Skip to main content

Werner Holmbergin metsä-aiheiset taulut kertovat siitä, millainen maailma oli joskus kauan sitten.


"Metsä sadeilmalla"
Werner Holmberg, 1859
(Kansallisgalleria)

Kimmo Huosionmaa

Kun puhutaan taiteesta ja nimenomaan suomalaisesta kansallisromantiikasta, niin tietenkin kaikki ovat nähneet sekä Akseli Gallen-Kallelan että myös Eero Järnefeltin maisemakuvia. Samoin tietenkin metsä-aiheisia maalauksia teki sellainen nimi, kuin Werner Holmberg (1830-1860), joka on onnistunut ikuistamaan sellaisia metsiä, ja asioita, joita voisi kuvitella oikeasti tapahtuneeksi. Ne kertovat jotain siitä, millainen oli sellainen tavallinen päivä jossain maaseudulla, silloin kun maamme oli ikään kuin uinumassa sekä odottamassa sitä, että se herää kuorestaan sekä alkaa elää itsenäisen kansakunnan vapaata elämää. Se tietenkin oli noiden taiteilijoiden aikana lähinnä utopiaa lähenevä asia, joka varmaan oli samanlainen kuin, jos joku sitten tavoittelisi Kuuta taivaalta.


Nuo upeat maalaukset ovat ikään kuin jäänne siitä, mitä suomalainen maalaismaisema oli silloin kauan sitten. Kun tarkastellaan esimerkiksi juuri Werner Holmbergin töitä “Metsä sadeilmalla” (1859) sekä “Suomalainen metsämaisema” vuodelta (1859), niin silloin tietenkin noista töistä voidaan havaita sellainen asia, että niissä puut kuvataan tavattoman suurina. Näistä tauluista välittyy ikään kuin Viikinki-aikaan sijoittuva tarina “Maailman puusta”, mikä säilöö kaiken maailman elinvoiman itseensä. Tuollainen tarinoiden puu on valtavan suuri, ja sen oksilla ylijumala Odin lepää ja lähettää kaksi korppiaan selvittämään ihmisten asioita, sekä kantamaan niitä hänelle, jotta tuo ylijumala voisi sitten tehdä niiden pohjalta päätöksiä. Mutta kun palaamme Viikinkien myyteistä tähän Holmbergin maalaustyöhön, niin niissä puu kuvataan elinvoimaisena sekä ikään kuin voiman hahmona, joka salaperäisenä vangitsee katsojan katseen.


"Suomalainen metsämaisema"
Werner Holmberg, 1859
(Kansallisgalleria)

“Suomalaisessa metsämaisemassa” on kuvattu ikään kuin jonkinlainen massa, joka syöksyy kohti puuta. Tuo puu taas vaikuttaa olevan irti alustastaan. Se on kuin korissa, ja tässä kuvassa vaikuttaisi olevan myrskyinen ilma. Toisinaan taas näen tuon puun syöksyneen taivaalta maahan, ja se seisoo kuin keihäänheittäjän keihäs keskellä tannerta, tai ainakin omasta mielestäni tuo puu vaikuttaa jotenkin keinotekoiselta. Tai sitten se on kaupungin puisto-osaston tuoma.


Tuollainen tapa kuvata puuta varmasti on ollut hyvin mielenkiintoinen, ja Holmberg oli ihminen, joka mielellään kuvasi luontoaiheita. Mikäli Holmbergin elämää ajatellaan noita hänen töitään vasten, niin suurimman osan luomistyöstään tuo nuorena nukkunut taiteilija teki Saksassa, ja ehkä hänellä oli käytössään joitakin piirroksia siitä, mitä hän aikoi maalata, mutta saattoi tietenkin olla niin, että Werner Holmberg maalasi kuvia saksalaisista vaunuista sekä maisemista, ja sitten hän vain tyylitti ne vastaamaan kuvaa Suomalaisesta maisemasta. Ja tietenkin osa hänen kuvistaan saattoi olla synteettisiä. Eli hän saattoi maalata mielikuvituksen sekä oman muistinsa varassa. Se mikä tekee Holmbergista hyvin mielenkiintoisen ihmisen on se, että hän kuoli vähän turhan nuorena. Tuo mies oli vain 30-vuotias kuollessaan. Jostain syystä hän tiesi ennen keuhkotautia kuolevansa nuorena, ja sitten tietenkin herää kysymys, että missä vika oikeastaan oli, kun tuo mies tämän asian ikään kuin ennalta näki?


Kun ajatellaan sitä, että hän liikkui paljon luonnossa tehden työtään, niin on hiukan ihmeellistä, että hän sitten tunsi olevansa jotenkin sairas. Hän sitten keuhkotaudin murtamana menehtyi kaksi vuotta sen jälkeen, kun tuo mies sai 28 vuotiaana professuurin Weimarin akatemiaan. Hän kieltäytyi tehtävästä, koska tiesi kuolevansa, joten itseäni kyllä kiinnostaisi tietää se, mistä hän tuon tiedon sai? Näet kukaan taiteilija ei varmasti tuosta tehtävästä kieltäytynyt, koska se takasi toimeentulon sekä myös sen, että taiteilija sai oppilaita. Eli tuolloin varmaan oli jonkun mielessä käynyt kysymys, “missä nyt mennään?", kun Holmberg tuon viran hylkäsi.

Lähteet

“Metsä sadeilmalla”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4_sadeilmalla

“Suomalainen metsämaisema”



https://pimeakronikka.blogspot.fi/p/werner-holmbergin-metsa-aiheiset-taulut.html

Comments

Popular posts from this blog

The LK-99 could be a fundamental advance even if it cannot reach superconductivity in 400K.

The next step in superconducting research is that LK-99 was not superconducting at room temperature. Or was it? The thing is that there is needed more research about that material. And even if it couldn't reach superconductivity in 400K that doesn't mean that material is not fundamental. And if LK-99 can maintain its superconductivity in 400K that means a fundamental breakthrough in superconducting technology.  The LK-99 can be hype or it can be the real thing. The thing is, anyway, that high-voltage cables and our electric networks are not turning superconducting before next summer. But if we can change the electric network to superconducting by using some reasonable material. That thing can be the next step in the environment. Superconductors decrease the need to produce electricity. But today cooling systems that need lots of energy are the thing that turn superconductors that need low temperatures non-practical for everyday use.  When the project begins there is lots of ent

Black holes, the speed of light, and gravitational background are things that are connecting the universe.

 Black holes, the speed of light, and gravitational background are things that are connecting the universe.  Black holes and gravitational waves: is black hole's singularity at so high energy level that energy travels in one direction in the form of a gravitational wave.  We normally say that black holes do not send radiation. And we are wrong. Black holes send gravitational waves. Gravitational waves are wave movement or radiation. And that means the black holes are bright gravitational objects.  If we can use water to illustrate the gravitational interaction we can say that gravitational waves push the surface tension out from the gravitational center. Then the other quantum fields push particles or objects into a black hole. The gravitational waves push energy out from the objects. And then the energy or quantum fields behind that object push them into the gravitational center.  The elementary particles are quantum fields or whisk-looking structures. If the gravitational wave is

The CEO of Open AI, Sam Altman said that AI development requires a similar organization as IAEA.

We know that there are many risks in AI development. And there must be something that puts people realize that these kinds of things are not jokes. The problem is how to take control of the AI development. If we think about international contracts regarding AI development. We must realize that there is a possibility that the contract that should limit AI development turns into another version of the Nuclear Non-Proliferation Treaty. That treaty didn't ever deny the escalation of nuclear weapons. And there is a big possibility that the AI-limitation contracts follow the route of the Nuclear Non-Proliferation Treaty.  The biggest problem with AI development is the new platforms that can run every complicated and effective code. That means the quantum computer-based neural networks can turn themselves more intelligent than humans. The AI has the ultimate ability to learn new things. And if it runs on the quantum-hybrid system that switches its state between binary and quantum states,