Se on kysyjästä kiinni, onko kysymykseen oikeaa vastausta. Ja kysymyksillä pommittaminen on tietenkin hyvä tapa kiusata muita ihmiisiä

On olemassa kysymyksiä, joihin jokainen meistä ihmisistä joutuu jossain vaiheessa elämästään ottamaan kantaa. Yksi niistä on se, että uskooko ihminen Jumalaan, ja toki kysymys on erittäin loistava tapa aloittaa aamu. Samoin tätä kysymystä voidaan pohtia todella tarkasti vaikkapa ruokatunneilla, ja ainakin itse uskon jokaisen ihmisen haluavan miettiä tällaisia asioita puhelimessa. Kello 8.00 aamulla tuleva puhelu tai yllättävä ovikellon soiminen, ja se että joku ihminen alkaa kysellä, että millainen on toisen elämänkatsomus on sellainen asia, mistä varmaan sitten haluaa jokainen meistä keskustella varsinkin lauantai-aamuisin. Toki uskonasiat ovat todella tärkeitä keskustelunaiheita, jos niistä halutaan tehdä jotain mietintöjä kirkolliskokoukseen.

Tai joku poliitikko haluaa tehdä johonkin seurakuntaan vaikutuksen, ja kertoa heille, mitä tuo asia merkitsee. Kuitenkin voidaan sanoa, että uskonto on asia, mihin ei voida antaa sellaista vastausta, mikä olisi aina oikea. Uskon asiat ovat sellaisia, mitä ei koskaan voida todistaa oikeaksi tai vääräksi ennen kuin ihminen kuolee, ja vasta sitten hän kohtaa sen lopullisen totuuden. Kuitenkin on olemassa loistava tapa kiusata toisia, ja se sitten on sellainen, että joku neropatti esiintyy vaikkapa tilastotieteilijänä, ja kyselee toisilta sitä, mitä mieltä he sitten ovat jostain asiasta. Siinä vasta alkaa noiden neropattien hymy karehtia, kun joku soittelee heidän vanhempiensa puhelimesta kysellen uskonnollisia mielipiteitä jostain asiasta, mistä maamme hallitus sitten pitää tuntikausien palavereja.

Siinä sitten voidaan ottaa jokaiseen asiaan sellainen kanta, että kaikki mitä tuossa keskustelussa sanotaan on jotenkin väärin. Ei ole olemassa oikeaa vastausta siihen, miten meidän pitäisi suhtautua esimerkiksi prostituutioon tai muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Enkä usko että kaikki maailman ihmiset ovat samaa mieltä mistään asiasta. Kun keskustellaan vaikka shamanismista, niin tietenkin voidaan heti kysyä, että mitä mieltä tuosta asiasta ollaan, ja jos joku vastaa, että shamanismi kiehtoo häntä, niin silloin tietenkin se voidaan väännellä ihan miten tuota “primus motoria” sattuu kiinnostamaan.

Hän varmasti keksii jokaisesta mahdollisesta asiasta jotain halventavaa sanomista. Ja jos eivät muut ymmärrä olla hänen kanssaan samaa mieltä, niin sitten seurauksena on naurunremakka, kun toinen ei ymmärrä, että ryhmän virallinen kanta on sellainen, mitä ryhmänjohtaja sitten sillä kertaa haluaa sen olevan. Jos henkilö sitten vastaa esimerkiksi prostituutiota tai sen laillisuutta koskevaan kysymykseen mitä tahansa, niin sitten se varmasti muuttuu kysymyssarjaksi, missä udellaan sitä, että “ovatko tytöt tai pojat kauniita”, jolloin välillä tulee mieleen sellainen asia, että eivätkö  samaa koulua käyvät  vastakkaisen sukupuolen edustajat ollenkaan sitten kysyjästä minkään näköisiä?

Tuolloin kyseessä on eräs kiusaamisen ikävimmistä sekä ärsyttävimmistä muodoista, jota kutsutaan kysymyksillä pommittamiseksi. Tuolloin ei tietenkään koskaan ole olemassa oikeita vastauksia, vaan aina eteen tulee joukko henkilöitä, joista jokainen maailman asia, mitä toinen sanoo on jotenkin huvittava. Siinä sitten varmasti alkaa jokainen aikuinen miettiä sitä, että onko noilla utelijoilla itsellään edes mitään näkemystä siitä, mitä vastakkaisen sukupiúolen kanssa voi tai saa tehdä? Monissa kaveripiireissä tietenkin on “tapana” että toiselle näytetään oma päiväkirja, mutta sen jälkeen tuon päiväkirjan sisältöä levitellään ympäriinsä. Itse olen kuitenkin aina välillä miettinyt sitä, että mitä sitten jos joku ei muista tuota päiväkirjaa pitää?

Muistelen tässä muutamia vuosia sitten kohdanneeni tilanteen, jossa henkilö ei ollut mitään päiväkirjaa pitänyt, ja sitten kotiin tuli joku luokkakaveri, joka ei ollut sitten löytänyt päiväkirjaa. Seurauksena oli suurinpiirtein tappouhkausten sarja, missä toista uhkailtiin siksi, että kiusaajat eivät olleet saaneet hänen päiväkirjaansa käsiinsä. Siinä vasta oikeita neroja sitten oli, kun toinen ei heitä muistanut miellyttää tuossa asiassa. Muistelen sitä kuinka nuo toisilleen rakkaat ihmiset sitten ikään kuin pettyivät siitä, että he eivät saaneet toisen päiväkirjaa käsiinsä. Itse kirjoittelen mielelläni erilaisista asioista, ja myös mielelläni näitä tekstejä julkaisen. Mutta kaikki eivät tätä tee.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että tuollainen toisen henkilön päiväkirjan tai keskeneräisten tekstien kyttääminen on todella ikävää toimintaa. Jos ihminen ikäänkuin muistaa sen, että kaikkia mahdollisia asioita ei tarvitse mihinkään kirjoittaa. Tuollaisissa päiväkirjaepisodeissa on sellainen aspekti, että sitten noita päiväkirjoja tai niiden sisältöä vääristellään siksi, että muut haluavat miellyttää noita jengien keskushahmoja. Jos toinen ei muista sitten noita neronleimauksia miellyttää, niin seurauksena on tietenkin ryhmästä poissulkeminen. Kun puhutaan kiusaamisen ikävimmistä muodoista, niin tietenkin noihin ryhmiin päästäkseen pitää ihmisen ikään kuin maksaa lunnaita. Tuolla tavoin noiden henkilöiden olematonta itsetuntoa kasvatetaan. Siinä ei paljoa järkeä tarvita, kun päätellään millä henkilö  pääsee sitten noiden jengin johtajien kaveriksi. Mitä läheisempi kaveri tuossa toiminnassa myydään, niin sitä suurempi vaikutus tehdään noihin suuriin pomoihin.

Ja tietenkin kaikkein parhaan kaverin pettämisestä tulee suurin mahdollinen palkkio, jota tuo henkilö edes voi kuvitella saavansa. Hän pääsee tuon jengin kanssa festivaaleille, jossa soittaa joku tunnettu Rock-yhtye. Siinä sitten tulee oikein aikuinen olo, kun muistelee averin itkettynyttä naamaa, kun tuollainen jengikokelas kertoo, että hän on toisen päiväkirjan toimittanut jollekin näista kiusaajista.  Hän saattaa sitten perustella toimintaansa siten, että “siinäpä toinen oppii”, että ei ole pelkoa siitä, että mitään nörttejä kaipaillaan mihinkään koulun pihan jengiin. Siellä sitten tuollainen henkilö oppii vastaamaan kaikkeen että “ei ole pelkoa”, että jotain muita kuin tuon jengin johtajan pyyntöjä täytetään.

Tuolloin tietenkin saattavat omat vanhemmat ihmetellä sitä, että mihin tuo entinen paras kaveri on kadonnut, mutta toki silloin voidaan ajatella niin, että uudet menevät sekä linjakkaat kaverit varmaan kutsuvat tuon ihmisen mukaansa. Silloin tällöin tuollaiset jengit kuitenkin potkivat jonkun jäsenensä pois keskuudestaan, koska esimerkiksi autoissa ei ole tilaa kaikille, kun nuo henkilöt ovat näet siirtyneet sitten täysin yksityisautojen käyttäjiksi, ja missään nimessä ei ole jengin johtajan arvon mukaista ajella bussilla.

Ja tietenkään mikään ei varmasti herätä enempää epäluottamusta jengin päällikön mielessä kuin se että henkilö olisi käynyt jotain kouluja. Silloin saattaa käydä niin, että hän ei olisikaan toisten mielestä kaikkivoipa jumalhahmo, vaan henkilö, joka tekee myös virheitä. Mutta toki on jokaisen oma asia, että haluaako hän liittyä tuohon jengiin, mihin kaikki eivät koskaan tule pääsemään, vai istua jossain tylsässä ammattikoulussa, joka toki tarjoaa opiskelijalle jotain sellaista, mitä voisi työhakemuksessa esitellä. Se että joku lähtee pois jengistä tietenkin altistaa jengin muut jäsenet ilmiantamiselle sekä noloille tilanteille, jos joku sitten saa tietää, että joku kiusaamisessa käytettävä komponentti on ollut tekaistu, eli esimerkiksi tyttöystävä voi olla palkattua seuraa tai muuta vastaavaa noloa on voinut tuollaiselle nerolle tapahtua.

marxjatalous.blogspot.fi