Skip to main content

Kampfgeschwader KG-200 oli Luftwaffen salaisin osasto, josta kerrotaan vieläkin melko merkillisiä tarinoita, vaikka sodasta on jo yli 50-vuotta

B-17 KG-200-osaston käytössä
tai ainakin Saksalaisilla
tunnuksilla varustettuna

Lentolaivue KG-200 oli Saksan Luftwaffen salaisin osasto, joka lensi aikoinaan sotasaaliiksi saaduilla B-17-pommikoneilla ainakin koelentoja. Tuolla osastolla oli käytössään muutamia B-17 “Flying Fortress”  (“Lentävä linnoitus)-pommikoneita, joita oli ilmeisesti koottu Luftwaffen alas ampumista koneista, ja sitten ehkä niiden moottorit oli vaihdettu JU-88:ssa käytettyihin moottoreihin, mutta kuten tiedämme, niin tämä lentolaivue ei juurikaan osoittanut merkittävää roolia taisteluissa, vaikka sen lentäjät suorittivat “Mistel”-operaatiota, eli he käyttivät raskailla taistelukärjillä varustettuja pommikoneita, jotka oli liitetty niiden selässä olevien hävittäjien ohjaimiin, ja kun kone oli saatu ilmaan, niin hävittäjä sitten irrottautui sen selästä, ja tuo räjähteellä lastattu pommittaja jatkoi kohti kohdettaan.


Noiden “Mistel”-koneiden oli tarkoitus toimia V-1-pommien tapaan, ja niitä oli tarkoitus käyttää sekä maalla olevia- että laivoja vastaan.  Jos tuota asetta käytettiin merellä olevaa kohdetta vastaan, niin silloin sen tarkkuus ei riittänyt laivan tuhoamiseen, ja “Mistel”-lentäjän täytyi ohjata tuota konetta kohteeseen niin, että hävittäjä oli siinä kiinnitettynä koko tehtävän ajan, mikä merkitsi itsemurhaa, jos se joutui Spitfiren tai Mustangin yllättämäksi.


Tuohon “Mistel”-ohjukseen piti tietenkin asentaa radio-ohjain, ja sitten Messerschmittin piti liittää toinen istuin, jotta pommin ohjaaja saatiin sitten kyytiin. Mutta tuo työ jäi sitten tekemättä, ja “Mistel”-operaatio verotti rankasti Luftwaffen kalustoa. Tuo laivue toimi muuten erilaisissa erikoistehtävissä, ja siksi sen kalusto oli todella erikoista. Sen ytimen tiedetään muodostuneen noiden muutamien B-17-koneiden ympärille, mutta muutenkin sillä oli käytössään hyvin erikoisia koneita, kuten Junkers JU-290 sekä JU-390, ja näitä koneita oli tehty todella vähän.
Junkers JU-290


Eli JU-290-koneita oli valmistettu vain 65 kappaletta, ja sen kuusimoottorista versiota JU-390 vain kaksi kappaletta. Joten mikään kovin yleinen näky kumpikaan noista koneista ei varmasti ollut. Kun puhutaan muista tuon lennoston koneista, niin nuo Heinkel-III sekä muut vastaavat koneet olivat varmasti koulutuskäyttöön tarkoitettuja, ja tuon lentueen osanotto “Mistel”-operaatioon saattoi johtua vain siitä, että noiden lentäjien vaitioloa voitiin tuolloin testata. Varsinaisesti tuo Kampfgeschwader eli “KG-200” oli erikoistehtävä- sekä tiedustelulaivue, jonka toiminta oli erittäin salaista, ja erityisesti sen haltuun otettujen viholliskoneiden avulla suoritetut operaatiot olivat varmaan hyvin salaisia.


Syy miksi tuo laivue käytti esimerkiksi vuonna 1944 suoritetussa evakuointi-operaatiossa nimenomaan JU-290 koneita saattoi johtua siitä, että tuo kone oli melko helppo “modifioida” muistuttamaan ulkoisesti Avro Lancasteria tai B-24 “Liberatoria”, mikä teki sitten tuollaisista “naamio-huveista” onnistuneita. Kuitenkin tuon lentueen ymprillä on edelleen paljon salamyhkäisyyttä, eikä sen kaikkia operaatioita edes tunneta. Eli muutamissa tapauksissa on dokumentoitu tuon osaston toimineen kiinteässä yhteistyössä SS-Sonderkommando-500-toimintaryhmän kanssa. Sen operaatiot “Dora” ja “Bunny Hop” olivat kohdistuneet Libyan edustalla olevia laivoja vastaan vuonna 1944.


Tuolloin hyökkäyksessä käytettiin sotasaaliiksi saatua B-17-konetta sekä muutamia muita koneita, eli kahta pitkän matkan operaatioihin muunnettua Messerchmitt Bf-108 sekä HE-111 koneen “Mistel”-muunnosta. Ja kiinnostava yksityiskohta lienee se, että vielä Marraskuun 27.päivänä vuonna 1944 yksi JU-290-kone pudotti muutamia Abwehrin agentteja lähelle Mosulin kaupunkia, ja he lensivät tuon operaation Wienistä, ja laskeutuivat sen jälkeen Rhodokselle, mistä evakuoitiin 30 henkeä. Tuon lentolaivueen haltuunotettujen viholliskoneiden joukkoon kuului ilmeisesti myös DB-3 sekä SB-2-koneita, joita oli käytössä myös Suomen ilmavoimilla.


Mutta kun puhutaan siitä, mikä menestys tuolla laivueella sitten oikeastaan oli, niin uskoisin että se perustettiin lähinnä Saksan ydinaseen käyttöä ajatellen, eikä sillä tuon ydinohjelman jälkeen ollut sitten mitään käytännön merkitystä missään suuren luokan operaatioissa. Mutta kuitenkin Abwehr varmasti halusi hyödyntää tällaista kalustoa kuljettaakseen agentteja sekä sabotöörejä vihollisen selän taakse. Ja tietenkin tällaisen huippusalaisen laivueen ympärillä sitten liikkuu kaikenlaisia huhuja. Yksi niistä on sellainen, että tuohon B-17-pommikoneeseen piti asentaa saksan ydinase, ja sitten se piti lentää joko Lontooseen tai New Yorkiin.

IL-2 "Sturmovik" oudoissa väreissä



Tai yksi muunnelma noista huhuista olisi ollut se, että joku SB-2 pommittaja olisi pitänyt varustaa pommeilla sekä kauko-ohjaimella, sekä tähdätä suoraan Kremliin. Tuo kone olisi ollut sellainen, että se olisi ensin lähetetty ilmaan kuten “Mistel”, ja sen jälkeen kone olisi lentänyt gyrohyrrän avulla kohti Moskovaa, minkä jälkeen se olisi otettu ehkä jossain Polikarpov- U-2:ssa olevan ohjaajan toimesta hallintaan. Toisen huhun mukaan Martin Bormann pakeni juuri tuolla koneella johonkin toiseen maahan, kuten ehkä Irakiin tai jonnekin Lähi-Itään, missä häntä saatettiin ymmärtää.


Hyvin harvinaisen  JU-290-kaluston ympärillä liikkuva kysymys on se, että miksi sitä ei hyödynnetty Luftwaffen pitkän matkan operaatioissa, eli miksi niitä ei varustettu pommikuiluilla, ja lähetetty tehtäviin? Tuohon B-17-koneeseen liittyy myös sellaisia huhuja, että OSS (Organisation of Strategic Services) olisi ehkä hyödyntänyt tuota kyseistä konetta huippusalaisessa diplomatiassa, mitä tarinoiden mukaan käytiin Berliinin sekä Washingtonin välillä Toisen Maailmansodan lopulla. Eli  KG-200-laivueen käytössä ollut kone olisi lentänyt Saksalaisia tiedemiehiä Britanniaan jossain operaatiossa, jonka nimeä ei ehkä olla koskaan kerrottu maailmalle. Mutta tietenkin tällaiseen toimintaan liittyy paljon huhuja, joiden todenperäisyyttä ei koskaan voida todistaa oikeaksi.

Comments

Popular posts from this blog

The LK-99 could be a fundamental advance even if it cannot reach superconductivity in 400K.

The next step in superconducting research is that LK-99 was not superconducting at room temperature. Or was it? The thing is that there is needed more research about that material. And even if it couldn't reach superconductivity in 400K that doesn't mean that material is not fundamental. And if LK-99 can maintain its superconductivity in 400K that means a fundamental breakthrough in superconducting technology.  The LK-99 can be hype or it can be the real thing. The thing is, anyway, that high-voltage cables and our electric networks are not turning superconducting before next summer. But if we can change the electric network to superconducting by using some reasonable material. That thing can be the next step in the environment. Superconductors decrease the need to produce electricity. But today cooling systems that need lots of energy are the thing that turn superconductors that need low temperatures non-practical for everyday use.  When the project begins there is lots of ent

Black holes, the speed of light, and gravitational background are things that are connecting the universe.

 Black holes, the speed of light, and gravitational background are things that are connecting the universe.  Black holes and gravitational waves: is black hole's singularity at so high energy level that energy travels in one direction in the form of a gravitational wave.  We normally say that black holes do not send radiation. And we are wrong. Black holes send gravitational waves. Gravitational waves are wave movement or radiation. And that means the black holes are bright gravitational objects.  If we can use water to illustrate the gravitational interaction we can say that gravitational waves push the surface tension out from the gravitational center. Then the other quantum fields push particles or objects into a black hole. The gravitational waves push energy out from the objects. And then the energy or quantum fields behind that object push them into the gravitational center.  The elementary particles are quantum fields or whisk-looking structures. If the gravitational wave is

The CEO of Open AI, Sam Altman said that AI development requires a similar organization as IAEA.

We know that there are many risks in AI development. And there must be something that puts people realize that these kinds of things are not jokes. The problem is how to take control of the AI development. If we think about international contracts regarding AI development. We must realize that there is a possibility that the contract that should limit AI development turns into another version of the Nuclear Non-Proliferation Treaty. That treaty didn't ever deny the escalation of nuclear weapons. And there is a big possibility that the AI-limitation contracts follow the route of the Nuclear Non-Proliferation Treaty.  The biggest problem with AI development is the new platforms that can run every complicated and effective code. That means the quantum computer-based neural networks can turn themselves more intelligent than humans. The AI has the ultimate ability to learn new things. And if it runs on the quantum-hybrid system that switches its state between binary and quantum states,