 |
| DIRLEWANGER-osastojen tunnus 'Kuva I |
Kun puhutaan sodasta ja sotakirjallisuudesta, niin kaikille varmaan tulee mieleen Sven Hasselin nimellä julkaistut kirjat, joiden päähenkilö eli kirjoittajan "minä hahmo" väittää palvelleensa saksan armeijan rangaistuspataljoonassa koko Toisen Maailmansodan ajan, ja itse kyllä uskon että tuo kirjasarja on vähintään väritettyä sekä osittain myös mielikuvituksen tuotetta. Eli tuo jatkuva hokema "rangaistuspataljoonasta" kyllä hiukan arveluttaa itseäni. En ainakaan minä usko, että kukaan rangaistuspataljoonan mies ajelee ympäriinsä Kuningastiikeritankilla eli Tiger II (saks. Köningstiger), jota oli valmistettu koko Toisen Maailmansodan aikana vajaat 500 kpl. Joissakin lähteissä valmistusmäärä muuten on alempi eli noin 150 kpl, mutta tuo tiikeri-tankkien valmistusmäärän vaihtelu saattaa johtua siitä, että nuo 150 kpl. saattoivat olla "priimalaatua", jonka valmistivat "vapaat työläiset" ja loput saattoivat olla "poliittisesti epäluotettavien" eli KZ-vankien valmistamia kappaleita, tai sitten ne ovat vanhemman Tiger-I vaunun tekniikalle tehtyjä muunnoksia, joiden tykki on vaihdettu tehokkaampaan 88 mm kanuunaan.
Mutta rangaistuspataljoonan miehillä ei noita varusteita varmasti kuitenkaan ollut. Rangaistuspataljoonia on käytetty kautta aikojen esimerkiksi tekemään armeijoille tietä, eli esimerkiksi Rooman legioonissa edeltä menivät gladius-osastot, joiden jäsenet olivat taistelu-orjia eli gladiaattoreita. Nuo osastot toimivat samalla tavoin kuin Toisen Maailmansodan aikaiset "DIRLEWANGER"-toimintaryhmät. Eli ne keräsivät Rooman valloittamilta alueilta kullan sekä muut arvotavarat, ja sitten lopuksi nämä komennuskunnat sitten määrättiin hyökkäämään vihollisen kimppuun, ja avaamaan tietä varsinaisille legioonalaisille. Gladius-osastojen jäsenille oli tietenkin luvattu vapautus hyvästä palveluksesta, mutta yleensä heidän kohtalokseen sitten koitui joko vihollisen falangi tai legioonan oma nuolisade, koska noita henkilöitä ei sitten haluttu päästää osallisiksi legioonan palkkion jakoa.
Muukalaislegioona muuten Ranskassa jatkaa tuon toiminnan kunniakkaita perinteitä, ja sen jäseniä on ainakin ennen käytetty surutta operaatioissa, joilla valvotaan Ranskan etua maailmalla, koska näin vältetään ranskalaisten sotilaiden kuolema jossain kaukaisessa Afrikassa. Eli Ranskan hallituksen ei tarvitse silloin kirjoittaa noissa operaatioissa kaatuneiden omaisille kirjeitä eikä selittää yhtään mitään. Noita muukalaislegioonalaisia ei kaivata useinkaan yhtään missään, joten heitä ei sitten ole normaaleille ihmisille olemassakaan. Ja kun tuollainen "muukalainen" kuolee, niin kukaan ei häntä kaipaa, on periaate miten legioona toimi ainakin 1950 ja -60 luvuilla. Eli se lähetettiin aina johonkin kriisipesäkkeeseen, jota ei virallisesti ollut ehkä edes olemassa, ja myöhemmin CIA kehitti oman version tuosta osastosta, jotta se voisi viedä kommunismin vastaisen taistelunsa läpi ilman amerikkalaisia tappioita. Eli se koulutti paikallisia operaattoreita salaisissa koulutusleireissä jossain viidakoissa, ja sama toiminta kuulemma jatkuu edelleen.
Samoin gladius-osastot olivat tietenkin terrorisoineet noita alueita Rooman kuvernöörien sekä konsulien määräyksestä, joten heidän oli tietenkin kuoltava, koska muuten keisari saattoi joutua noloon tilanteeseen. Ja toki Roomalaisilla piti olla jotain rangaistavaa, jotta he vakuuttaisivat nämä valloitettujen alueiden asukkaat siitä, että rooma oli hyvä suojelija. Joten gladius-legioona kelpasi tietenkin myös mestattavaksi, kun Rooman johto esitteli sitten oikeuskäytäntöä, jossa jaettiin lahjomatonta oikeutta, jokaista osapuolta kuunnellen. Myös siiirtomaasodissa tuomituilla rikollisilla oli sellainen asema, että heidät saatettiin ampua tai hirttää, jos paikallista väestöä haluttiin miellyttää. Tuollaisen kohtalon koki myös Francisco Pizarro, joka valloitti Inkavaltion. Kun Pizarro sitten palasi Havannaan, niin häntä odotti syyte siitä, että hän oli surmannut intiaaneja tarpeettomasti, ja varakuningas sitten mestasi hänet.
Todellinen syy tähän syytteeseen oli se, että Pizarrosta haluttiin eroon, ja siksi häntä syytettiin julmuuksista, joita ei ehkä ollut aina tapahtunut. Samoin hänen konquistadoreitaan mustamaalattiin, jotta noille miehille ei tarvitsisi maksaa palkkioita. Espanjan kuningas pelkäsi konquistadoreita, koska nämä olivat haalineet rikkauksia Etelä-Amerikasta, ja muodostivat näin uhan hänen asemalleen,, koska tuolla rahalla olisi voitu pestata palkka-armeija, joka sitten olisi saattanut hyökätä Espanjaan. Kun Toisen Maailmansodan aikaan SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler perusti kammotut Einsatzgruppen-toimintaryhmät, niin hän perusti niihin liitetyn erikoistoimintaryhmä "DIRLEWANGER:in", joka koostui lähinnä tuomituista rikollisista. Kyseisen osaston tunnuksena on hihamerkissä olevat käsikranaatit, jonka takia tuota osasto kutsuttiin nimellä "perunanuijakaarti", ja sen toimintavat olivat sellaiset, että vanhukset naiset sekä lapset pantiin suoraan aitaa vasten, ja ammuttiin konekivääreillä.
Siis käsikranaatit olivat osaston hihamerkissä, ja laatoissa oli joko normaali SS-tunnus tai pääkallo ja sääriluut tai jos noita laattoja ei ollut saatavilla, niin silloin esimerkiksi laatoissa saattoi olla langasta kirjailtu "X" tai kaksi kivääriä. Tuota ryhmää käytettiin vain likaiseen tappamiseen, eli se ampui lähinnä naisia sekä lapsia, eli kuten kauppakoulussa sanotaan, niin se toimi tuossa ammuttavien sekä normaalien poliisien rajapinnassa, ja kun tuo osasto oli työnsä tehnyt, niin se oli helppo likvidoida joko sotilaspoliisien tai keskitysleirivartijoiden toimesta.
Eli tuo osasto suoritti suurimman osan ampumisesta, mikä kohdistui siviiliväestön siihen osaan, jota ei voitu esittää partisaaneiksi. Joten se suoritti yleensä juuri tällaisen kylän likvidoinnin, ja sitten sen jäsenet ammuttiin, jotta ikäviä tarinoita naisten sekä lasten surmaamisesta ei olisi päätynyt vääriin korviin. Rangaistuspataljoonien tehtävänä oli myös kummallakin puolella avata tietä vihollisen konekivääritulen läpi. Ensimmäisessä Maailmansodassa rintamille tuotiin vankeja, jotka saivat elää niin kauan, kun jaksoivat olla asemissaan, ja noita miehiä sitten käytettiin hyökkäyksissä ihmiskilpinä, joiden tarkoitus oli vakuuttaa esimiehet siitä, että komppania yritti kaikkensa.
Toisin sanoen jos esimerkiksi liittoutuneiden sotilaspoliisi sai jonkun oman armeijan henkilön kiinni vakavasta rikoksesta, kuten siviilien ampumisesta, niin toki oli parempi, että hän olisi kaatunut saman tien, jotta mitään oikeusjuttuja osaston toiminnasta ei tulisi ainakaan mihinkään New Yorkilaisen oikeusistuimeen, jossa esimerkiksi saattoi kuulustelu johtaa ikäviin kysymyksiin vaikkapa Mafian roolista USA:n tiedusteluelimissä, sekä siitä että OSS eli Office of Strategic Services sekä kommandojoukot tekivät jatkuvasti yhteistyötä tuomittujen rikollisten kanssa, jotka perehdyttivät heitä sitten erilaisiin eliminointitekniikoihin. Tämän takia tuollainen tapaus oli parempi hoitaa niin, että kyseinen mies johtaisi komppaniansa kunniakkaaseen taisteluun, ja kaatuisi maansa lipun puolesta. Tässä sitten tarkoitan liittoutuneilla kaikkia Saksaa ja Japania vastaan sotineita valtioita, jotka sitten värväsivät palvelukseensa myös epäilyttävää väkeä.
elainasiaa.blogspot.fi
Comments
Post a Comment