Hämähäkkien tapoja sekä niitä jäljittelevien robottien valmistamista

Kuva I

Kuvassa yksi (Kuva I) on juoksuhämähäkki, joka kaikessa erikoisuudessaan on oikeastaan melko hyvä saalistaja, vaikka ei juurikaan verkkoa kudokaan. Sen erikoisuus ovat suhteettoman pitkiltä vaikuttavat jalat, joilla hämähäkki tarraa saaliiseensa ennen kuin syö sen. Osa noista hämähäkeistä saalistaa lähes pelkästään jaloillaan, joissa myös on myrkkypistimet. Nämä juoksuhämähäkit kutovat kuitenkin rihmaa, jolla ne kiinnittävät esimerkiksi munia ruumiiseensa, jotta ne eivät joutuisi kilpailijoiden ravinnoksi.

 Mutta kun puhutaan esimerkiksi hämähäkkien leviämisestä, niin osa noista pikku pedoista lentää ilmavirtausten mukana erittäin kauas, ja susihämähäkkien tiedetään lentäneen jopa toiselle mantereelle ilmavirtausten kuljettamana. Eli kehittyessään aikuisiksi nämä hämähäkit sitten loppusyksystä nousevat maitohorsmien sekä muiden korkeiden kasvien latvoihin ja alkavat sitten kehrätä silkkirihmaa, johon tuuli tarttuu ja saa hämähäkin kohoamaan erittäin korkealle, eli tarinan mukaan sellainen on mäjähtänyt jopa matkustajakoneen tuulilasiin sen lentäessä yli kymmenen kilometrin korkeudessa.

Noilla pienillä juoksuhämähäkeillä on sellainen tapa, että ne ikään kuin lepuuttavat jalkojaan, ja tällä tavoin ne esittävät olevansa kuolleita. Kun paikalle tulee sitten kärpäsiä syömään noita raatoja, niin hämähäkki tarraa siihen kiinni, ja imee uhrinsa kuiviin ilman mitään seremonioita. Syy miksi noita lukkeja löytyy nyt sitten seinien pinnoilta löytyy, on siinä että ne esittävät olevansa surviaissääskiä, ja kun toinen sääski sitten tulee parittelemaan, niin se saattaa törmätä ikävä kyllä tällaiseen hämähäkkiin joka sitten syö sen.

NASA on kehittämässä sellaista robottia, jonka toiminta perustuu juoksuhämähäkin rakenteeseen, eli siinä olisi pitkät nivelikkäät jalat, joilla tuo nanonoteknologiaa hyödyntävä laite voisi liikkua vieraan planeetan pinnalla. Kyseinen laite olisi hyvin pienikokoinen, jotta se voisi liikkua tehokkaasti, ja siinä voisi  olla varuteenaan tuollainen nanomateriaalista eli äärettömän ohuista metallilangoista tehty antenni, johon tuon planeetan tuulet voisivat tarttua, ja lennättää tuota pientä robottia pitkiäkin matkoja esimerkiksi Venuksen tai Titanin kaasukehässä. Tai sitten siinä voisi olla pieni vinssijärjestelmä, millä se sitten vetää itsensä jyrkillä rinteillä kiven päälle, jotta tuo kone voisi havainnoida ympäristöään tarkemmin.

Tällaisella robotilla voisi olla myös sotilaallisia tehtäviä. Se voisi tunkeutua huomaamattomasti taloihin, ja sitten valvoa ihmisten toimintaa huomaamattomasti seiniltä. Eli tuollaisten nanorobottien ulkonäkö voisi muistuttaa juuri tällaista juoksuhämähäkkiä, ja jos niillä on tuollainen vinssi, niin se voivat vetää itsensä katonrajaan, ja mennä tarkasti esimerkiksi kirjoituspöydän päälle, ja seurata sitä, mitä tietokoneen näytöllä tapahtuu. Tai sitten jos oikein pelottavia järjestelmiä aletaan suunnitella, niin tuollainen nanohyönteinen voi antaa kohteelleen botuliinipistoksen. Toisin sanoen USSOCOM tai SPETSNAZ voivat tällä hetkellä kehitellä teknistä versiota tuosta Araknofobia-elokuvien kauhuhämähäkistä.

elainasiaa.blogspot.fi