Kuinka vakooja toimii oikeasti Internetissä

Kuvituskuva
Kuva I

Paras tapa käyttää sosiaalista mediaa, on muistaa se, että esimerkiksi joku voi esiintyä kahdella tai useammalla verkkoidentiteetillä. Eli joku "vain" kaveri voi olla soluttautunut omaan ystäväpiiriin esimerkiksi varastetun identiteetin turvin. Toisin sanoen hän on saattanut avata sähköpostin tai facebook tilin jonkun "oikean ystävän" nimissä. Ja noita "oikeita ystäviä" löytyy esimerkiksi toisen ihmisen kännykkää sormeilemalla, eli mitä hempeämpää tuon nimen sekä puhelimen omistajan välillä tapahtuva viestintä on, niin sitä läheisempiä he ovat. Soluttautuja käyttää aina luottamusta hyväkseen saadakseen haluamansa tiedot, ja mitä läheisempi ihminen on toiselle, niin silloin saatu tieto voi olla paljon vahingoittavamapaa, kuin tieto mitä saadaan normaalilla urkinnalla. Eli kuten tiedämme, niin vain ystävä voi toisen pettää niin, että siitä on jotain vahinkoa tälle kohteelle.

Tuon takia pitää muistaa se, että esiintymällä läheisenä ystävänä voi internetissä toimiva vakooja saada hankittua erittäin tärkeitä tietoja, joita hän voi hyödyntää toimissaan. Hän voi esimerkiksi hankkia tietoja siitä, että onko jollain noista henkilöistä hankkinut jonkun sosiaalisen median tilin, jotta tuo urkkija voi kalastella tehokkaammin tietoja tuolta internetistä. Eli jos tuo vakoilun kohde esimerkiksi on siirtänyt yksityisessä elämässään tapahtuvan viestinnän esimerkiksi Instagramiin, ja tällöin voidaan häntä houkutella valeprofiililla paljastamaan itsestään todella tärkeitä asioita.

Mielestäni ei ole oikein järkevää antaa muiden tietää oikeaa ystäväpiiriä, koska, se saattaa aiheuttaa mahdollisuuden tunkeutua toisen henkilön oikeaan elämään, eli vaikka kohde itse pitää tietoturvastaan huolta, niin hänen tuttavansa ei tätä välttämättä tee. Samoin jos oikean kaveripiirin paljastaa, niin silloin siihen saattaa käydä kiinni joku trollaaja, joka mustamaalaa kohdetta, ja näin houkuttelee muita paljastamaan häntä koskevia tietoja. Eli esimerkiksi vanhemmilta voidaan udella henkilön pankkitunnusten sijaintipaikkaa leimaamalla heidän lapsensa jotenkin väkivaltaiseksi.

Eli jonkun hänen todellisen ystäväpiirinsä jäsen ei ehkä ole avannut tätä sosiaalisen median kanavan tiliä, ja silloin voi urkkija tehdä oman valeprofiilin tuon ystävän nimissä, jolloin hän saattaa pystyä urkkimaan tietoonsa myös erittäin henkilökohtaisia asioita. Kuitenkaan kuka vain ei ole kohde, vaan päästäkseen nettinuuskijoiden suosioon, pitää henkilön herättää jonkinlaista huomiota siten, että nuo nettivakoojat kiinnostuvat hänestä. Nettivakooja ei ole välttämättä valtiollinen toimija, vaan hän voi toimia myös yksityisen toimeksiantajan määräyksestä tai omaan laskuunsa. Tässä kirjoituksessa termi "nettivakooja" tarkoittaa henkilöä, joka käyttää laittomia menetelmiä tiedon hankintaan. Toisin sanoen hän saattaa esimerkiksi esiintyä toisena ihmisenä hankkiessaan toisten henkilökohtaisia tietoja.

Kun puhutaan henkilöstä, joka kiinnostaa nettivakoojaa, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen henkilö, joka työskentelee jotenkin suljetussa ympäristössä sekä pitää tiukasti vapaa-ajan sekä työasiat erossa toisistaan. Se kertoo vakoojalle, että henkilöllä on jotain salattavaa. Ja vaikka itse henkilö ei tuota tiedon haltijaa kiinnosta, niin hän voi jakaa epäilyksiään Internetissä. Tätä jotkut tekevät vain tiedon jakamisen ilosta, vaan osa tekee sen myös peloissaan siitä, että tuo henkilö saattaa yrittää vahingoittaa häntä, jos tuo nörtti on saanut tietää asioita, mitkä saattavat kohteen jotenkin epäilyttävään valoon.

Nettivakoojan käsitetään usein tarkoittavan hakkeria, mutta nuo termit eivät aina tarkoita täysin samaa asiaa, jonka takia ne on yleensä erotettava toisistaan, eli ne eivät ole synonyymejä keskenään. Nettivakooja käyttää esimerkiksi facebookia siten, että hän yrittää houkutella toiset ihmiset avautumaan itselleen, ja hän voi esimerkiksi kerätä tietoja kohteistaan vaikkapa nanolennokkien sekä suuntamikrofonien sekä kaapattujen läppärikameroiden avulla, mutta varsinaisesti nettivakooja ei koodaa. Hakkeri mielletään usein joksikin koodeja purkavaksi henkilöksi, joka yrittää hankkia toisen ihmisen käyttäjätunnuksia sekä salasanoja haltuunsa. Mutta kun puhutaan sosiaalisesta hakkeroinnista, missä esiinnytään toisena henkilönä, niin ei kuitenkaan voida puhua puhtaasta hakkeroinnista.

Samoin se että henkilöllä on kovin jyrkkä asenne sosiaalista mediaa kohtaan panee kysymään, että mitä häntä kiinnostaa toisten kirjoittelu. Eli mitä salattavaa hänellä sitten on, jos kaikki sosiaalinen media pitää kieltää? Ja mitä muuta siellä salataan, jos kaikki tällainen kielletään.

Kun puhutaan siitä, mihin hakkerit iskevät, niin yleensä heidän kohteensa ovat suuren luokan toimitusjohtajat, mutta toki kohteeksi pääsevät myös esimerkiksi nettitrollaajat, jotka ikään kuin työkseen haukkuvat muita. Eli on havaittu, että netissä on välillä meneillään erilaisia trollauskampanjoita, joissa henkilöitä pilkataan estoitta sekä kannustetaan näin lopettamaan somen käytön.

Joissakin tapauksissa tuon kaltainen  kampanja vaikuttaa organisoidulta tai ainakin johdetulta toiminnalta. Eli tuollaista kampanjaa on joskus sävyttänyt valtava mediajulkisuus, missä noita somen käyttäjiä on peloteltu lopettamaan sen käytön. Ja silloin pitää muistaa se, että sosiaalisessa mediassa ihminen joutuu itse joskus kirjoittamaan itse omia mielipiteitään. Ja jos hän jää kiinni ostetusta Facebookin päivityksestä, niin silloin on hänen päivänsä luetut. Tai ainakin henkilö saattaa joutua naurunalaiseksi.

pseudotiedetta.blogspot.fi