Tuntuuko teistä joskus, että nämä geenin siirtoa koskevat kokeet ovat onnistuneet hiukan liian monta kertaa? Eli olisiko joku tiedemies vähän harjoitellut salaa noita geeninsiirtoja. Kun puhutaan geenimanipulaatiosta, niin silloin tietenkin on upeaa, että tällaisia perinnöllisiä sairauksia voidaan hoitaa hyvin tehokkaasti. Mutta kuitenkin itsestäni välillä tuntuu siltä, että näissä geenin siirroissa onnistutaan vähän liian usein. Jo ensimmäisestä koeputkilapsesta lähtien on näistä geeniterapioista sekä keinohedelmöityksistä puhuttu kaikenlaista. Eli on huhuttu siitä, että esimerkiksi maailman huipputiedemiehistä sekä huippusotilaista olisi tehty geenipankkeja, joiden kautta jotkut valtiot ikään kuin kehittävät omaa väestöään.
Kun puhutaan siitä miten tuollaista geenipankkia käytetään, niin silloin tietenkin pitää löytää kaksi henkilöä eli mies ja nainen, joilla on erittäin korkea älykkyysosamäärä. Ja sitten vain heidän sukusolujaan otetaan talteen jollain klinikalla. Tämän jälkeen suoritetaan normaali keinohedelmöitys, jonka jälkeen nuo alkiot voidaan vaikka pakastaa odottamaan sopivia vanhempia, jotta nuo sikiöt voidaan siirtää kohtuihin, tai sitten tietenkin voidaan käyttää keinokohtua, joka on kemiallisesti tuotetulla lapsivedellä täytetty säiliö, mihin sikiö siirretään, ja se kykenee sitten kasvamaan ilman luonnollista vanhempaa.
Tuolloin täytyy noiden ihmisten vain varmistaa se, että tuo sikiö saa sitten kaiken tarvitsemansa hapen ja ravinteet voidakseen kehittyä täysin normaaliksi lapseksi. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin tämä kaikki voi olla pelkkää kuvitelmaa, tai sitten se on täyttä totta. Kun puhutaan kenohedelmöityksestä sekä ihmisen geeniperimän muokkaamisesta, niin silloin tietenkin tuon tekniikan kohdalla aletaan puhua niin sanotuista ”design-lapsista”, joilla on niitä ominaisuuksia, mitä vanhemmat heille haluavat antaa, ja tuo sitten tekee lapsista ikään kuin tuotteita.
Vaikka mitään geenimanipulaatiota ei pääsisi koskaan tapahtumaan, niin tietenkin noiden biologisten vanhempien harrastukset sekä heidän koulumenestyksensä voidaan tietenkin dokumentoida, ja sitten valita noista tarjokkaista sitten esimerkiksi kaksi musikaalista henkilöä, jotka sitten varmasti siirtävät tuon musikaalisuutta ohjaavan geenin kyseiseen lapseen. Mutta sama voidaan tehdä myös esimerkiksi ydinfyysikoille. Eli otetaan kaksi kappaletta fysiikkaa pää-aineenaan lukevaa opiskelijaa, ja heitä pyydetään luovuttamaan sukusolujaan yhteen tutkimukseen, ja sitten vain mennään luomaan koeputkilapsia noiden sukusolujen avulla. Kun puhutaan noista ”design-lapsista”, niin silloin tietenkin ihmisten mieleen nousee heti kuva siitä, että noiden kokeiden avulla sitten aletaan jalostaa jotain ”superihmisiä”.
Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin ongelmana tällaisessa toiminnassa on se, että botekniikassa tekniikka alkaa viedä ihmistä. Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että millainen on unelmien lapsi, ja jollain professorilla on sitten keinot saada itselleen tällainen lapsi, niin hän voi sitten luoda sen itselleen. Kun puhutaan siitä, millaisia uhkakuvia siihen liittyy, että joku professori sitten tekisi jonkun huippu-urhelijan sekä fysiikan professorin risteytyksen, niin hän ei välttämättä käsittäisi mitä on tekemässä. Tai tarkemmin ottaen hän ei ehkä kuitenkaan muistaisi miettiä tällaista asiaa kokonaan läpi.
Eli tuo professori toimisi tuolloin ajattelemattomasti. Ja kun tuo teko on tehty, niin sitten kyseisen asian kanssa pitäisi vain pystyä elämään. Missään nimessä kukaan koeputkilapsi ei varmaan ole syntyjään mikää ”Omen-elokuvasta” tuttu ”Damien”, joka sitten muuttaa ympäristönsä kamalaksi. Ketään ei saa suoraan tuomita hyväksi tai pahaksi. Mutta koeputkilapsien kohdalla voidaan kuitenkin kysyä että kannattaako lapselle koskaan kertoa, että hän on koeputkilapsi. Tai onko järkevää mainita missään koulun pihalla lapsen olevan niin sanottu ”design-lapsi”.
Eli tuo professori toimisi tuolloin ajattelemattomasti. Ja kun tuo teko on tehty, niin sitten kyseisen asian kanssa pitäisi vain pystyä elämään. Missään nimessä kukaan koeputkilapsi ei varmaan ole syntyjään mikää ”Omen-elokuvasta” tuttu ”Damien”, joka sitten muuttaa ympäristönsä kamalaksi. Ketään ei saa suoraan tuomita hyväksi tai pahaksi. Mutta koeputkilapsien kohdalla voidaan kuitenkin kysyä että kannattaako lapselle koskaan kertoa, että hän on koeputkilapsi. Tai onko järkevää mainita missään koulun pihalla lapsen olevan niin sanottu ”design-lapsi”.
Se voi vaikuttaa tuollaisen lapsen kehitykseen negatiivisesti, eli hänelle voi kehittyä luonteenpiirteitä, mitä ei kukaan halua kohdata, ja muutenkin tuollaisen asian kertominen saattaa aiheuttaa tuollaisen ihmisen kohdalla hylkäämistä sekä myös turhaa suorituspainetta. Kuitenkin se että ihminen on jotenkin erikoinen, mutta hän ei sitä sitten saa itse tietää saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, mitkä koskettavat ehkä suurta osaa ihmiskunnasta. Eli se että ihmiset eivät saa tietää, onko heillä jotenkin muunneltu geneettinen perimä voisi sitten auttaa tutkijoita selvittämään noiden ihmisten sosiaalisia taitoja, mutta arvatkaa vain tuleeko tuollaiseen tutkimukseen sitten oikeasti lupaa? Biotekniikka sitten auttaa tietenkin ihmiskuntaa ratkomaan sitä uhkaavia ongelmia.
Mutta kuitenkin noiden ihmisten, jotka näitä asioita tutkivat pitää muistaa se, että he ehkä jossain vaiheessa saattavat tehdä asioita, joista olisi pitänyt sitten keskustella hiukan etukäteen. Kun puhutaan siitä, että biotekniikassa tekniikka vie ihmistä, niin silloin tarkoitetaan tilannetta, missä tuota tutkimusta tehdään sekä yksityisissä että valtiollisissa laitoksissa, ja tuolloin tilanne voi olla sellainen, missä noita tutkijoilta pyydetään aina vain laaja-alaisempia geenihoitoja, ja sitä kautta voidaan jalostaa ihminen, joka on vastustuskykyinen jopa flunssavirukselle. Ja sitten voidaan lähteä korjaamaan silmän taittovirheitä, parantamaan CP-vammaisia sekä lisäämään ihmisten älykkyyttä.
Kaikki tämä voidaan tehdä geenisiirtojen avulla, ja ehkä jossain kauhukuvassa joku NHL-jääkiekkojoukkue alkaa tilata jostain laboratoriosta ihanteellisia jääkiekkoilijoita, joilla on täydelliset kehon mittasuhteet. Eli pahimmillaan biotekniikan kaupalliset sovellukset voivat johtaa geenimanipuloitujen urheilijoiden valmistamiseen jossain kaukaisessa laboratoriossa.
Comments
Post a Comment