Olisiko "Tarzan-efekti" oikeasti mahdollinen? (Hypoteesi siitä, mihin tuollainen eläinten kasvattama ihminen voisi tieteelle antaa?

Tässä seuraavassa kirjoitelmassa käsitellään sellaista hypoteettista tilannetta, että eläinten kasvattama lapsi saataisiin palautettua täysin normaaliksi ihmiseksi, ja sitten hän ehkä kertoisi meille muille, mitä eläimet keskustelevat. keskenään. Tuollaisen kokeen suorittaminen olisi oikeassa elämässä kuitenkin epähumaania sekä rikos ihmisyyttä vastaan, joten tästä "tarzan-efektistä" kuitenkin voimme puhua vain erittäin teoreettisella tasolla, koska emme varmaan oikeasti koskaan jättäisi vastasyntynyttä ihmistä yksin eläinten armoille. Kun puhutaan "Tarzan-efektistä", niin tarkoitetaan juuri tuon elokuvan esittämää tilannetta, että ihminen jää aivan pienenä lapsena apinoiden hoidettavaksi, ja sitten oppii kommunikoimaan eläinten kanssa.

Kyseistä efektiä emme kuitenkaan pääse koskaan tutkimaan oikeasti, koska meillä on länsimaissa sellainen tutkimustyötä koskeva eettinen säännöstä, jonka mukaan ihmistä ei saa milloinkaan jättää kasvamaan yksin viidakkoon apinoiden seuraan. Kuitenkin aina välillä aivan nykyäänkin löytyy metsistä lapsia, jotka ovat eläinten kasvattamia, ja itse uskoisin, että jos henkilö kasvaa apinoiden kanssa, niin hän ehkä oppisi puhumaan noiden olentojen kieltä. Jos puhutaan kuvitteellisesta tilanteesta, että joku ihmislapsi olisi jäänyt viidakkoon, ja kasvaisi apinoiden kanssa, jonka jälkeen hänet sitten sopeutetaan elämään ihmisten tavoilla, niin kuvitelkaa itse millainen silta tuo ihminen oikeasti olisi meidän sekä eläinmaailman välillä.

Hänen avullaan tutkijat voisivat selvittää esimerkiksi sen, mitä muut kädelliset puhuvat. Kieli on puhtaasti opittua, ja toki ihmiset ymmärtävät esimerkiksi koirien elekielestä, milloin se on vihainen. Joten tietenkin ihmisen pitäisi pystyä oppimaan myös apinoiden puhetta, kuten ihminen oppii myös vieraita kieliä, jos hän viettää lapsuutensa monikulttuurisessa tai oikeastaan monikielisessä ympäristössä. Eli jos lapsi on nuorena paljon ulkomailla, niin hänelle kehittyy hyvin nopeasti vahva kielitaito, ja vaikka henkilö olisi pitkään käyttämättä oppimaansa kieltä, niin se aktivoituu erittäin nopeasti. Ja tuon takia jos lapsi syntymänsä jälkeen on vieraskielisessä ympäristössä ennen kuin hän oppii puhumaan, niin hänelle syntyy passiivinen kielitaito, ja myöhemmin tuon vastasyntyneenä kuullun kielen oppiminen on hänelle erittäin helppoa.

 Ja passiivinen kielitaito auttaa ihmistä elämässä todella paljon, koska silloin hän sentään ymmärtää kaiken mitä toinen sanoo, vaikka ei itse osaa tuota kieltä sanaakaan. Aikoinaan vakoilijoiden kouluttajat värväsivät ihmisiä, joilla oli passiivinen kielitaito esimerkiksi kuuntelunauhojen purkajiksi sekä muiksi urkkijoiksi, koska tuollaisen henkilön, joka ei puhu omaa kieltä lähellä tulee aina puhuttua hiukan sellaista, mitä sitten myöhemmin tulee kaduttua. Tuota ihmisten kanssa tehtyä "Tarzan-koetta" kutsutaan nimellä "kielikylpy", missä henkilö viedään lapsena vieraskieliseen ympäristöön, ja sen kautta hänelle luodaan vahva pohja toisen kielen oppimiselle. Mutta ainakaan nykyään tuollaisia kokeita, missä ihminen jätetään yksin eläinten kanssa ei varmasti sallita, ja jos niistä joku sattuu jäämään kiinni, niin silloin seurauksena on syyte heitteillejätöstä. Eikä kuitenkaan myöskään 1800-tuollainen ollut aivan normaalia tai hyväksyttyä toimintaa.

elainasiaa.blogspot.fi