Kesä ja kärpäsiä eli mietelmiä paarmoissa olevista suunniteluvirheistä

Nautapaarma
Kuva I

Tänään sitten kohtasin taas sen "vanhan ystävän" eli hevos- tai nautapaarman (Tabanus bovinus)(Kuva I), joka puraisi minua. Kyseinen karvapintainen kärpänen ei mikään kovin miellyttävän näköinen ole, ja sen viirulliset silmät eivät tee siitä yhtään miellyttävämmän näköistä. Paarman pinnassa olevien karvojen tarkoitus on toimia aistinelimenä, joka aistii sen lähellä olevia ilmavirtauksia, ja ne ovat erittäin herkkiä, koska tuo aisti on tarkoitettu pelastamaan sen henki, jos joku sitten sitä läppää.

Isojen silmien tarkoitus on myös antaa tuolle hyönteiselle mahdollisimman laaja näkökenttä, jotta sitä ei voisi niin helposti yllättää, kun se istuu jonkun nisäkkään iholla imemässä verta. Tuon eläimen aistit muistuttavat paljon hyttysen aisteja, joiden avulla se sitten löytää uhrinsa erittäin tehokkaasti, ja pääsee imemään niistä verta. Se elää 2-3 vuotta maassa toukkana, ja neljä viikkoa aikuisena paarmana, koska ison kokonsa takia se on haluttu ruoka hyönteissyöjälintujen kuten västäräkkien sekä pääskysten nokassa.

Mutta paarmoissa on erittäin ikävä suunnitteluvirhe, ja se tekee niistä erittäin inhottavia kesätuttavuuksia. Nuo kärpäset näet omaavat parin myrkkyleukoja, joiden tarkoitus on ruiskuttaa uhriin myrkkyä, joka pitää sen veren juoksevana, jotta se voi imeä uhristaan verta. Kuitenkin noissa myrkkyleuoissa on sellainen ominaisuus, että ne aiheuttavat erittäin kovan kipureaktion sekä syyhyn, kun tuo pieni hyönteinen puree ihmistä tai muita nisäkkäitä. Näin ollen sen päivät ovat monesti tällöin luetut, ennen kuin tuo eliö pääsee laskemaan muniaan yhtään mihinkään.

Joten itse kyllä olen sitä mieltä, että tuossa kärpäsessä on suunnitteluvirhe, joka voisi vaarantaa koko lajin olemassaolon. Jos kaikki purevat paarmat päättävät päivänsä kämmen läppäykseen, niin silloin ei veren imemisestä ole niille mitään hyötyä, koska ne tarvitsevat verta muniensa kehittymiseen, ja mikäli paarma kuolee imiessään verta, niin silloin se ei pääse munimaaan. Joten itse ihmettelen, että miksi sillä ei ole puuduttavaa komponenttia tuossa myrkyssään, jotta tuo eläin voisi rauhassa aterioida?

Joillain hyttysillä on tällainen komponentti omassa syljessään, joten niiden pisto on täysin oireeton, ja syyhy sitten alkaa vasta muutaman tunnin kuluttua. Tuo hyttynen on nimeltään hietahyttynen, ja sitä tavataan lähinnä sorakuoppien lähellä. Joten välillä aina mietin sitä, että mikä mahtoi olla paarmojen pääasiallinen saalis, ennen kuin ne alkoivat suosia nisäkkäitä verilähteenään? Eli eivätkö naudat sekä hevoset sitten häiriinny tuon eläimen puraisusta, vaikka ihmiselle se tuo kipua sekä rakkulan, joka syyhyää pitkän aikaa pureman jälkeen?

Kun puhutaan siitä, että paarmalle edullista olisi se, että se ei häiritsisi tuota uhriaan, niin silloin voidaan olettaa, että paarman purema oli tuolle eläimelle tuskaton, mutta muuten sen veri muistuttaa ihmisen tai muiden tasalämpöisten eliöiden verta, joten olisiko kyseessä ollut joku alkunisäkäs. Tuo pieni eläin eli ehkä joskus Liitukaudella, jolloin Maapallon ilmasto oli hyvin epäsuotuisa elämälle, jos sitä vertaa tuota kautta edeltäneeseen Jurakauteen, jolloin dinosaurukset vaelsivat maan päällä, ja se ei sitten ollut saanut paukamia noista paarmoista, tai ainakaan ollut kovin paljon häiriintynyt, koska sen häntä ei ollut iskenyt kaikkia paarmoja kuoliaaksi.

elainasiaa.blogspot.fi