Skip to main content

Milloin lähde pitäisi kirjoituksessa mainita, ja mihin virkasähköposteja saa oikeastaan käyttää? (Mikä on toimittajan vastuu tällaisessa tapauksessa?)


Tässä sitten herää kysymys siitä, milloin toimittajan tai jutun julkaisijan olisi paljastettava lähteensä. Eli eilen väitettiin ministeri Niinistön ajavan sellaista ohjeistusta, että puolustusvoimista ei enää kannata hakea töitä, jos henkilö sattuu omaamaan kaksoiskansalaisuuden. Tänään sitten on toinen ääni kellossa, joten tässä sitten vähän ihmettelen, miksi maamme puolustusvoimien työntekijä on ehkä jakanut haltuunsa päätyneitä asiakirjoja ilman lupaa.

Tai sitten joku toimittaja on itse tällaisen lehtijutun tekaissut, missä kerrotaan virallisena totuutena se, että meidän puolustusvoimiemme palvelukseen ei enää oteta henkilöitä, joilla on toisen maan passi, mikä tietenkin oli muotoiltu termillä ”henkilöitä joilla on Venäjän kaksoiskansalaisuus”. Mistä kukaan voi tietää, että tuo uutinen oli perustunut sähköpostiliitteeseen, joka oli päätynyt joidenkin henkilöiden sähköposteihin. Kuitenkin ihmettelen myös sitä, että miten laitos joka on neuroottisen tarkka siitä, millaista tietoa sen jäsenet julkistavat antoi tuollaisen asian tapahtua. Jos puhutaan tuollaisesta tietojen jakamisesta, missä yksittäinen puolustusvoimien työntekijä on jakanut eteenpäin sähköpostissaan olevia liitetiedostoja, niin silloin kyllä herää kysymys siitä, miten häntä on näiden liitteiden kanssa opetettu toimimaan.

Ja jos ajatellaan Ylen toimittajien tasoa, niin toki tuo henkilö on silloin käyttänyt puolustusvoimien virallista sähköpostia, koska muuten viestin lähettäjä ei olisi ollut uskottava. Enkä usko että varusmiehillä on tuollaista sähköpostia käytössään, koska puolustusvoimien virallisen sähköpostin käyttö on kuitenkin rajattu virka-asioiden hoitamista varten. Joten en usko että varusmies on sellaisia sähköposteja voinut mitenkään lähettää, missä mainitaan tällaisista rajoitteista tulevaa värväyskäytäntöä ajatellen.

Tai sitten on käynyt niin, että joku upseeri on vahingossa jättänyt tietokoneensa auki, ja sitten varusmiehet ovat noihin sähköposteihin päässeet käsiksi. Tiedon jakamisen puolustusvoimista pitäisi olla tarkoin valvottua mutta tasapuolista, eli ketään ei saisi noiden tiedotteiden jakamisessa suosia, koska nykyään ollaan hyvin tarkkoja siitä, että verorahoista palkkansa saavat virkamiehet jakavat tietoja kaikille, joilla on niitä oikeus saada, ilman että asiasta täytyy sitten mitenkään erityisesti taistella minkään turvallisuuspäällikön kanssa.

Mutta onko puolustusvoimien kanta tiedon jakamiseen sellainen, missä kaikki mahdolliset liitteet saa sitten lähettää eteenpäin, jos niitä ei olla erikseen merkitty luottamukselliseksi tai ne saapuvat henkilön omaan kotisähköpostiin. Kun ihminen saa puolustusvoimien sähköpostista kirjeen, niin hänellä on lupa odottaa, että se on virallisesti hyväksytty, sekä että tuolla tekstin jakajalla on lupa sitä jakaa. Tiedon haltija vastaa siitä, että hän sälyttää haltuunsa saamaa dataa niin, kuin sitä pitää säilyttää. Samoin kun puolustusvoimien sähköpostia käytetään, niin silloin tuon sähköpostitilin haltija on tuon organisaationsa edustaja, jonka odotetaan käyttävän sitä niin, kuin tuon laitoksen tai organisaation säännöt sekä toimintatavat edellyttävät. Joten jos noista sähköposteista sitten jotain ulos annetaan, niin silloin odotusarvo on sellainen, että niitä käytetään vain virallisten tekstien jakamiseen.  

Itse kyllä ihmettelen sitä, miten noin pääsi käymään, että puolustusvoimien edustaja on jakanut ikään kuin varmentamattoman asiakirjan, jota sitten on luultu viralliseksi asiakirjaksi. Tai sitten jakaminen on tapahtunut tuon henkilön omasta sähköpostista, mutta samalla ihmettelen, että miten tuo asiakirja on sinne päätynyt, kun tuo laitos on niin hirveän tarkka tietoturvastaan. Eli lähettääkö tuo työntekijä sitten noita haltuunsa saamia asiakirjoja jonnekin kotisähköpostiin, jotta saisi jatkaa töitä ikään kuin kotitoimistossaan? Mutta kai tämäkin asia sitten selviää jossain vaiheessa, kun tätä ikävää tapausta lähdetään selvittämään.



Comments

Popular posts from this blog

The LK-99 could be a fundamental advance even if it cannot reach superconductivity in 400K.

The next step in superconducting research is that LK-99 was not superconducting at room temperature. Or was it? The thing is that there is needed more research about that material. And even if it couldn't reach superconductivity in 400K that doesn't mean that material is not fundamental. And if LK-99 can maintain its superconductivity in 400K that means a fundamental breakthrough in superconducting technology.  The LK-99 can be hype or it can be the real thing. The thing is, anyway, that high-voltage cables and our electric networks are not turning superconducting before next summer. But if we can change the electric network to superconducting by using some reasonable material. That thing can be the next step in the environment. Superconductors decrease the need to produce electricity. But today cooling systems that need lots of energy are the thing that turn superconductors that need low temperatures non-practical for everyday use.  When the project begins there is lots of ent

Black holes, the speed of light, and gravitational background are things that are connecting the universe.

 Black holes, the speed of light, and gravitational background are things that are connecting the universe.  Black holes and gravitational waves: is black hole's singularity at so high energy level that energy travels in one direction in the form of a gravitational wave.  We normally say that black holes do not send radiation. And we are wrong. Black holes send gravitational waves. Gravitational waves are wave movement or radiation. And that means the black holes are bright gravitational objects.  If we can use water to illustrate the gravitational interaction we can say that gravitational waves push the surface tension out from the gravitational center. Then the other quantum fields push particles or objects into a black hole. The gravitational waves push energy out from the objects. And then the energy or quantum fields behind that object push them into the gravitational center.  The elementary particles are quantum fields or whisk-looking structures. If the gravitational wave is

The CEO of Open AI, Sam Altman said that AI development requires a similar organization as IAEA.

We know that there are many risks in AI development. And there must be something that puts people realize that these kinds of things are not jokes. The problem is how to take control of the AI development. If we think about international contracts regarding AI development. We must realize that there is a possibility that the contract that should limit AI development turns into another version of the Nuclear Non-Proliferation Treaty. That treaty didn't ever deny the escalation of nuclear weapons. And there is a big possibility that the AI-limitation contracts follow the route of the Nuclear Non-Proliferation Treaty.  The biggest problem with AI development is the new platforms that can run every complicated and effective code. That means the quantum computer-based neural networks can turn themselves more intelligent than humans. The AI has the ultimate ability to learn new things. And if it runs on the quantum-hybrid system that switches its state between binary and quantum states,