 |
| Kuvituskuvaa Kuva I |
Frederik Forsythin vuodelta 1972 olevan kirjan nimeltään Odessan miehet sivuilla esitellyn tapahtumaketjun syynä oli päähenkilön tutkimuksen yhteydessä tekemä virhe, joka oli se, että tutkija paljasti tutkivansa nimen omaan kirjan "pahista " entistä SS-kapteeni Roschmannia, joka oli sodan viime tunteina surmannut kirjan päähenkilön isän, mikä ajoi hänet sitten kostoretkelle läpi Saksan. Hän eteni liian nopeasti teemahaastatteluun. Eikä muistanut tarkistaa tutkimuskohteen erityispiirteitä. Tutkijan virhe oli se, että hän kysyi suoraan Roschmannin henkilötietoja, mutta myös muita virheitä tehtiin.
Hän ei tajunnut että mies joka istui häntä vastapäätä saattoi olla vaihdettu. Toisin sanoen kz- tai keskitysleirin vartiostossa "Totemkopfverbändenissä" eli Pääkallo-osastossa palvellut-upseeri oli ehkä vaihtanut paikkaa rintamalla palvelleen ja siellä kaatuneen perheettömän upseerin kanssa. Tuollaisia tapauksia saattoi olla myös SS:ssä eli upseerin koko perhe oli ehkä kuollut ilmapommituksissa, ja koska kirjeitä ei kotoa tullut, niin hänen henkilöllisyytensä annettiin kuoleman jälkeen tuolle KZ-upseerille. Kyseisessä tarinassa tutkija ei ennakoinut sitä, että myös Wiesenthal keskuksessa saattoi olla Odessan agentteja. Mutta tutkija Peter Millerin hahmo käyttää tuossa tarinassa erittäin huomiota herättävää ajoneuvoa, jota sitten on helppo seurata, ja joka pistää silmään missä hyvänsä.
Samoin Odessan miehet saattoivat kotonaan väittää holocaustia valheeksi. Tai sitten joku KZ upseeri saattoi kertoa, että esimerkiksi jossain kuvissa seisova mies oli hänen veljensä, jonka hän oli kieltänyt tuon teon takia. Tai sitten hän voi väittää olleensa läsnä kaasutuksessa vain sen kerran, koska oli sattunut haavoittumaan rintamalla. Ja myös juutalaisia palveli Waffen SS:ssä. Kyseisen kirjan päähenkilö käytti myös huomiota herättävää ajoneuvoa, mitä oli sitten helppo seurata, ja siten vaaransi koko tehtävän, kun hän lähti ajamaan omaa Jaguaariaan, vaikka ohjeiden mukaan hänen olisi käytettävä junaa. Tuohon Jaguar-urheiluautoon kätkettiin pommi, mikä melkein surmasi hänet. Eli miten tuo Forsythin luoma hahmo käytti tuollaista autoa, vaikka hän työskenteli rikosreportterina, ja tuollainen huomiota herättävä auto varmasti olisi ollut helppo seurattava, kun tuo mielikuvituksen luoma reportteri kaasutteli pitkin Hampurin katuja. Ja tuon auton avulla voitiin todeta, että onko tuo mies kotona vai ei.
Eli joku juutalainen saattoi tuhota synagogan nimilistat ja liittyä NSDAP-puolueeseen. Mutta myös kapoina toimi pallon henkilöitä, joiden toiminta oli rikollista. Ja nuo asiat kuuluivat sitten tällä kerralla kohdeorganisaation erityispiirteisiin. Samoin myös KGB käytti aikoinaan tekaistuja poliittisten vankien statuksia luomaan uskottavuutta sen omalle väelle, jotta he voisivat tehokkaasti urkkia tietoja esimerkiksi ulkomaalaisista, jotka eivät ilmoittaneet havaitsemiaan valtion vastaisia toimia KGB:lle.
Ongelma oli siinä että saadakseen ihmiset uskoutumaan sille, täytyi KGB:n tehdä työtila, missä se kykeni testaamaan tarinan uskottavuutta. Ja tähän se käytti Viru-hotellin kaltaisia paikkoja. Mutta jotta KGB:n ei tarvinnut vetää puhelinlinjoita pitkin Tallinnaa, käytti se radiolähetintä hotellin kuuntelulaitteiden keräämän informaation välittämiseen. Tällä estettiin se, että hotellissa työskentelevät virkailijat eivät voineet sormeilla nauhoja. Ja tällä tavoin NSA pääsi sitten ehkä Helsingissä sijaitsevan kuunteluaseman kautta kuuntelemaan tuota Viru-hotellin viestintää. Näin CIA sai samat tiedot kuin KGB:kin sai.
Kun puhutaan tuosta Frederik Forsythin klassikosta, missä Peter Miller niminen lehtimies jahtaa isänsä murhaajaa natsikapteeni sekä Riian teurastajaa Eduard Roschmannia läpi Saksan, niin tietenkin tuossa kirjassa esitelty melko varmasti fiktiivinen rikollinen on melko pieni tekijä verrattuna johonkin suuren luokan "AKTION REINHARD"-teurastajaan. Mutta kuitenkin kirja nimeltään "Odessan miehet" kertoo opettavaisen tarinan siitä, miten tutkimuksia ei pidä tehdä. Jos tutkija toimii kuten kirjan päähenkilö toimi, niin silloin hän saa väistellä luoteja kadulla. Eli tuo kirja on muuten ihan viihdyttävää lukemista, vaikka se on ilmestynyt jo vuosikymmeniä sitten.
Se kuvaa vuotta 1963, ja alussa on maininta Kennedyn murhasta, joka mainitaan radiouutisissa. Tuosta voisi päätellä, että ehkä Forsyth ajatteli ensin tehdä romaanin, jossa tutkittiin Kennedyn murhaa Dallasissa vuonna 1963, mutta jostain syystä hän sitten muutti romaanin sisällön käsittelemään Israelin vihollisille myytäviä aseita, joita entiset natsit heille myivät. Joten oliko alkuperäisessä ideassa ollut tarkoitus esittää romaania, missä entiset natsiupseerit olisivat murhanneet USA:n presidentin? Mutta ehkä kustantaja kehotti häntä muuttamaan aihetta hieman vähemmän mahtipontiseksi, ja olihan kirjailija kirjoittanut vuotta aikaisemmin eli vuonna 1971 kirjan De Gaullea vastaan tehdystä salaliitosta, joten ehkä kustantaja halusi muuta kuin uuden Shakaalin, eli joko kustantaja tai kirjailija pelkäsivät että tästä kirjasta tulisi Shakaalin toisinto. Odessan miehet siis valmistui vuotta myöhemmin 1972.
kimmonsivu.blogspot.fi
Comments
Post a Comment