
Se miten tuo valtio onnistui salaamaan kyseisen ohjelman, vaikka ydinaseen valmistaminen vaatii valtavan teollisuuslaitosten ryppään, niin silti tuo koe tehtiin vähän yllättäen, Eli miten tuo maa voi salata esimerkiksi rikastuslaitosten olemassaolon, jotta se sitten saisi aikaan sellaista 12-prosenttista HEU:ta (High Enriched Uranium), mikä tarkoittaa sitä Uraani-235- pitoisuutta, mistä voidaan tai mistä kannattaa sitten lähteä jalostamaan reaktorin kautta sellaista Plutoniumia, mitä voidaan käyttää ydinaseiden valmistamisessa.
Tuollainen rikastusyksikkö on kilometrien mittainen, ja siinä käytetään valtavia sentrifugeja sekä myös kemiallista erotusta, missä uraania sidotaan fluoriin, joka muodostaa uraaniheksafluoridia, jolla tuota erittäin syvällä olevaa maailmankaikkeuden raskainta luonnollista alkuainetta erotetaan muusta malmista. Samoin uraania on maaperässä todella vähän, ja sen kaivaminen vaatii kilometrien syvyisiä kaivoksia, joten miksi tuota kaivosta sekä rikastuslaitosta ei oltu nähty mistään satelliitista? Vaikka tuon valtion ydinreaktori tai tarkemmin sanoen sen koereaktorin sisään jätetty polttoaine sitten olisi jäänyt muuten huomaamatta, niin tuon aseohjelman tukijärjestelmät sitten varmasti olisivat herättäneet huomiota. Tuota reaktorin korkeasti radioaktiivista polttoainetta ei varmaan aivan huomaamatta siirrellä.
Tietenkin USA:aa syytetään aina siitä, että sen tapa toimia muiden maiden ydinaseita vastaan on vähän liian suoraviivainen, eli kaikki tuon maan kilpailijat saavat vastaansa pakotteita, niin kuitenkin on hyvin erikoista, että tuo Pohjois-Korean Yongbuyn reaktori sitten kuitenkin jätettiin aikoinaan ydinaseneuvottelujen jälkeen panostettuun tilaan, missä se oli helppo ottaa käyttöön uudelleen. Kun satelliitti sitten vuonna 2013 havaitsi voimalassa eli sen jäähdytys sekä turbiini-yksiköissä päästöjä oli liian myöhäistä. Reaktori tuotti jo täydellä teholla plutoniumia, jota Pohjois-Korea käytti ensimmäisten ydinpommiensa valmistamiseen, mutta se varmasti halusi laajentaa plutoniumin valmistamiseen käytettävää kapasiteettia, kun tuon koereaktorin tuotantomäärät olivat ehkä varsin pienet.
Yongbyun laitoksen 5 MW reaktorin valmistaminen aloitettiin jo vuonna 1986 ja kriittiseksi se saatiin vuonna 1986, jolloin sitten myös reaktorin sydämen radioaktiivisuus kohosi valtavan korkeaksi. Reaktorin toiminta keskeytettiin välillä vuonna 1994, mutta reaktori sitten avattiin uudelleen vuonna 2009. Yongbyon alueella on myös 1963 toimintansa aloittanut Neuvostoliitosta hankittu IRT-2000 reaktori, joka tuottaa sädehoitoon vaadittavia isotooppeja, ja ehkä osa ydinaseen valmistamiseen vaadittavasta plutoniumista on ehkä peräisin tuosta laitoksesta. Kun Pohjois-Korea sai valmistettua kevytvesireaktorin, niin sitten tietenkin tätä asiaa perustellaan rauhanomaisella sähköntuotannolla. Kun sanotaan että kevytvesireaktori ei kykene tuottamaan ydinaseplutoniumia, niin silloin puhutaan normaalista aseohjelmasta, mutta jos valtion on pakko tuota korkeasti rikastettua plutoniumia tuottaa, niin silloin se kyllä tähän kykenee, vaikka prosessi on silloin erittäin kallis sekä tuon materiaalin tuottaminen vaatii pitkiä sentrifugi-prosesseja, niin tuollainen seinää vasten oleva organisaatio kyllä siihen pystyy.
Kun tuo valtio sitten sai tämän reaktorin tuottamaan Plutoniumia, niin se sitten laajensi ilmeisti tuota massatuhoase-ohjelmaansa niin, että sillä on valmisteilla tai toiminnassa useampia maanalaisia ydinlaitoksia, joiden statuksesta ei ole tietoa, eli ne eivät ehkä ole toiminnassa. Vaikka Pohjois-Korean hallitus käytti ensimmäisen pommin valmistamiseen Younbyon laitoksen tuottamaa plutoniumia, mutta ja ensin mainittu kevytvesireaktori on sellainen, että se voi toimia myös alhaisen rikastusasteen ydinpolttoaineella. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että ydinaseissa käytettävän plutoniumin rikastaminen onnistuu myös LEP:stä (Low Enriched Plutonium) sentrifugien eli keskipakolinkojen avulla. Tuolloin tarvitaan tietenkin enemmän aikaa sekä vaivaa, mutta jos ydinaseprojektin takana on niin sanottu äärimmäinen pakko valmistaa tuo ase, niin tuollainen prosessi tietenkin onnistuu.
Kun tuota projektia mietitään tarkoin, niin siinä on saatettu toimia siten, että ensin Yongbyon laitoksen sisään jäänyttä polttoainetta käytettiin nopeasti ehkä kahden tai kolmen ydinpommin valmistamiseen, minkä jälkeen tuo maa on sitten laajentanut tämän massatuhoaseen valmistamista. Ja samoin sen taidot tehdä noita aseita ovat parantuneet, eli vaikka ensimmäiset pommit olivat vajaa kilotonnin luokkaa olevia välineitä, niin niiden teho on kasvanut jo 30-kilotonnin suuruiseksi. Eli tuotekehitystä tapahtuu myös noissa maissa, minkä käsiin ei kukaan halua ydinaseita antaa.
Comments
Post a Comment